SWÄRD. ANNE: Jackie

Kustantaja: Otava 2021

Alkuteos: Jackie

Suomennos: Jaana Nikula

On kesä 1988. Itseään Jackieksi kutsuva yhdeksäntoistavuotias tyttö on junassa matkalla Skånesta Tukholmaan, missä toivoo saavansa kokea uudenlaista elämää. Matkan aikana Jackie tutustuu itseään kymmenkunta vuotta vanhempaan mieheen, joka Tukholman rautatieasemalla kohteliaasti tarjoaa tytölle yösijaa. Juna on useita tunteja myöhässä eikä tyttö halua herättää hienostoalueella sijaitsevan vuokrakämppänsä isäntäväkeä keskellä yötä, joten hän suostuu.

Tyttö ei ole lapsellisen hyväuskoinen, mutta kuitenkin nuori ja hieman epävarma itsestään. Mitään hälyttävää ei miehen ullakkoasunnossa kuitenkaan tapahdu. Vain kupponen teetä ja sänky nukkumiseen. Aamulla tytön herätessä sikeästä unestaan mies on jo poissa eikä palaa koko kesänä.

Jackie ei jää toimettomaksi. Hän etsii itselleen työpaikan, alkaa opetella piirtämistä elävän mallin mukaan ja pääsee yliopistoon opiskelemaan. Ennen kaikkea tyttö kirjoittaa. Pieni muistikirja seuraa häntä kaikkialle tapahtumien, ajatusten ja nopeiden piirrosten taltiointia varten. Tyttö on kärsimätön ja haluaa asioiden tapahtuvan nopeasti. Hän kaipaa Seikkailua!

Niin kauan kuin jaksaa muistaa, hän on aina odottanut jotain tapahtuvaksi. Aivan kuin odottaisi junaa, joka vain viipyy ja viipyy ja viimein on todettava, ettei juna ole pelkästään myöhässä vaan voi jäädä saapumatta kokonaan.

Palattuaan syksyllä kaupunkiin mies kyllä ottaa yhteyttä tyttöön, mutta pysyttelee etäisenä ja näennäisen välinpitämättömänä. Sehän herättää tytössä kiinnostusta! Mies pyörii hänen mielessään päivin ja öin ja suonissa tuntuu uudenlainen syke. Lopulta päädytään siihen, mihin mies on koko ajan tähdännytkin. Miltei kliseisen suurenmoiseen ja intohimoiseen rakasteluun.

Mies on hyvin huomaavainen. Hän tekee aikaa ja vaivaa säästämättä tytölle herkkuruokia ja ajeluttaa tätä ympäri Tukholmaa. Jackie ei tajua olevansa manipuloinnin kohteena, vaan suostuu olemaan miehen kanssa yhä tiiviimmin. Ystävyyssuhteet kärsivät, kun Jackie unohtaa tapaamiset. Piirtäminen jää. Työpaikka menee lintsaamisen vuoksi.

Mies oli ehtinyt huomata sen jo ensimmäisenä yönä ullakkoasunnossa, hän oli silloin aavistanut Jackiessa kaksi ominaisuutta: vamman ja vahvuuden, ja hän oli pitänyt niistä molemmista. Vahvuus kiehtoi häntä, mutta entä jos Jackiessa ei olisi ollut mitään muuta? Ei, jos hän ei olisi nähnyt vammaa, hän ei olisi koskaan uskaltanut lähestyä Jackieta. Jackien haavoittuvuus ei johtunut viattomuudesta vaan siitä, että häntä oli haavoitettu ennenkin.

Vielä Jackie ja mies kokevat ihania hetkiä, mutta väkivalta on hiipimässä suhteeseen. On kylmäävää seurata, miten Jackien tahto vähitellen murtuu eikä hän enää erota, mikä on totta ja mikä miehen syöttämää valhetta. Tyttö ymmärtää kyllä olevansa vaarassa, mutta on liian turta ja pelokas toimiakseen järkevästi ja onnistuakseen pakenemaan miehen valtapiiristä.

Rajaa ei ole. On vain tilanteita, jotka saavat Jackien myöhemmin ajattelemaan, että raja olisi pitänyt vetää juuri sinä tiettynä hetkenä, kun ero rakkauden ja kidnappauksen välillä hämärtyi. Juuri silloin kun mies katsoi häntä tai juuri silloin kun esti lähtemästä, Jackie olisi pitänyt vetää raja.

Toisaalta myös mies on onneton. Hän haluaisi omistaa rakastettunsa kokonaan, ruumiineen ja sieluineen, mutta ei pysty uskomaan kenenkään naisen uskollisuuteen. Hän vainuaa petosta kaikkialla, tulkitsee asioita vainoharhaisesti ja pahimmalla mahdollisella tavalla. Hänkin ajautuu voimattomana tilanteeseen, jossa rakkaudesta on tullut vankila.

Swärd kuvaa rakkaussuhteen vähittäistä vinoutumista viiltävällä tarkkuudella. Lukija tietää asioista enemmän kuin tarinan henkilöt ja näkee vaaran merkit jo varhain. Jännitys kiristyy kiristymistään. Kuinka Jackien käy?  

