ATWOOD, MARGARET: Vanhaa rakkautta : kertomuksia

Kustantaja: Otava 2024

Alkuteos: Old Babes in the Wood (2023)

Suomennos: Hilkka Pekkanen

Kanadalaisen Margaret Atwoodin (s. 1939) teos Vanhaa rakkautta sisältää viisitoista kertomusta, jotka on jaettu kolmeen osioon. Osioista ensimmäinen ja kolmas kertovat pariskunnasta nimeltään Nell ja Tig. He esiintyivät jo Atwoodin novellikokoelmassa Poikkeustiloja (2006) ja heidän esikuvinaan lienevät Margaret Atwood itse ja puolisonsa, kirjailija ja kulttuuriaktivisti Graeme Gibson (1934–2019).

Kirjan ensimmäisen osion nimeke on Tig & Nell. Se sisältää kolme kertomusta, joista kukin alkaa jostakin vuosikymmenten takaisesta muistosta ja päättyy sellaiseen nykyhetken tapahtumaan, joka on tuon muiston laukaissut. Oli luontoristeilyä varten käyty ensiapukurssi. Ol9 Provencen talon vuokraisäntä raivokohtauksineen. Oli rakas kissa, jonka kuolemaa itkiessään Nell tosiasiassa suree jo lähestyvää eroa Tigistä.

Kirjan viimeisen osion nimeke on Nell & Tig. Sen sisältämät neljä kertomusta kuvaavat Nellin elämää ja tunteita Tigin kuoleman jälkeen. Tig on poissa, mutta silti Nellille yhä vahvasti läsnä. Hänellä ovat vielä tuoreena mielessä viimeiset yhteiset kuukaudet, jolloin elämästä huolettomasti nautiskellut Tig hiljalleen katosi, mutta syvä rakkaus ei.

Hän piteli Tigiä sylissään, kun tämä nukkui. ”Älä lähde, älä lähde”, hän kuiskaili. Niin hän sanoi vain silloin, kun Tig nukkui. Jos hän sanoisi niin silloin, kun Tig oli valveilla, mitä tämä voisi siihen vastata? Heillä ei kummallakaan ollut vaikutusvaltaa siihen, Tigin vähittäiseen lähtöön. Tig tuntisi vain syyllisyyttä siitä, että oli jättämässä hänet.

Nellille leskeys merkitsee sellaisten asioiden opettelua, joista Tig on aiemmin huolehtinut. Se merkitsee pitkän yhteiselon aikana kertyneiden tavaroiden lajittelua ja päätöksiä siitä, mitä säästää ja mitä hävittää. Raastavan surun voivat herättää Tigin koulussa tekemä puulipas ja viimeinen purkki Tigin valmistamaa marmeladia. Jopa taivaan tähdet.

Kirjan toinen, kahdeksan kertomusta sisältävä osio on nimeltään Paha äitini. Samannimisessä novellissa viisitoistavuotias tytär ei uskalla olla tottelematta äitiään, koska puolittain uskoo tämän olevan noita. Luultavasti äiti vihjailee salaisista kyvyistään, koska haluaa tyttären tuntevan olonsa korkeampien voimien varjelemaksi.

Osion novelleissa on mielikuvituksen leikkiä avaruusolioita myöten, mutta ne sisältävät myös kärjekkäitä huomioita yhteiskunnasta. Osansa saavat politiikka, ilmastonmuutos, internet, nettihuijarit ja ihmisten puhelinkäyttäytyminen. Ovat menneet, nykyiset ja tulevat pandemiat. On 1960-luvun seksuaalinen vapautuminen ja 1970-luvun feminismi. Jokainen aikakausi tuhoaa vanhaa, mutta saattaa myös nostaa esiin jotain omana aikanaan hyljeksittyä ja luoda siitä jotain uutta.

Joustamattomuus on rajoittuneen mielen merkki…. Monet erehtyivät pitämään päähänpinttymiä ajatteluna.

