WENNSTAM, KATARINA: Kuolleet naiset eivät anna anteeksi

Kustantaja: Gummerus 2026

Alkuteos: Döda kvinnor förlåter inte (2023)

Suomennos: Christine Thorel

Ruotsalainen Katarina Wennstam (s. 1973) on osallistunut näkyvästi julkiseen keskusteluun seksuaalisista väärinkäytöksistä ja naisten oikeudesta hallita omaa ruumistaan ja käsitellyt näitä aiheita myös trillereissään ja kolmessa reportaasiteoksessaan. Tukholman murhat -dekkarisarja on hänelle uusi aluevaltaus, sillä se sijoittuu 1800-luvulle ja tapahtumapaikkana on talo, jossa kirjailija itse asuu. Kuolleet naiset eivät anna anteeksi on sarjan avausosa.

Kertomus alkaa uudenvuodenaatosta: vuosi 1895 on jäämässä taakse ja vuosi 1896 alkamassa. Ilmassa on toiveikkuutta ja muutoksen henkeä. Tukholmaan on kohoamassa pääkaupungin arvoisia, komeita ja moderneilla mukavuuksilla varustettuja kerrostaloja. On sellaisia uutuuksia kuin sähkö, ”elävät kuvat” ja daktyloskopia eli sormenjälkitutkimus. Maan ensimmäinen naispuolinen lääkäri on avannut yksityisklinikkansa.  

Kertojina kirjassa vuorottelevat neljä eri-ikäistä ja yhteiskunnalliselta asemaltaan erilaista naista, jotka asuvat samassa kerrostalossa Södermalmilla. Jotkut heistä ovat pintapuolisesti tutustuneet toisiinsa jo ennen kohua herättäneitä tapahtumia, mutta nyt kaikki neljä yhdistävät lopulta voimansa naisten oikeuksien puolustamiseen miesten hallitsemassa maailmassa.

Leskirouva Olga Laurell viettää suruaikaa miehensä kuoleman jälkeen. Apulaispoliisipäällikön leskenä hänellä on varallisuutta, vaikutusvaltaa ja vapautta enemmän kuin ajan naisilla yleensä, mutta myös omat salaisuutensa ja häpeänsä. Olgan poika Oscar aloittelee poliisin uraa ja tähtäin on korkealla.

Upplantilainen lääkärin tytär Fredrika Nilsdotter on jäänyt orvoksi ja joutuu muuttamaan Tukholmaan sukulaisperheen seuraneidiksi, jotta hänen kunniallisuutensa säilyisi tahrattomana. Kaksikymmentäyksivuotiaana mamselli Fredrika tulee saamaan perintönsä ja samalla mahdollisuuden päättää omista asioistaan.

Yhdeksäntoistavuotias Hildur on portinvartijan kaunis tytär, joka hankkii taidokkailla ompelutöillään perheelle hieman lisää ruokarahaa. Äitipuolen kuoltua Hildur on joutunut vastaamaan myös kodin pyörittämisestä ja nuorempien lasten huolehtimisesta. Köyhä perhe asuu ahtaasti ja ilman mukavuuksia.

Seitsemäntoistavuotias Edit on satojen muiden tyttöjen tavoin saapunut Tukholmaan päästäkseen hyvään perheeseen palvelukseen ja saadakseen omaa rahaa. Hän on juuri lähtenyt edellisestä työpaikastaan ja päässyt Olgalle piiaksi. Työpaikka on hyvä, mutta Editillä on musertava huoli: hän on raskaana eikä tiedä mitä hänen pitäisi tehdä.

Uudenvuodenyönä Hildur löytää ulkohuussissa vieraillessaan piha-alueelta kuolleen piikatytön. Maahan valuneen veren perusteella tyttöä pidetään ensin murhan uhrina, mutta kuolinsyyksi paljastuukin sikiönlähdetys. Hildur joutuu viipymään paikalla vastailemassa poliiseille ja Fredrikakin tupsahtaa matkatavaroineen kaiken keskelle. Fredrika sattuu osumaan paikalle myös hieman myöhemmin, kun poliisit löytävät murhatun vaununajajan.

Hildur suree kuolleen Emma Josefinan kohtaloa, vaikkei ole tätä tuntenutkaan. Nuorta ompelijatarta suututtaa ikäisensä tytön leimaaminen kevytkenkäiseksi luntuksi, joka on muka itse syypää kuolemaansa ja joka siis voidaan unohtaa. Eikö vastuuta kuuluisi myös lapsen isälle ja sikiönlähdettäjälle? Fredrika puolestaan on kiinnostunut ennen kaikkea rikostapausten käytännön tutkinnasta.

Fredrika halusi tehdä jotakin merkityksellistä, jotakin oikeasti tärkeää. Hän halusi kuulustella todistajia ja epäiltyjä sen sijaan, että purki Eleonoran hirvittäviä ompeluksia. Hän halusi tutustua rikospaikkoihin sen sijaan, että joutui vain seuraamaan kotona päivien vääjäämätöntä valumista hukkaan. Jos saisikin tehdä oikeaa työtä ja auttaa rikoksen tai onnettomuuden uhreiksi joutuneita ihmisiä.

Pohdittavana on erilaisia kysymyksiä. Kuka oli Emma Josefinan lapsen isä? Pakottiko hän tytön sikiönlähdetykseen? Onko kahdella Fredrikan todistamalla murhalla yhteyttä toisiinsa? Konstaapeli Oscar vastailee parhaansa mukaan naapureidensa kysymyksiin, vaikka korostaakin, etteivät nuoret ja nuhteettomat naiset saisi ajatella tällaisia asioita.

Nuoret ja nuhteettomat eivät kuitenkaan ole turhaa porukkaa, vaan onkivat vähän kerrassaan lisää tietoa vainajasta ja hänen kohtalotovereistaan. Lakiasioihin ja rikostapauksiin perehtynyt Olga puolestaan avaa muille ovia, jotka muuten pysyisivät suljettuina. Hänen ansiostaan myös Edit voi antaa oman panoksensa kiemuraisen rikoskuvion selvittämiseen.

Wennstam on tutkinut perusteellisesti 1800-luvun lopun ruotsalaista yhteiskuntaa ja etenkin naisen asemaa siinä. Teksti muuttuu välillä miltei saarnaksi, kun kirjailija kuvailee sitä, miten miehet käyttävät nuoria viattomia tyttöjä hyväkseen – eivätkä uhreina ole pelkästään piikatytöt. Kovin tutuilta kuulostavat lauseet, joilla miehet korostavat prostituution tarpeellisuutta ja omia seksuaalisia oikeuksiaan.

Kuolleet naiset eivät anna anteeksi -teosta ei oikeastaan voi pitää dekkarina, koska juoni on varsin ennalta-arvattava, mutta vetävä tarina se on silti. Ennen kaikkea se tarjoaa hyvää ajankuvaa erilaisten kaupunkiympäristöön, sisustukseen, pukeutumiseen ja ajatusmaailmaan liittyvien yksityiskohtien kautta.

 Kirja päättyy miellyttävissä tunnelmissa, vaikka kaikkea pahaa ei voikaan unohtaa eikä korjata. Silti kaikkien neljän päähenkilön kohdalla tulevaisuus vaikuttaa valoisammalta ja toiveet toteutumiskelpoisilta. Ja onhan kirjassa toki muutama kunnollinen mieskin, joiden suhteen rakennella odotuksia. Kirja tarjoaa lukijalleen viihdettä, mutta myös tietoa.

