ROONEY, SALLY: Normaaleja ihmisiä

Kustantaja: Otava 2020

Alkuteos: Normal People (2018)

Suomennos: Kaijamari Sivill

Irlantilainen Sally Rooney (s. 1991) herätti huomiota heti esikoisteoksellaan Keskusteluja ystävien kesken (2017, suomeksi 2019). Hänen toinen romaaninsa Normaaleja ihmisiä voitti vuonna 2018 sekä Irish Book- että Costa Book -palkinnon.

Connell on pikkukaupungin lukion suosituimpia poikia. Hän on hyvä jalkapallossa, komea, fiksu ja kohtelias, poikaporukkaan sopeutuva ja tyttöjen tunteisiin vetoava. Kotipaikkakunnalla kukaan ei välitä siitä, että Connell on varaton, huonomaineisesta suvusta ja siivoojana toimivan yksinhuoltajaäidin lapsi.

Mariannen vauras perhe asuu kartanossa, jossa Connellin äiti käy siivoamassa.  Marianne on huippuälykäs, mutta ajattelee monista asioista omalla tavallaan. Häntä pidetään omituisena tai jopa inhottavana, joten hän katsoo viisaimmaksi pysytellä omissa oloissaan ja esittää piittaamatonta.

Jossain vaiheessa Marianne ja Connell kuitenkin tutustuvat ja huomaavat viihtyvänsä toistensa seurassa. Heillä on paljon puhuttavaa ja samoja kiinnostuksen aiheita, seksuaalista vetoakin on. Kaikki tapahtuu salassa, sillä Connell ei voisi ajatellakaan, että muut tietäisivät hänen seurustelevan luokan paarian kanssa. Marianne alistuu aikansa, mutta lopulta loukkaus käy liian suureksi ja juuri päättökokeiden kynnyksellä tulee ero.

Trinity Collegessa Dublinissa tilanne on aivan toinen. Connell tuntee itsensä maalaisjuntiksi itsevarmojen hienostokoulujen kasvattien keskuudessa, vetäytyy syrjään ja keskittyy enemmän opiskeluun kuin huvitteluun. Toisaalta hän ei voi olla hieman halveksimatta opiskelutovereitaan, jotka heittäytyvät kiihkeään väittelyyn teoksista, joita eivät ole edes vaivautuneet lukemaan.

Mutta siinäpä se: kirjallisuus liikuttaa häntä. Eräs professori puhuu ”suuren taiteen nautinnollisesta kosketuksesta”. Ja tavallaan se tunne, joka Connellissa herää, kun herra Knightley suutelee Emmaa kädelle, ei ole täysin aseksuaalinen, vaikka sen suhde seksuaalisuuteen on epäsuora. Se kertoo Connellille, että samanlainen mielikuvitus, jota hän käyttää lukijana, on tarpeen myös oikeiden ihmisten ymmärtämiseksi, läheisten suhteiden ylläpitämiseksi.

Mariannesta sen sijaan kehittyy seurapiirin keskus, tyylikäs ja säkenöivä nainen, jonka hohtoa korostaa vielä varakas (joskin öykkärimäinen) poikaystävä. Connellin ja Mariannen kohtaaminen vie heidät uudestaan suhteeseen, jota kumpikaan ei halua kutsua seurusteluksi ja joka aina välillä katkeaa väärinkäsitysten vuoksi. Kummallakin on hyvä olla toisen seurassa, mutta sisäinen epävarmuus kalvaa.

   Mä toivon, että voidaan aina olla toistemme puolella, Marianne sanoo. Se on musta hirveän lohduttavaa.

   No se on hyvä.

   Silloin Marianne katsoo Connellia niin kuin näkisi hänet ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun he istahtivat pöytään.

   No joka tapauksessa, hän sanoo. Mitä sulle kuuluu?

   Connell tietää, että kysymys on vilpitön. Hän ei ole altis uskoutumaan eikä vaatimaan muilta mitään. Siksi hän tarvitsee Mariannea. Se on hänelle uusi oivallus. Marianne on ihminen, jolta hän voi pyytää asioita. Vaikka heidän suhteessaan on tiettyjä vaikeuksia ja kaunoja, se jatkuu silti.

Miksi sitten sekä Marianne että Connell ovat niin epävarmoja omasta "normaaliudestaan"? Rooney ei selittele asioita heidän puolestaan, mutta antaa lukijalle kuitenkin joitakin vihjeitä. Jotain voi laittaa kodin ilmapiirin syyksi, jotain henkilökohtaisten menetysten piikkiin. Kovin mustavalkoista mikään ei ole, sillä kukaan ei ole pyhimys, mutta ei myöskään paholainen. Normaali ihminen siis?

Normaaleja ihmisiä -romaanin teemat ovat tuttuja jo Jane Austenin teoksista: kahden ihmisen välinen vetovoima, väärinkäsitykset ja väärät tulkinnat, luokkayhteiskunnan vaikutukset. Rooney jopa  alleviivaa tätä kuvatessaan Connellin täydellistä eläytymistä Austenin Emmaan. Nykyaikaan siirrettynäkin tarina toimii. Tyyli on sopivan kevyttä ja vivahteikasta, hieman ironista. Oivallettavaa ja ajateltavaa riittää.

ROONEY, SALLY: Keskusteluja ystävien kesken

Kustantaja: Otava 2019

Alkuteos: Conversations with Friends

Suomennos: Kaijamari Sivill

Frances on 21-vuotias opiskelija Dublinissa. Perhe on varaton, joten välillä Frances kärsii suorastaan nälkää, mutta - laihuushan on hänen ulkonäössään kiinnostavinta! Tosiasiassa Francis arvostaa omassa itsessään vain älyään ja sanallista lahjakkuuttaan. Niitä hän hyödyntää lavarunotapahtumissa, joissa esittää kirjoittamiaan runoja parhaan ystävänsä Bobbin kanssa.

Sanoja Frances hyödyntää myös, jos aistii itseensä kohdistuvan arvostelua tai torjuntaa – silloin hän sivaltaa välittömästi ja täysillä. Ehkäpä siinä kuvastuu nuoren naisen epävarmuus, joka pakottaa hänet koko ajan tarkkailemaan ja arvioimaan itseään ja esiintymistään.

Kaunis Bobbi puolestaan on varakkaasta perheestä. Hän on kiinnostunut ihmisistä, hallitsee small talkin ja pystyy antautumaan keskusteluun miltei kenen kanssa tahansa – paitsi ehkä miesten. Bobbi nimittäin on lesbo ja oli jossakin vaiheessa Francesin rakastettu. Nyt he ovat ”vain” ystäviä.

Eräissä juhlissa Frances ja Bobbi tapaavat valokuvaajana ja esseistinä kuuluisuutta saavuttaneen 37-vuotiaan Melissan ja tämän näyttelijäpuolison Nickin. Bobbi saavuttaa pian Melissan luottamuksen ja ystävyyden, mutta Francesiin Melissa tuntuu suhtautuvan miltei vihamielisesti ja torjuvasti. Kokeeko hän Francesin vetäytymisen sivustakatsojaksi arvosteluna? Tunteeko hän jostain syystä alemmuutta?

Francesin ja Nickin välillä sitten tapahtuukin! Frances tekee aloitteen ja luonteeltaan passiivinen ja myöntyväinen Nick suostuu. Heidän välilleen syntyy kiihkeä ja miltei pakkomielteinen rakkaussuhde, joka yritetään pitää salassa kaikilta ulkopuolisilta.

Suhde ei suinkaan etene suoraviivaisesti. Frances ei halua tai osaa paljastaa syvimpiä tunteitaan edes rakastuessaan ja Nick näkee hänestä vain etäisen ja viileän ulkokuoren. Jos Nick kyselee asioita liikaa tai väärillä sanoilla, Frances on jo valmis loukkaantumaan. Väärinkäsitykset ja väärät tulkinnat toisen tahdosta ajavat rakastavaiset useaan otteeseen erilleen, mutta laantumaton vetovoima vetää taas yhteen.

Nauroin itsekseni vaikka kukaan ei ollut näkemässä. Oli ihanaa, kun Nick oli tällä lailla saatavilla, kun suhteemme oli kuin Word-tiedosto, jota kirjoitimme ja muokkasimme yhdessä, tai pitkä kahdenkeskinen vitsi, jota kukaan muu ei ymmärtäisi.

Kirjassa keskustellaan paljon. Keskustellaan kaksin ja ryhmissä. Keskustellaan pöydän ääressä ja vuoteessa, netin tai puhelimen välityksellä. Aiheena on usein seksi, rakkaus ja ystävyys, mutta toisinaan myös pakolaisuus, rasismi, yhteiskuntaluokat tai lapsettomuus. Ollaan nokkelia ja teräviä, haetaan ehkä hupia jonkun toisen kustannuksella ja kiillotetaan omaa kuvaa.

Keskusteluja ystävien kesken kertoo muutamasta tämän hetken nuoresta, heidän hieman pinnalliselta tuntuvasta maailmastaan ja päämäärättömästä elämäntavastaan. Kirja on otteeltaan kevyt ja nopea, vaikka vakaviakin asioita käsitellään. Ehkä selitys kirjan sävyyn piilee sen kirjoittajassa: irlantilainen Sally Rooney (s. 1991) aloitti teoksensa kirjoittamisen jo viisitoistavuotiaana.