TYCE, HARRIET: Veriappelsiini

Kustantaja: Otava 2020

Alkuteos: Blood Orange

Suomennos: Oona Nyström

Nelikymppinen rikosasianajaja Alison saa ensimmäisen murhajuttunsa ja juhlii sitä kollegoidensa kanssa työpäivän päätteeksi. Hän tosin käy illan mittaan yhä kärttyisämmäksi ja tyhjentelee laseja yhä kiivaammin, kun toimeksiantavan lakitoimiston johtaja ja Alisonkin salarakas Patrick flirttailee näyttävästi nuoren harjoittelijan kanssa ja jättää Alisonin täysin huomiotta.

Illan päätteeksi Alison ja Patrick päätyvät kyllä toimistolle harrastamaan kovaotteista seksiä, mutta suhteen mielekkyys on alkanut mietityttää Alisonia. Syyllisyyskin painaa, sillä kotona odottavat aviopuoliso Carl ja kuusivuotias Matilda-tytär, jota Alison rakastaa syvästi ja aidosti.

Alisonilla ei kuitenkaan ole tarpeeksi tahdonvoimaa houkutuksien vastustamiseen. Ei, vaikka on alkanut saada uhkaavan tekstiviestin jokaisen salaisen tapaamisen jälkeen. Ei vaikka ilmapiiri kotona käy yhä kireämmäksi. Psykoterapeutti-aviopuoliso Carl tuntuu olevan oikea loistoyksilö, vastuullinen ja taitava mies, jolla riittää kanttia osoittaa, miten huono vaimo ja äiti Alison oikein on.

   Juominen – yksi piste.

   Tuntikausien poissaolo kotoa – toinen.

   Tupakoiminen – kolmas.

   Itsekkyyteni, töiden tekeminen iltaisin ja viikonloppuna – neljäs.

   Emotionaalinen itsekkyys – viides.

   Carlin lista musertaa minut. Mieleeni tulee kaikenlaisia puolustuksia: minun oli pakko palata töihin, koska hän jäi työttömäksi: oikeudenkäyntiasianajajan työ on luonteeltaan sellaista, että työt tulevat lyhyellä varoitusajalla ja niitä on valmisteltava pitkälle iltaan: asiakkaiden kanssa työskentelyyn liittyvät paineet ja rikosoikeusjärjestelmän jatkuvat kompastuskivet vain ovat sellaisia, että joskus on paras nollata pää juomalla työtoverien eli sellaisten ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät, sen sijaan että kantaisi kaiken sen väkivallanhuuruisen kuonan mukanaan kotiin.

Murhajuttuaan Alison kuitenkin hoitaa antaumuksella ja taitavasti. Syytettynä on miehensä raa’asti puukottanut seurapiirirouva, joka on täysin valmis tunnustamaan syyllisyytensä ja menemään vankilaan. Alison kuitenkin epäilee, ettei kaikki ole ihan yksiselitteistä. Merkit viittaavat vahvasti perheväkivaltaan.

Veriappelsiini-romaanin juoni on yllätyksellinen. Kaikki ei suinkaan ole sitä, miltä näyttää eivätkä ihmiset niin yksiulotteisia kuin ensin luulisi. Loppujen lopuksi kyse on naisiin kohdistuvasta vihasta ja alistamisesta, minkä kuvauksessa mennään ehkä jo hieman liiallisuuksiinkin. Sävyltään synkkä teos tuo mieleen Louise Doughtyn teoksen Kielletyn hedelmän kuja tai Paula Hawkinsin maailmanmainetta niittäneen trillerin Nainen junassa, ja kiinnostaa varmasti näihin kirjoihin tykästyneitä.