KAKSI DEKKARIA LAPSIIN KOHDISTUVASTA VÄKIVALLASTA

WENNSTAM, KATARINA: Kivisydän

Kustantaja: Otava 2016

Alkuteos: Stenhjärtät

Suomennos: Anja Metsäpirtti

Ruotsalainen Katarina Wennstam (s. 1973) tapaa pureutua yhteiskunnan kipukohtiin. Niin myös trilogiaksi aiotussa uudessa sarjassaan, jonka ensimmäinen osa Petturi ilmestyi suomeksi viime vuonna. Se käsitteli toisaalta jalkapalloiluun liittyviä lieveilmiöitä (etenkin lajin sisällä vallitsevaa homofobiaa) ja toisaalta ruotsalaisten suhtautumista maahanmuuttajiin. Kivisydän on sarjan toinen osa. Osia yhdistää kulloisiakin tapauksia tutkiva naiskaksikko: rikostarkastaja Charlotta Lugn ja oikeusavustaja / apulaissyyttäjä Shirin Sundin.

Kuusikuukautinen tyttövauva, Gloria, kiidätetään tajuttomana ensiapuun. Röntgenkuvissa paljastuu niin suuri aivovaurio, ettei lääkäreillä ole kuin yksi selitys: joku on ravistellut pienokaista usean sekunnin ajan hyvin voimakkaasti. Kukaan ei tunnusta sellaista tehneensä. Isä tosin on suuri kuin karhu ja työtoverinsa mukaan tietämätön omista voimistaan. Hän myös suhtautuu lapsensa tilanteeseen omituisen välinpitämättömästi. Äiti puolestaan on pieni ja hento ja aivan uuvuksissa. Mahdollisia syyllisiä ovat vanhempien ja perheen kahden pojan ohella myös isovanhemmat ja perheen lastenhoitaja. Onko Glorian pahoinpitelijällä kivisydän, kun elämän ja kuoleman välimaastossa häilyvän lapsen kohtalo ei häntä muserra ja saa tunnustamaan?

Poliisit, oikeuslaitoksen edustajat ja sosiaaliviranomaiset tutkivat surullista tapausta sinnikkäästi, mutta askelia eteenpäin ei tunnu löytyvän. Rikostutkimuksen ohella seurataan myös tutkijoiden yksityiselämää. Apulaissyyttäjä Shirin Sundin on iranilaista syntyperää, mutta naimisissa ruotsalaisen lääkärin kanssa. Hän on vieraantunut perinteisistä iranilaisista tavoista ja hieman suvustaankin. Avioliitossakaan kaikki ei ole kunnossa, mutta mikä mättää? Rikostarkastaja Charlotta Lung puolestaan painiskelee äitiinsä kohdistuvan kaunan kanssa. Kumpikin nainen paneutuu pienen Glorian kohtaloon sydän vereslihalla. Ehkä se vaikuttaa myös heidän yksityiselämässään tekemiinsä ratkaisuihin.

Luoja tietää kuinka paljon on lapsia, joiden koettelemuksista emme koskaan saa tietää, hän huokaa mielessään. Kaikki ne, joita satutetaan, mutta ei niin pahasti että he joutuvat sairaalaan? Kuka heidät huomaa? Kuka heitä auttaa?

Wennstam käsittelee tunteita herättävää aihettaan taitavasti. Mitään toimintatrilleriä ei ole luvassa, vaan tapahtumat ovat hiljaisia ja suruntäyteisiä. Syyllinen on toki syyllinen, mutta samalla hän on myös uhri. Syyt tekoon pystyy ymmärtämään.

Other editions

Enlarge cover

Lomakkeen yläreuna

BJØRK, SAMUEL: Minä matkustan yksin

Kustantaja: Otava 2016

Alkuteos: Det henger en engel i skogen

Suomennos: Päivi Kivelä

Samuel Bjørk on kirjailijanimi, jonka takana on norjalainen kirjailija, käsikirjoittaja ja muusikko Frode Sander Øien. Hän on kirjoittanut viisi näytelmää ja julkaissut kaksi arvostelumenestyksiksi noussutta romaania sekä kuusi musiikkialbumia. Minä matkustan yksin on hänen ensimmäinen dekkarinsa, mutta jatko-osia on luvassa. Sarjat nimittäin myyvät hyvin.

Metsästä löytyy puuhun ripustettuna pienen tytön ruumis, hieman myöhemmin toinenkin. Tytöt on puettu nukenvaatteita muistuttaviin hieman vanhanaikaisiin mekkoihin, kummallakin on selässään kirjoja sisältävä reppu ja kaulassaan lappu ”Minä matkustan yksin”. Kumpikin tyttö on kuusivuotias eli aloittamassa koulunkäyntiä. Onko tämä merkityksellistä? Tapausta kutsutaan tutkimaan poliiseista taitavimmat, keski-ikäinen Holger Munch ja nuori Mia Krüger. Mia on ylivertainen löytämään yksityiskohtien sekamelskasta tärkeimmät ja vetämään niistä intuitiivisesti uudenlaisia johtopäätöksiä. Toisaalta Mialla on myös paha henkilökohtainen ongelma: halu seurata huumeiden yliannostukseen kuollutta kaksoissisartaan rajan toiselle puolelle. Ensin on kuitenkin löydettävä ovela ja suunnitelmissaan pilkuntarkka murhaaja, ettei lisää lapsia kuolisi.

Poliisi joutuu puurtamaan hitaasti eteenpäin, uusia johtolankoja löytyy harvakseltaan ja ylimielinen murhaaja ilakoi sekä heidän että lehtimiesten kustannuksella. Lukijan taas on vaikea tietää, mitkä juonenhaarat liittyvät pienten tyttöjen tapaukseen ja mitkä ovat vain hämäämässä. Tarina pysyy kyllä hyvin kasassa ja lopussa kaikki langat vedetään selkeästi yhteen. Jännitys säilyy hyvin, vaikka loppuratkaisu ei täysin yllätäkään.

Bjørkin dekkarissa tietenkin kauhistaa ennen kaikkea se, että väkivalta kohdistuu pieniin lapsiin. Onneksi se ei kuitenkaan ole yhtä raaka ja ahdistava kuin esimerkiksi Erik Axl Sundin Varisyttö-trilogia. Kirja ottaa kantaa lasten kohteluun yleisemminkin. Keitä ovat ”kristityt tytöt” uskonnollisen yhteisön ylläpitämässä talossa ja mitä heille siellä tehdään? Urheat pienen veljekset Tobias ja Torben puolestaan joutuvat selviytymään omillaan, kun vanhemmat häipyvät pitkiksi ajoiksi omille teilleen, ja kärsimään pahoinpitelystä silloin, kun vanhemmat ovat kotona. Totta on lausahdus:

Kaikki ihmiset eivät sovi vanhemmiksi, joillakin ei pitäisi olla lapsia.

WENNSTAM, KATARINA: Turman lintu

Katarina Wennstam ottaa kantaa seksuaalista väärinkäyttöä koskeviin kysymyksiin Madeline Edwards –trilogiassaan. Ensimmäinen osa Tahra käsitteli prostituutiota ja toinen osa Turman lintu naisen alistettua asemaa eri kulttuureissa. Toisaalla on islaminuskoinen kulttuuri, jossa kunniakäsite saattaa vaatia ”pakotettua itsemurhaa” eli joko perheen tyttären tai epätoivotun kosijan uhkailua sellaisella väkivallalla, että oman hengen riistäminen tuntuu helpommalta tavalta kuolla. Tästä aiheesta on jo kirjoitettu paljon, eikä se olekaan teoksen mielenkiintoisin osa. Sen sijaan ajatuksia herättää se, että myös länsimaisessa perheessä saatetaan nainen ahdistaa henkisen tai fyysisen väkivallan avulla katkeamispisteeseen saakka.

