Kustantaja:
WSOY 2020
Alkuteos:
The Secrets We Kept
Suomennos: Irmeli Ruuska
Yhdysvaltain tiedustelupalvelussa 1950-luvulla naiset
työskentelevät lähinnä konekirjoittajina. He ovat huomaamattomia, mutta näkevät ja kuulevat paljon. Keskenään he saattavat juoruilla hieman, mutta ulkopuolisille ei koskaan. On kuitenkin naisia,
jotka vain näennäisesti ovat konekirjoittajia tai vastaanottovirkailijoita ja
jotka herättävät työtovereissaan uteliaisuutta ja lievää kateuttakin. Nämä
naiset ovat varsinaisen työajan jälkeen houkutuslintuja, tiedonhankkijoita. On leiskuvatukkainen ja näyttävä Sally, joka
on sodan aikana toiminut vakoojana ja uskoo liiankin itsevarmasti hallitsevansa
kaikki temput. On tyylikäs ja älykäs nuori Irina, joka valikoituu venäläisen
taustansa vuoksi Sallyn oppilaaksi.
Sihteeri on yhtä kuin ihminen, jolle uskotaan
salaisuus. Sana pohjautuu latinan kielen ilmaisuihin secretus, secretum,
salainen. Kirjoitimme koneella, mutta jotkut meistä tekivät muutakin. Emme
hiiskuneet sanallakaan työstä, jota teimme sen jälkeen, kun olimme päivittäin
peittäneet kirjoituskoneemme suojahupulla. Toisin kuin jotkut miehistä, me
osasimme säilyttää salaisuudet.
Tiedustelupalvelun naisten työtehtävien lomassa siirrytään
kylmän sodan Neuvostoliittoon. Boris Pasternak kirjoittaa teosta, joka huhujen
mukaan sisältää vallankumoukseen kohdistuvaa kritiikkiä ja josta viranomaiset
haluaisivat enemmän tietoa. Keinoja ei kaihdeta. Pasternakin rakastajatar Olga joutuu
ensin vankilaan kuulusteltavaksi tavalla, joka johtaa keskenmenoon. Myöhemmin
hänet siirretään Siperiaan vankileirille raskaaseen ruumiilliseen työhön. Näin
yritetään vaikuttaa kirjailijaan, joka itse nauttii Stalinin suojelusta.
Pasternakilla on palava tarve saada teoksensa kirjoitettua ja
julkaistua, etenkin kun kaikki samanmieliset kirjailijatoverit ovat jo kokeneet surkean kohtalon. Hän on valmis menemään vankilaan tai vaikka kuolemaan sanomansa
vuoksi eikä tunnu lainkaan ajattelevan sitä, millaiseen vaaraan asettaa
läheisensä. Hänen päätään eivät käännä sen paremmin vaimon kuin
rakastajattarenkaan anelut.
Et ole joutunut kokemaan sitä, kuten minä. Et ole nähnyt,
miten ystäväsi on viety yksi kerrallaan. Tiedätkö, miltä tuntuu, kun on itse
säästynyt, vaikka ystävät on murhattu? Miltä tuntuu olla se, joka on jäljellä.
Kylmän sodan aikana Amerikassa uskotaan lujasti kirjallisuuden
ja kulttuurin voimaan. Tiedustelupalvelun organisoimana Neuvostoliittoon aiotaan
salakuljettaa Raamatun lisäksi myös muita aiheeltaan sopivia kirjoja. Mikäpä kävisi
tähän tarkoitukseen paremmin kuin arvostetun kirjailijan teos, jonka
julkaiseminen on hänen omassa maassaan kielletty?
Seuraa jännittävä kuvaus siitä, miten Tohtori Živagon käsikirjoitus salakuljetetaan Neuvostoliitosta
pois, käännetään venäjäksi, painetaan kirjaksi ja ujutetaan takaisin maahan.
Näihin vaiheisiin liittyvät läheisesti myös tiedustelupalvelun naiset Sally ja
Irina. Tempaus onnistuu yli odotusten heidän kannaltaan, kun Pasternakille
myönnetään Nobelin kirjallisuuspalkinto. Neuvostoliiton johtajista se kuitenkin
tuntuu varmasti iskulta vasten kasvoja eivätkä he jätä reagoimatta
tilanteeseen.
Tätä ei koskaan tapahtunut -romaani kuvaa hyvin
kylmän sodan aikaa niin Yhdysvalloissa kuin Neuvostoliitossa. Neuvostoliitossa
vallitsee pelon ilmapiiri kotietsintöjen, kuulusteluiden, kidutusten,
vankiloiden ja vankileirien vuoksi, mutta silti monet uhmaavat määräyksiä oman
henkensä uhalla. Yhdysvalloissa taas ovat omat pelkonsa ja arat aiheensa.
Kommunismin pelko on yksi näistä, homoseksuaalisuus toinen.
Laaja lähdeluettelo kertoo, että Prescott on tutkinut
tarkkaan Tohtori Živago -romaanin
dramaattisia vaiheita. Tapahtumat ovat tuttuja, jos on sattunut katsomaan YLE
Teemalta tulleen BBC:n dokumentin ”Tohtori Živagon tarina”, mutta Prescott on sukeltanut
henkilöiden ajatuksiin. He ovat eläviä ja todentuntuisia rakastaessaan,
vihatessaan ja pelätessään. USA:n tiedustelupalvelun naisille olisi voinut
uhrata hieman enemmän tilaa. Nyt niin kertomus niin Sallyn kuin Irinankin
kohtalosta lopahtaa äkkinäisesti ja jää epämääräisten viittausten ja arveluiden
varaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti