Kustantaja:
Tammi 2020
Alkuteos:
Force of Nature
Suomennos: Tuulia Tipa
Jäljelle jääneet neljä naista olivat myöhemmin täysin
yhtä mieltä vain kahdesta asiasta. Ensinnäkin: kukaan ei nähnyt maaston
nielaisevan Alice Russellia. Ja toisekseen: Alicen luonteessa piili viiltävää
häijyyttä.
Australialainen perheyritys BaileyTennants on hienostunut
kirjanpitoyhtiö, jolla on tapana järjestää henkilökunnalleen virkistys- ja
ryhmäytymistapahtumia. Tällä kertaa kahden joukkueen – toisessa viisi miestä ja
toisessa viisi naista – on tarkoitus kulkea Giralangin ylängöllä kolmen
vuorokauden reitti ja suorittaa samalla erilaisia tehtäviä. Puhelimia osallistujat eivät
saa ottaa mukaan, koska heidän on opittava luottamaan itseensä eikä
teknologiaan. Reittikarttojakin on vain yksi porukkaa kohti.
Yksi vaellukselle määrätyistä naisista on firman
keskijohtoon kuuluva Alice Russell. Hän on lähtenyt mukaan vastentahtoisesti ja anelee heti ensimmäisenä päivänä esimieheltään
useaan otteeseen, että saisi palata takaisin. Lupaa ei tule, mutta toisena yönä
Alice kuitenkin jättää ryhmän. Sen jälkeen ei jälkeäkään. Edes kokeneet
etsintäpartiot eivät häntä löydä.
Muu porukka ei (luultavasti) tiedä, että Alice on ottanut
yhteyttä keskusrikospoliisin talousosastoon ja syyttänyt BaileyTennantsia rahanpesusta.
Hän on luvannut toimittaa ratkaisevia todisteita heti vaelluksen jälkeen. Tästä syystä katoamista saapuvat
tutkimaan osavaltion poliisin ohella myös Alicen kanssa yhteydessä olleet talousosaston
Aaron Falk ja Carmen Cooper.
Yksi oletuksista siis on, että Alicen katoaminen liittyisi
jotenkin BaileyTennetsiä uhkaavaan oikeusjuttuun. Tätä tukee Falkin aamuyöstä
saama puhelu, josta kohinan keskeltä erottuvat heikosti sanat ”hänelle käy
huonosti”. Alice on uhmannut sääntöjä ja ottanut salaa puhelimensa mukaan
vaellukselle, vaikka ylängöltä löytyykin kenttää huonosti jopa hätäpuheluita
ajatellen.
Poliisit pohtivat vaihtoehtoja. Erosiko Alice ryhmästä omasta
halustaan ja sitten eksyi tai loukkaantui matkalla? Tekikö joku Alicelle pahaa?
Giralangilla on karmiva kaiku, sillä sarjamurhaaja Martin Kovac tappoi siellä
parikymmentä vuotta aikaisemmin ainakin kolme naista. Kovac itse on kuollut
vankilassa, mutta olisiko hänellä matkija?
Kuulustelujen perusteella selviää, että naisporukan
keskuudessa on ollut eripuraa ja syynä siihen on suurimmalta osalta ollut
Alice. Naiset ovat haluttomia puhumaan asiasta, vaikka yhdellä vaeltajalla on
viiltohaava päässä, toisella mustelma leuassa ja kolmannella käärmeenpurema
kädessä. Osa kaunoista ei kuitenkaan liity nykyhetkeen, vaan niiden juuret ovat
paljon kauempana menneisyydessä. Seuraavalla sukupolvellakin näyttää jo olevan
lusikkansa sopassa.
Harperin trilleri on jännittävä, mutta ei mässäile murhilla
tai verisillä yksityiskohdilla. Karun kaunis ja samalla anteeksiantamaton
luonto rinnastuu ihmisten sisällä kytevään pelkoon ja vihaan. Kuka tahansa
ryhmän naisista voisi olla syyllinen. Tai joku maaston tunteva ulkopuolinen.
Kirjailija vihjailee ja herättää epäluuloja, mutta lopullinen ratkaisu on
kuitenkin yllätys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti