WATERS, SARAH: Parempaa väkeä

Kustantaja: Tammi 2015

Alkuteos: The Paying Guests

Suomennos: Helen Bützov

Sarah Waters syntyi Walesissa vuonna 1966. Hän väitteli filosofian tohtoriksi Lontoon yliopistossa aiheenaan homoseksuaalinen historiallinen fiktio vuodesta 1870-luvulta nykypäivään ja käytti myöhemmin väitöskirjansa materiaalia hyödyksi myös romaaneissaan. Lähes kaikissa Watersin kuudesta romaanista teemana on lesborakkaus; vain Vieras kartanossa poikkeaa siinä suhteessa muista. Romaaneista kolme ensimmäistä sijoittuu viktoriaaniseen aikaan 1800-luvulle, seuraavat kaksi toisen maailmansodan jälkeiseen murrokseen ja viimeisin, Parempaa väkeä, 1920-luvun muuttuvaan yhteiskuntaan.

Wrayt asuvat Champion Hillin hienostoalueella Lontoossa ja kuuluvat ilman muuta ”parempaan väkeen”. Ensimmäinen maailmansota mullistaa kaiken. Perheen pojista toinen kaatuu sodassa ja toinen katoaa, lisäksi isä kuolee yllättäen ja jättää vaimonsa ja tyttärensä taloudelliseen ahdinkoon. 26-vuotias Frances on unelmoinut itsenäisestä elämästä, mutta joutuu nyt asumaan epäkäytännöllisen äitinsä kanssa ja hoitamaan kaikki taloustyöt, koska varaa palvelijoihin ei enää ole. Lopulta naisten on alistuttava siihen häpeään, että osa huoneista vuokrataan ”maksaville vieraille”.

Taloon muuttaa alempaan keskiluokkaan kuuluva nuori pariskunta, vakuutusvirkailija Leonard Barber ja vaimonsa Lilian. Ilmapiiri on aluksi vaivautunut puolin ja toisin, mutta vähitellen äiti mieltyy puheliaaseen Leniin ja Frances huomaa tuntevansa vetoa sievään Lilianiin. Lilian tarvitsee hieman aikaa tottuakseen ajatukseen naispuolisesta rakastajasta, mutta sitten intohimo leimahtaa.

Frances makasi käsi silmillään ja mietti, miten ihmeessä kaikki oli tapahtunut. Miten asiat olivat voineet muuttua niin täydellisesti, niin nopeasti? Hän tunsi olevansa eloisa kuin radiumin pala. Hän tunsi eräänlaista hurmiota. ”Haluan sinua joka solullani”, hän sanoi Lilianille heidän tavatessaan seuraavan kerran. ”Kynteni haluavat sinut alleen. Niskakarvani kohoavat joka kerta, kun menet ohi. Paikat hampaissani haluavat sinua!”

Mitä mahdollisuuksia on tällaisella rakkaussuhteella, vaikka kumpikin olisi valmis uhraamaan paljon sen eteen? Frances ja Lilian tekevät vääriä valintoja ja ajautuvat painajaiseen, joka jatkuu jatkumistaan ja pahenee pahenemistaan.

Parempaa väkeä jakaantuu tavallaan kahteen osaan: alussa esitellään draaman henkilöt ja suhteiden kehittyminen ja loppuosa omistetaan rikoksen selvittelylle. Jossain vaiheessa jännite hieman notkahtaa, mutta nousee taas niin, ettei kirjaa malttaisi laskea käsistään. Waters onkin loppusanojen mukaan saanut ideoita ja innoitusta todellisista rikostapauksista ja oikeudenkäyntiasiakirjoista. Näkökulma on koko ajan Francesin, joten hänen ajatuksensa ja tunteensa avautuvat lukijalle läpikotaisin. Muista henkilöistä saa ainoastaan Francesin välittämän mielikuvan, mutta yllättävän uskottavalta ja luotettavalta se tuntuu kautta linjan. Miehet jäävät kertomuksessa taka-alalle, kun esiin marssivat niin hienostopiirien hillityt rouvat kuin alemman keskiluokan railakkaat matroonat.

Parasta Parempaa väkeä -romaanissa on eloisa 1920-luvun yhteiskunnan ja tunnelmien kuvaus. Kadulla maleksii sodan runtelemia sotilaita ja kerjäläisiä, työttömyys hipoo taivaita ja uudenlainen teollisuus, musiikki ja muoti valloittavat maailmaa. Hienosto on häviämässä eloonjäämistaistelun, mitä kuvastaa myös Francesin kotitalon uskomaton epäkäytännöllisyys ja vääjäämätön rapistuminen. Toisaalta talon rapautuminen voi symboloida Francesin oman elämän hajoamista käsiin ja tulevaisuuden epävarmuutta. Watersin kirja ei ole pelkästään rikostapauksen selostus, vaan sisältää muitakin kerroksia. 

WATERS, SARAH: Vieras kartanossa

Sarah Waters (s. 1966) on saanut tuotannostaan lukuisia palkintoja. Britannian kirjakauppiaiden liitto on nimennyt hänet kahdesti vuoden kirjailijaksi ja kolmesti hänen teoksensa ovat olleet Man Booker – palkintoehdokkaina. Vuonna 2009 Man Booker – ehdokkaana oli Watersin historiallinen romaani Vieras kartanossa. Teos sijoittuu 1940-luvun loppupuolelle, jolloin sodan haavat ovat vielä tuoreita ja kaikesta on pulaa. Englannin yläluokka on köyhtynyt, kartanot ja maatilat ovat rapistuneet. Watersin aiemmista kirjoista poiketen Vieras kartanossa – teoksessa ei lesbolaisuudella ole suurta sijaa (jollei sitten rivien välistä päättele jotain).

Työväenluokasta lähtöisin oleva herra Faraday on kouluttautunut lääkäriksi eli hänen yhteiskunnallinen statuksensa on noussut roimasti. Tämä ei kuitenkaan miestä tyydytä, vaan häntä vaivaa nälkäinen kiinnostus äitinsä vanhaa työpaikkaa eli Hundreds Hallin kartanoa ja sen asukkaita kohtaan. Hän ei ole milloinkaan unohtanut niitä vilauksia kartanon loistokkuudesta, joita hän pikkupoikana onnistui salaa sieppaamaan, vaan on takertunut niihin pakkomielteisesti. Kohtalo tuntuukin suosivan Faradayta, sillä hänet kutsutaan vakinaisen lääkärin sijasta kartanoon potilaskäynnille. Jalkansa kerran ovenrakoon saatuaan Faraday toimii määrätietoisesti ja ujuttautuu vähän kerrassaan perheen uskotuksi henkilöksi ja tukijaksi. Kartanossa alkaa kuitenkin pian tapahtua kummia: esineet liikkuvat, outoja ääniä kuuluu ja syttyy tulipaloja. Kummitteleeko siellä? Onko itse talo ryhtynyt vainoamaan asujiaan? Vai onko kaikki mieleltään sairaiden ihmisten kuvitelmaa?

Vieras kartanossa on hyvä ajankuvaus. Yläluokka luisuu alamäkeen leuka pystyssä ja perinnäistavat säilyttäen, mutta heikkoa kohtaa ovat vaanimassa niin amerikkalaiset uusrikkaat kuin paikalliset liikemiehet. Paikoin kirja tiivistyy todella hyytäväksi kummitustarinaksi, aivan Poen malliin. Joissakin kohdin liika yksityiskohtaisuus alkaa pitkästyttää eli tiivistämisen varaa olisi ollut. Samaa aikakautta ja aihepiiriä käsittelee hieman viihteellisemmin Kate Morton romaanissaan Paluu Rivertoniin.