Moni kertomuksista liittyy naisen asemaan. Tuntuu siltä, ettei nainen saisi olla liian oppinut tai hänelle käy kuten Hypatia Aleksandrialaiselle tai yliopistollisesta kaavasta poikkeavalle naistutkijalle. Kertomuksista hupaisin on Metempsykoosi eli sielun matka, missä maakotilon sielu tempautuu yhtäkkiä naisen ruumiiseen ja joutuu totuttautumaan sen kummalliseen toimintaan. Vai onko sittenkin niin, että nainen kuvittelee olevansa kotilo? Auttaisiko käynti psykiatrilla?

Atwood ryydittää kertomuksiaan toisaalta lakonisella huumorilla ja toisaalta pontevalla paisuttelulla. Kaikesta paistaa hänen laaja historian, kirjallisuuden ja luonnontieteiden tuntemuksensa. Vanheneminen voi olla pelottavaa ja masentavaa, mutta se saattaa olla myös vapauttava vaihe elämässä. Ehkä silloin ennättää nauttia arjen ohikiitävistä iloistakin.

Hänellä oli tapana sanoa, että kun vuosia kertyy tarpeeksi, voi vaikka tanssia pöydällä, jos pystyy vielä kiipeämään sille… Ei tarvitse enää vetää vatsaa sisään. Voi hölmöillä vaikka kuinka, koska vanha ihminen on joka tapauksessa hölmö.

ATWOOD, MARGARET: Noidan sikiö

Kustantaja: Johnny Kniga 2019

Alkuteos: Hag-Seed

Suomennos: Kristiina Drews

”Hogarth Shakespeare” on projekti, jossa tunnetut kirjailijat tulkitsevat uudelleen William Shakespearen näytelmiä. Nämä uudet versiot ovat proosamuotoisia ja sijoittuvat nykyhetken maailmaan tai joissakin tapauksissa tulevaisuuteenkin. Margaret Atwoodin Noidan sikiö -romaanin lähtökohtana on Shakespearen näytelmä Myrsky.

Felix Phillips on unelmatyössään Makeshiwegin teatterifestivaalin taiteellisena johtajana, huippuesitysten ohjaajana ja näyttelijänä. Hän on tunnettu tavanomaisesta poikkeavista, rohkeista ja keskustelua herättävistä ohjaustöistään, mutta myös kuohahtelevasta temperamentistaan. Viime vuosina Felixillä on ollut paljon surua, sillä ensin menehtyi hänen vaimonsa lapsivuodekuumeeseen ja kolme vuotta myöhemmin palvottu pikku Miranda aivokalvontulehdukseen.

Nyt Felix on valmistautumassa sesongin päätapahtumaan, Shakespearen Myrsky-näytelmään, joka olisi tavallaan kunnianosoitus Miranda-tyttärelle. Kaikki on loksahtamassa paikalleen, kun pommi paukahtaa: Felixin sopimus sanotaan irti, koska hän on ”menettänyt todellisuudentajunsa”. On helppo arvata, ketkä ovat erottamisen juonineet: Felixin kunnianhimoinen oikea käsi Tony Price ja yhteisen kouluajan tapahtumista asti kaunaa kantanut kulttuuriministeri Sal O’Nally. Tony pääsee Felixin tilalle teatterifestivaaliin taiteelliseksi johtajaksi ja ponkaisee sen siivittämänä politiikkaan aina ministeriksi asti.

Felix puolestaan katoaa julkisuudesta kokonaan. Hän valitsee asuinpaikakseen pienen hökkelin kaukana maaseudulla ja alkaa käyttää salanimeä Mister Duke. Hän antaa partansa kasvaa ja pukeutuu kuin maalainen. Kukaan ei häntä tunnista. Vuodet kuluvat ja Felix seuraa internetistä Tonyn ja Salin voittokulkua. Ajatus kostosta elää.