SWÄRD, ANNE: Vera

Kustantaja: Otava 2018

Alkuteos: Vera

Suomennos: Jaana Nikula

Eletään joulukuuta vuonna 1945. Ruotsissa on vuoden kylmin päivä, mutta Cederin hienostoperhe viettää häitä omistamassaan koleassa huvilassa Tukholman ulkosaaristossa. Sulhanen on perheen vanhin poika Ivan, jonka naimattomuus kolmenkymmenenkolmen vuoden iässä aiheuttaa jo kuiskailua kaupungilla. Morsian on seitsemäntoistavuotias Sandrine, kieltä osaamaton pakolaistyttö. Kaikki tietävät, että hän on raskaana ja sen ettei lapsi ole Ivanin, mutta muuta he eivät tiedäkään.

Kuka on tuo lapsimorsian, tyttövaimo, joka on ilmaantunut kuin tyhjästä, sodan keskeltä tai ties mistä? Ivan kun olisi voinut saada kenet tahansa, aivan kenet tahansa. No, ”kenet tahansa” hän on näköjään saanutkin, valitettavasti.

Häävalssi on tuskin tanssittu, kun Sandrine jo synnyttää. Seuraavat viikot hän viettää omassa huoneessaan miltei jatkuvassa unenpöpperössä aviopuolison runsaskätisesti jakamien lääkkeiden ansiosta ja näkee Veraksi ristittyä pientä tytärtään vain satunnaisesti. Lapsi on taloudenhoitaja Vannan hellässä huomassa, Sandrine hyvässä turvassa ja koko perhe tyytyväinen.

Turruttavista lääkkeistä vierottauduttuaan Sandrine alkaa vähitellen ihmetellä. Miksi Ivan ei lähesty vaimoaan millään lailla? Millainen mies hän pohjimmaltaan on? Mitä salaisuuksia näennäisesti harmonisen perheen sisälle kätkeytyy? Sandrine itse pysyttelee varuillaan. Hän on tullut maahan väärällä henkilöllisyydellä ja hänen menneisyyteensä liittyy salaisuus. Muodostuuko turvapaikasta hänelle kultainen häkki?

Ongelma ei koskaan ole ollut siinä, etten olisi vahva, vaan siinä etten ole osannut olla heikko… tai ehkä en ole vain osannut pyytää apua, sehän vaatii kuitenkin edes hitusen luottamusta.

Nykyhetken kanssa vuorottelee kertomus Sandrinen aiemmasta elämästä lapsuusvuosista lähtien. Hän on varttunut ranskalaisen kaupungin satamakorttelissa ja saanut selviytymisen mallia omalta äidiltään. Kaikki oppi tulee tarpeeseen, kun toisen maailmansodan myllerrys aikanaan tavoittaa Sandrinenkin perheen.

Veraa lukee miltei ahmien. Swärdin tapa kirjoittaa on luontevan soljuvaa, mutta se ei peitä tarinan karuja piirteitä vaan tekee ne helpommiksi kestää. Kirja käsittelee naisen asemaa 1940-luvun Euroopassa monelta kantilta. Olipa yhteiskuntaluokka mikä tahansa, nainen on alistettu ja turvaton. Ruumiinsa joutuu elatusta vastaan myymään niin ylhäisönainen kuin satamakorttelin huora eikä tilannetta juuri muuta se, vallitseeko maailmassa rauha vai sotatila. Myös äitiyden kysymystä sivutaan. Voiko vastenmielisestä suhteesta alkunsa saanutta lasta rakastaa? Pitääkö äidin luopua omasta onnestaan lapsensa hyväksi?

Kirjan loppu tarjoilee yllätyksen toisensa perään ja loppu jää kutkuttavan avoimeksi. Mikä onkaan Sandrinen lopullinen ratkaisu avioliittonsa ja Vera-tyttärensä suhteen?

SWÄRD, ANNE: Kesällä kerran

Anne Swärdin esikoisteos Kesällä kerran ilmestyi vuonna 2003 ja pääsi heti August-palkintoehdokkaaksi. Suomeksi se saatiin hieman viiveellä vuonna 2012, itse asiassa vasta sen jälkeen kun Swärdin kolmas romaani Viimeiseen hengenvetoon suomennettiin vuonna 2011 ja todettiin menestykseksi.

Kirjan nykyhetki ajoittuu muutamaan helteiseen viikkoon, mutta henkilöiden muistot ulottuvat kauas taaksepäin. Tuolloin heidän muodostamansa perhe - isä, äiti ja kaksi poikaa – eli suhteellisen sopusointuista elämää. Äiti toivoi salaa tytärtä ja saikin, mutta peräti oudolla tavalla. Parin kuukauden ikäinen vauva ilmaantui jostain, aviomies (ja todennäköisesti myös tämän lapsen isä) pakeni tilannetta muuttamalla pois ja vaimo joutui yksinään ottamaan vastuun lapsesta. Tyttöä alettiin kutsua puolittain leikkimielellä Kajksi, koska hänen paitaansa oli kirjailtu sanat ”Kaj Angelika”. Elämä tuntui jatkuvan normaalisti, mutta pinnan alla haavat tulehtuivat ja tunteet vääristyivät.

Ratkaisujen kesä koittaa 22 vuotta myöhemmin. Kaj on aikuinen, mutta tarvitsee jatkuvaa silmälläpitoa, jottei vahingoittaisi itseään. Hän rakastaa uimista niin paljon, ettei pysty lopettamaan. Hän rakastaa erilaisten asioiden keräilyä, viimeisimpänä intohimonaan kärpäset. Ennen kaikkea Kaj rakastaa velipuoltaan Kristiania, mustasukkaisesti ja vaativasti. Kristian on lapsesta asti pitänyt Kajsta huolta ja mukautunut kaikkiin oikkuihin, mutta Kaj ei voi sietää heikkoutta. Onko hänen julmuutensa ja väkivaltaisuutensa kuitenkaan tietoista? Puuttuuko hänen persoonastaan myötätunto ja herkkyys?

Eivät perheessä kaikki muutkaan jäsenet ihan normaaleilta vaikuta. Jack-isä haluaa saada tahtonsa läpi keinolla millä hyvänsä ja kiukuttelee kuin lapsi, jos kohtaa vastustusta. Lapsista vanhimpaan eli Jensiin suhtautuvat aikuisetkin pelonsekaisella varovaisuudella, sillä hillitön ja tuhoisa raivonpuuska saattaa syttyä mistä yllykkeestä tahansa. Jensille arkinen aherrus ja vastuu perheestä eivät sovi, mutta kukaan ei silti saa astua hänen reviirilleen. Eniten vihamielisyyttä hänessä herättää Kristian, kenties syystäkin…

Kesällä kerran – teoksessa kukin henkilöistä on vuorollaan äänessä ja otsikot auttavat lukijaa pysymään tilanteen tasalla. Kuumat kesäpäivät yhdistyvät pakahduttaviin tunteisiin, jotka etsivät purkautumistietä ja saattavat olla todella vaarallisia. Swärd kuvaa tyylikkäästi pinnan alla muhivaa myllerrystä ja kasvavaa jännitettä. Kajn keräämät kärpäsetkin symboloivat jotain, mutta mitä?

SWÄRD, ANNE: Viimeiseen hengenvetoon

Anne Swärdin läpimurtoteos Viimeiseen hengenvetoon on Skooneen 1970-luvulle sijoittuva synkkä ja kiihkeä rakkaustarina. Jean-Luc Godardin samanniminen elokuva on ilmeisesti Swärdille läheinen, koska se mainitaan tekstissä usein. Jotain ranskalaista tyylikkyyttä on myös Swärdin kielessä ja tavassa käsitellä aihettaan.

Lo (= Ilves) on suuren perheyhteisön palvottu pikkuprinsessa. Hän on tottunut saamaan tahtonsa lävitse, mutta olemaan samalla jatkuvan valvonnan ja silmälläpidon alaisena. Seitsenvuotiaana Lo tutustuu maastopalon keskellä itseään kuusi vuotta vanhempaan Lukasiin, joka on kiehtovan erilainen. Lukas on kotoisin Unkarista ja jonkin synkän salaisuuden raskauttama. Miksi nimenomaan tuli kiehtoo häntä niin paljon? Nuorten välille syntyy oudon läheinen suhde, jota Lon suku ei katso hyvällä (etenkään kun Lukas surkuhupaisten sattumusten ansiosta vaikuttaa lähes pedofiililtä). Lo ja Lukas jatkavat tapaamisiaan salaa, pakkomielteisesti. Eikö Lo huomaa suhteen tukahduttavuutta edes murrosiässä kun seksuaalisuus alkaa herätä?

Aikuisiän saavutettuaan Lo tempautuu irti kaikesta entisestä. Juurettomuus tuntuu tässä vaiheessa nautinnolta ja vaarat houkuttelevilta. Rakkautta Lo ei halua, vaan seksi riittää. Maat, miehet ja työt vaihtuvat ja kontaktit kotimaahan ovat vuosia poikki. Miten Lukas selviää jäätyään yksin? Kohtalonomaisuus kumahtelee loppulauseeseen asti.

PS. Lyhyt tiivistelmä Jean-Luc Godardin elokuvasta Viimeiseen hengenvetoon: Michel-niminen pikkurikollinen jää kiinni ylinopeudesta ja ampuu hetken mielijohteesta moottoripyöräpoliisin kuoliaaksi. Hän pakenee Pariisiin ja onnistuu saamaan pauloihinsa amerikkalaisen lehtimyyjän Patrician. Rakastunut Patricia piilottelee Micheliä vielä silloinkin, kun jo tietää tämän taustan, mutta soittaa lopulta omantunnon piinaamana poliisille. Hän kertoo soitosta Michelille, mutta tämä ei usko olevansa vaarassa. Poliisi saapuu, ajaa Micheliä takaa ja ampuu. Michel kuolee kadulle ilmoitettuaan viimeisinä sanoinaan, että Patricia on inhottava.