Toimittaja Maria Allenden ja miehensä Tobiaksen ostamassa omakotitalossa on outo tunnelma, jonka tosin vain Maria aistii. Käy ilmi, että siellä on kuollut nainen väkivaltaisesti. Naisen mies, poliisi, on tuomittu vankilaan vaimonsa murhasta, vaikka hän on jatkuvasti vakuuttanut syyttömyyttään. Louisen kohtalo ei jätä Mariaa rauhaan, vaan hän penkoo tapauksen taustoja Tobiaksen vastustuksesta huolimatta. Paljastuu puistattavaa julmuutta. Mutta miksi Louise alistui kaikkeen ja palasi yhä uudestaan väkivaltaisen miehensä luo? Miksi kukaan ei puuttunut asiaan aikaisemmin – siksikö että mies oli poliisi? Marian kiihkomielinen syventyminen asiaan kärjistää avioparin välejä.

Toinen juonen säie seuraa, miten apulaissyyttäjä Madeline Edwards ja komisario Mats Hjörne selvittelevät nuoren kurdimiehen kuolemaa. Ensi alkuun tapaus näyttää hirttäytymällä tehdyltä itsemurhalta, mutta jokin siinä arveluttaa. Vai onko poliisi epäluuloinen vain siksi, että on kyse kurdiperheestä? Madeline paneutuu työhönsä niin täysillä, että suhde teini-ikäiseen tyttäreen alkaa kärsiä. Mikä on tärkeysjärjestys elämässä?

Missionsa vuoksi Wennstamin teksti saattaa vaikuttaa hieman kärjistetyltä, mutta jännitys säilyy ja loppu yllättää. Ihan hyvä trilleri siis!

WENNSTAM, KATARINA: Tahra

Ruotsalainen rikostoimittaja ja mediapersoona Katarina Wennstam on julkisuudessa ottanut kantaa seksuaalisiin väärinkäytöksiin. Tähän aihepiiriin liittyy myös hänen teoksensa Tahra, ensimmäinen osa naisten kokemaa väkivaltaa käsittelevästä jännäritrilogiasta.

Jonas Wahl on menestyvä asianajaja, jota komean ulkomuotonsa ja sujuvan ulosantinsa vuoksi pyydetään usein televisioon kommentoimaan suurta yleisöä kiinnostavia oikeudenkäyntejä. Erityisen tunnettu hän on kaltoin kohdeltujen naisten puolustajana. Yksityiselämässä hänellä on kaikki vallan mainiosti: kaunis ja hienostunut vaimo, fiksut lapset, upea talo. Jonaksella on kuitenkin yksi pakkomielle: prostituoidut. Hänellä halu ostaa seksiä on voimakkaampi kuin ilmi tulemisen pelko tai itseinho. Henkiseen tuskaan auttavat nuo niin perinteiset puolustelut: tytöt tekevät töitä mielellään, he ansaitsevat hyvin, he ovat vapaita lopettamaan milloin haluavat …

Kirja käynnistyy suuresta paritusoikeudenkäynnistä. Jutun taustoja tutkivat niin syyttäjä kuin mediakin ja Jonaksen menneisyyteen liittyvä tahra saattaa tulla silloin päivänvaloon. Teoksen jännittävyys on siinä, kuinka Jonaksen käy - kerrankin pärjätään ilman väkivaltakuvauksia ja murhia.

Tahra on uskottava käsitellessään ruotsalaista lainsäädäntöä, naiskauppaa ja prostituutiota. Henkilöiden tunteet ja toimet ovat tarpeeksi perusteltuja, jotta jopa Jonasta kohtaan saattaa tuntea hieman myötätuntoa. Kiinnostavin hahmo on Jonaksen 14-vuotias tytär Emma, jonka ensimmäiset seksuaaliset kokemukset tuntuvat viestittävän, etteivät naiset saa tuntea halua eivätkä nauttia seksistä. Itse ihmiskauppa-asia jää kuitenkin taka-alalle eikä Wennstam(kaan) pysty selittämään, miksi yläluokkaiset miehet ja perheenisät käyvät bordelleissa ja seksiklubeilla. Aiheensa vuoksi teos on kiinnostava, ei niinkään kaunokirjallisilta ansioiltaan.