GERHARDSEN, CARIN: Musta jää

Kustantaja: Minerva 2019

Alkuteos: Det som göms i snö

Suomennos: Maija Ylönen

On tammikuu Gotlannissa. On mutkainen tie, josta on poistettu jyrkänteen puoleinen kaide ja jota peittää musta jää. On kaksi kielletyssä suhteessa olevaa rakastavaista, jotka varastavat työpäivästä hetken ajaakseen hiljaiseen paikkaan lemmiskelemään. On nuori nainen, jolle kohtelias herrasmies tarjoaa kyydin. On kotia kohti ajava kiireinen mies.

Taivas tummeni, ja lunta alkoi sataa hiljalleen. Sääennusteen mukaan lämpötila painuisi pakkasen puolelle vasta yöllä, mutta ajokeli näytti jo liukkaalta. He lähestyivät vanhaa kalkkikivilouhosta Madvarin lähellä. Renkaiden pito katosi hetkeksi, ja auto lähti huolestuttavasti luisuun.

Se ilmestyi kuin tyhjästä. Jan oli juuri ajanut mutkasta rotkon reunalle, kun vastaantuleva auto ilmestyi näköpiiriin. Auto tuli hurjaa vauhtia suoraan häntä kohti vaarallisen liukkaalla tiellä.

Hän väisti mutta katui sitä saman tien. Hän tunsi, miten renkaat menettivät kaiken pidon asfaltilla, auto liukui lähes sivuluisussa ajoradan poikki ja hän niin sanotusti lensi tien reunan yli ilman halki. Auto kääntyi odottamatta takaperin ja hän tiesi, ettei tässä koskaan, ikinä, milloinkaan voisi käydä hyvin.

Yksi ajoneuvoista syöksyy rotkoon. Auto ja sitä ajaneen miehen ruumis löydetään vasta neljän päivän päästä, kun sankkana pyryttänyt lumi sulaa pois. Heti onnettomuuden jälkeen paikalla on kuitenkin ollut ihmisiä – miksi kukaan heistä ei ole yrittänyt auttaa loukkaantunutta, hälyttänyt ambulanssia tai ilmoittanut tapahtuneesta poliisille? Poliisin tietoihin tapaus merkitään mustan jään aiheuttamaksi liikenneonnettomuudeksi.

Onnettomuuspaikalla liikuskelleilla ihmisillä on kullakin omat syynsä vaieta. Joku pyyhkii asian nopeasti mielestään ja jatkaa elämäänsä entiseen tahtiin. Hän ei tunne tehneensä mitään väärää. Joku kärsii niin suurta tunnontuskaa ja surua, että elämä menee lopulta aivan raiteiltaan ja hän liittyy puistonpenkillä istuskelevien juoppojen joukkoon. Joku ei edes tiedä liittyvänsä onnettomuuteen.

Kuluu neljä vuotta ja yhtäkkiä tapahtumat alkavat selkiintyä. Juoni onkin odotettua monimutkaisempi ja yhä uusia paljastuksia putkahtaa esiin. Kuviossa eivät ole enää pelkästään onnettomuuspaikkaan liittyvät ihmiset, vaan myös heidän omaisensa ja ystävänsä. Syntyy jopa odottamaton epävirallinen tutkijaryhmä.

Musta jää koostuu lyhyistä puheenvuoroista, jotka vievät juonta eteenpäin ja paljastavat samalla paljon ihmisistä, heidän motiiveistaan ja tunteistaan. Onko tapahtuman salannut henkilö itsekeskeinen ja vastuuton vai heikko ja johdateltava? Onko oikeuksiaan puolustavalla oikeus mihin vain? Onko oikeus kostaa? Loppujen lopuksi lämpimintä yhteisöllisyyttä ja tukea tarjoaa laitapuolen kulkijoiden joukko.

Ruotsalainen Carin Gerhardsen (syntynyt 1962) on matemaatikko, joka julkaisi ensimmäisen romaaninsa jo vuonna 1992. Hänen kahdeksanosainen Hammarby-dekkarisarjansa on ollut maailmanlaajuinen menestys. Vuonna 2018 Ruotsin dekkariakatemian palkintoehdokkaana ollut Musta jää on kuitenkin ensimmäinen Gerhardsenilta suomennettu teos.

Taitavasti rakennettu ja yllättävä Musta jää todistaa jälleen kerran ruotsalaisen dekkarimaailman tasosta. Lukija huomaa useampaan otteeseen tulleensa harhautetuksi ennen kuin pääsee loppuratkaisuun saakka. Toivottavasti Gerdhadsenin teoksia suomennetaan lisää!