Kustantaja:
Siltala 2020
Alkuteos:
Finse dagen
Suomennos: Antero Helasvuo
Vuonna 1953 syntynyt Herman Koch on tunnettu hollantilainen
kirjailija, kolumnisti ja näyttelijä. Hänen läpimurtoteoksensa oli mustan huumorin riemuvoitto Illallinen (2009, suomeksi 2012), josta tehtiin
Richard Geren tähdittämä elokuva. Teos Suomen päivät on
omaelämäkerrallinen kertomus surusta, itsensä etsimisestä ja löytämisestä.
Vuonna 1973 matkustaa 19-vuotias Herman Koch puoleksi
vuodeksi Suomeen, koska haluaa tehdä jotain käsillään ja olla yksin. Kaverit
ovat lähteneet työskentelemään ranskalaisille viinitiloille tai kibbutsille
Israeliin, mutta Herman suuntaakin kauas Pohjois-Karjalaan, syrjäiselle
maatilalle Lieksaan.
Matkaan on kaksi muutakin suurta syytä. Ensinnäkin Hermanin
on pakko päästä pois sietämättömästä tilanteesta. Hänen äitinsä on hiljattain
kuollut ja isänsä vakinaistanut pitkäaikaisen suhteensa varakkaaseen
leskinaiseen. Naisessa ei ole sinällään mitään vikaa, mutta Herman on silti
katkera. Toiseksi isä patistaa poikaansa päättämään, mitä haluaisi
päättötutkinnon jälkeiseltä elämältään. Herman itse tietää jo tässä vaiheessa
haluavansa kirjailijaksi, mutta isä nalkuttaa yliopisto-opinnoista.
Lieksassa Herman joutuu heti tositoimiin, mutta kukaan
kotona Hollannissa ei ota todesta hänen kertomuksiaan traktorilla ajelusta tai
metsä- ja peltotöistä. Eikä ihme, niin onnettomuusalttiiksi ja kömpelöksi hintelä
nuorukainen paljastuu.
Ensimmäisinä päivinä minulta putosi kaikki käsistä:
maitotonkat, sangot, haravat, heinähangot, luudat ja irralliset osat
sähkökäyttöisestä lypsykoneesta, joka yhdistetään nännikumeilla lehmän utariin…
En uskonut mihinkään sen vähempään kuin jälleensyntymiseen: kaksi vasenta kättä
syntymässään saanut, motorisesti häiriytynyt entinen minäni nakattaisiin pois
ja se jäisi kivelle kuin nahkansa luoneen käärmeen vanha vaippa.
Töiden lisäksi Herman saa kokeilla myös menestystään
kyläkoulun tanssiaisissa ja opettajaporukan mukana hiihtoreissulla Lapissa.
Kyllä tytöt vaaleaan kaitakasvoiseen honkkeliin kiinnittävätkin huomiota,
vaikka yhteistä puhuttua kieltä ei aina löytyisikään (jotain muuta kieltä
kyllä). Etenkin Lapissa tavattu Anna on Hermanin mielessä vielä lähes
neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
Vuonna 2012 kansainvälistä kuuluisuutta saavuttanut Koch
saapuu toistamiseen Suomeen esiintyäkseen Turun kirjamessuilla. Messuosastoilla
kierrellessä hänen käteensä osuu pieni runokokoelma, jonka nimenä on Suomen
päivät. Kirjaa selaillessaan Koch oivaltaa sen kertovan hänestä itsestään
ja ajasta Pohjois-Karjalassa neljäkymmentä vuotta aikaisemmin. Runoilijan
nimi on tuttu, mutta miksi hän on kirjoittanut tämän teoksen? Sitä Koch
selvittelee matkustaessaan neljä vuotta myöhemmin Suomessa vaimonsa kanssa.
Suomen päivät -romaani kertoo monista muistakin
tapahtumista Herman Kochin elämässä. Häneen seksuaalisia kontakteja hakeneista
miehistä, alkoholismista, liftausmatkoista ja moottoripyöristä. Hänen kyvystään
kertoa uskottavia valheita tai ainakin muunnella totuutta. Hän on Suomen
päivät -teoksen Herman, mutta ei kuitenkaan täysin.
Koko tässä kirjassa Suomen päivät en ole
pelkästään seurannut faktoja vaan myös tehnyt niistä fiktiota siellä missä se
on sopinut minulle paremmin. Joskus olen käyttänyt fiktiota liimatakseni
irtonaiset osat paremmin yhteen, toisin paikoin olen paisutellut faktoja
saadakseni aikaan paremman tarinan… Fiktiokirjailijoiden suu on usein täynnä
totuutta, mutta ainoa totuus on kyseisen kirjan totuus, ei totuus tapahtumista
sellaisina kuin ne ovat todellisuudessa tapahtuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti