Kustantaja: Crime Time 2014
Jari Järvelä (s. 1966) on
koulutukseltaan kasvatustieteiden maisteri ja toiminut peruskoulun opettajana,
Pekkas-Akatemian kirjoittajakouluttajana ja Suomen Kulttuurirahaston
hallituksen jäsenenä. Hän on ollut kahdesti Finlandia-ehdokkaana ja voittanut
Valtion kirjallisuuspalkinnon vuonna 2007.
Kustantaja tiedusteli
syksyllä 2012 Jari Järvelältä, olisiko tällä halua kokeilla kynsiään myös
dekkarin alalla. Järvelä ei pitkään miettinyt. Graffitintekijöiden maailmaan
liittyvä aihe oli ollut mielessä jo pitkään ja nyt se löysi muotonsa. Dekkari
oli vain odottanut tilaisuutta syntyäkseen.
Tyttö ja pommi -teoksessa
on vuoronperään äänessä kaksi henkilöä. Toinen on Metro, 19-vuotias tyttö joka
maalaa graffiteja kiinnijäämisen uhallakin. Toinen on Jere, nuori vartija joka
yrittää ottaa töhrijät kiinni. Niin hyvin Järvelä paneutuu henkilöidensä
ajatuksiin, että myötätunto heilahtelee puolelta toiselle. Graffarit tekevät
työtään tosissaan, halusta herätellä ajatuksia ja muuttaa yhteiskunnan
asenteita.
Kaupunkimaiseman sai täyttää valtavilla
mainoslakanoilla ja -tauluilla, mutta yksikin graffiti oli liikaa. Se oli
väärää tilankäyttöä, katutaide ei ollut korporaatioiden hallinnassa.
Graffitista sai kovemmat rangaistukset kuin siitä, että ajoi lapsen päälle
suojatiellä ylinopeutta autolla. (Tyttö
ja pommi, s. 223)
Graffititaiteilijoiden
mielestä vartiointiliikkeen työntekijät ovat Rottia, järjestelmän aivottomia
edustajia. Vartijat taas kutsuvat graffareita Bakteereiksi, lainrikkojiksi ja
töhrijöiksi, joiden jälkien siivoaminen vie yhteiskunnan varoja. Kummatkin ryhmät
vaanivat tilaisuutta yön pimeydessä, valmiina kilpajuoksuun. Graffarille
kiinnijääminen merkitsee hakkaamista, vankilaa tai ainakin valtavia sakkoja.
Vartijalle kiinniotto tarkoittaa kiitosta ja bonusta palkkaan.
Tyttö ja pommi -dekkarin
tapahtumat alkavat graffareille viritetystä ansasta, jonka seuraukset ovat
julmat. Alkaa koston kierre, joka kiihtyy yhä hurjemmaksi ja tuhoavammaksi. Voi
vain pelätä, kuinka pahasti osapuolten tässä pelissä käy. Taustana on Kotka ja
sen satama, ratapiha ja tyhjentyneet tehdasrakennukset. Lopuksi siirrytään Prypjatiin,
Tshernobylin ydinonnettomuuden jälkeen hylättyyn kylään. Sielläkö löytyy
graffarin koti?
Graffittitaiteilijoiden
maailmasta on kirjoittanut myös espanjalainen Arturo Perez-Reverte teoksessaan Kärsivällinen tarkka-ampuja. Hän pohtii
asiaa ennen kaikkea taiteen näkökulmasta. Ovatko graffitit taidetta? Onko
graffari menettänyt uskottavuutensa, jos suostuu luovuttamaan taiteensa
kaupallisiin näyttelyihin? Silti varsin monet ajatukset ovat yhteneväisiä
Järvelän kanssa.
Ja on kohtalokas sana. Kaikissa maailman kielissä. Ja
kertoo mitä seuraa, kun ihmisparka tekee yhden virheen. Yskähdyksen väärällä
hetkellä. Minimalistisen horjahduksen, joka käynnistää ikiliikkujamaisen jonon
seuraamuksia. Seuraamuksia, joita kymmenet ja-sanat yhdistävät. (Tyttö ja pommi, s. 198)