Kuinka alas hän onkaan vajonnut. Ilmat pihalla. Tyhjiin puristettu. Kursii kokoon kurjaa elämäänsä, majailee tässä läävässä peräkylillä, kaikkien unohtamana – kun taas Tony, se omahyväinen, tekopyhä pikku paskiainen hurvittelee maailman mahtavien kanssa, litkii samppanjaa, hotkii kaviaaria ja hyytelöityjä leivonkieliä ja maitoporsaita, käy gaalajuhlissa ja paistattelee lakeijoidensa ja hännystelijöidensä suosiossa…

Yksinäisyydessään Felix alkaa yhä voimakkaammin kuvitella Mirandan vierelleen. Hän näkee tytön kasvavan ja kehittyvän. Hän keskustelee tämän kanssa ja saa tältä hyviä neuvoja. He pelaavat shakkia. Toki Felix tietää, että Miranda on kuollut, mutta toisaalta kokemus tämän läsnäolosta on hyvin voimakas. Pystyykö hän koskaan päästämään tytärtään vapaaksi?

Miranda ei pidä siitä, että hän on masentunut. Se tekee tytön levottomaksi. Kenties juuri siksi Miranda on tekeytynyt näkymättömäksi – vaikka onhan hän muutenkin lähes näkymätön. Kuuluuko tytön ääni nyt tuolta toisesta huoneesta? Hyräileekö joku? Vai onko se vain jääkaapin hurinaa?

Kun hän on päässyt peiton alle ja sammuttanut valot, Miranda ilmestyy pimeästä. ”Hyvää yötä”, Felix sanoo. Leyhähtääkö tytön käsi keveästi hänen otsallaan? Kyllä, ehdottomasti.

Maanpaon yhdeksäntenä vuotena kohtalo puuttuu peliin. Felix saa työpaikan Fletcherin piirikunnan vankilan Kirjallisuus ja tekstitaidot -kurssin vetäjänä. Hänen ideansa on kunnianhimoinen: vangit alkavat tutkia, harjoitella ja esittää Shakespearen näytelmiä. He saavat uudistaa tekstiä, suunnitella lavastusta ja puvustusta, tehosteita, vastata esityksen videoinnista ja editoinnista. Lopulta videot esitetään kaikille vangeille ja henkilökunnalle. Kurssista tulee menestys.

Minä kunnioitan lahjakkuutta. Lahjakkuutta, joka muuten jäisi piiloon, ja jolla on valta kutsua pimeyden ja kaaoksen keskeltä esiin valon ja elämän lupaus. Sille lahjakkuudelle minä raivaan ajan ja tilan; minä annan sille asuinsijan ja nimen, vaikka vain tilapäisen; mutta toisaalta kaikki teatteri on tilapäistä.

Neljännen vuoden alkaessa Felix saa kuulla, että joukko korkea-arvoisia vieraita on saapumassa tutustumaan omin silmin Fletcherin vankilateatterin ihmeeseen. Keitä nämä vieraat ovat? Kyllä! Felixin vihan kohteet! On aika kaivaa taas Myrsky esille ja toteuttaa kosto sen avulla. Juoni on monimutkainen, mutta vankien erilaiset taidot tulevat nyt hyödyksi. Onnistuuko Felixin kosto? Onnistuuko myös anteeksianto, joka on yksi Myrsky-näytelmän teemoista?

Atwoodin Noidan sikiö on monivivahteinen ja hieno teos. Ensinnäkin lukija tutustutetaan syvällisesti Shakespearen alkuperäiseen näytelmään, sitten seurataan vankilateatterin esityksen railakasta muotoutumista ja lopulta päästään vielä varjonäytelmänkin pariin. Eri kerrokset limittyvät toisiinsa taidokkaasti ja lukunautinto on valmis. Herää ehkä halu oikeasti nähdäkin Shakespearen Myrsky-näytelmä.