TURUNEN, EEVA: Sivistynyt ja miellyttävä ihminen : romaani, mikäs muu

Kustantaja: Siltala 2022

Kirjailija ja arkkitehti Eeva Turusen (s. 1983) romaani Sivistynyt ja miellyttävä ihminen voitti vuonna 2022 Kalevi Jäntin palkinnon, oli yksi Finlandia-palkintoehdokkaista ja nousi äänestyksessä lukijoiden suosikiksi. Turusen edesmenneelle ukille omistetussa teoksessa kovasti kirjailijan itsensä kaltainen monitaitohenkilö puhuu omasta ukistaan, palkitusta ja tunnetusta arkkitehdistä ja suunnittelijasta.

Yksi ukkitarinan näyttämöistä on palvelutalon huone, jonne ukki on näön huononnuttua joutunut. Vanha gentlemanni muistaa vuoden tarkkuudella kaikki suunnittelemansa rakennukset ja esineet, kaikki saamansa kunniakirjat ja -merkit, kaikkien asioiden sijaintipaikan kotona, mutta nykyistä olinpaikkaansa hän ei hahmota. Liikutuskyyneliä nousee silmään, kun ukki yrittää pitää kiinni kovin nopeasti poistuvaisen lapsenlapsensa käsistä.

Ukki lausahtaa pariinkin otteeseen ylen juhlavasti: minulla oli suuri ilo ja kunnia saada vanhemmikseni kaksi niin hienoa ja sivistynyttä ihmistä, ja sivistyneeksi ja miellyttäväksi kehuu lähipiiri ukkia itseäänkin. Sivistynyt hän varmasti olikin, mutta myös omanarvontuntoinen – seuraksi kelpasivat lähinnä akateemiset menestyjät ja kauppaneuvokset. Palvelutalon väen ukki leimasi alentuvasti seurustelukyvyttömiksi torveloiksi.

Toinen näyttämöistä on ukin talo, jota lapsenlapsi tyhjentää. Pikkutarkat luettelot huoneista ja tavaroista kertovat omalla tavallaan ukin elämästä ja hänen tärkeinä pitämistään asioista. Kertoja tuskailee raskaasti: mitä tavaroita hän pystyisi säilyttämään ja mitä joutuisi heittämään pois. Voisiko ukin säästämät hiustupsut eri vuosilta ehkä laminoida kirjanmerkeiksi? Eikö mikään epäilys ala nakertaa ukkiaan esikuvanaan pitävää lapsenlasta?

suunnitelmani on se, etten korjaa ukilta saamani seinäkellon aikaa, vaikka kello on hieman väärässä, koska haluan, että kello käy ukin aikaa

Kolmantena näyttämönä toimii arkkitehtitoimisto, jossa kertoja ja hänen työtoverinsa vaihtavat suunnittelutyön lomassa varsin henkilökohtaisia tietoja ja jakavat tehtäviään vahvuusalueittensa mukaan. Arkkitehtuurikilpailuun osallistutaan ja jonkinlaista musiikillista toimintaa harrastetaan. Kertojan oma koulurakennusprojekti aiheuttaa yksityiskohtahuolta täydellisyyttä tavoittelevalle arkkitehdille vapaa-ajallakin.

Arkkitehti sanoi Valaisimessa on kolme alumiinirinkulaa, joiden tehtävä on somisteen. Toivomme mallia, johon ei somistusrinkuloita kuulu, hän sanoi. Hän alkoi itsekin ryhmäpaineen vaikutuksen alaisena kyseenalaistaa rinkuloista puhumisen tärkeyttä ja tähdensi itselleen: minun on pidettävä pintani, olenhan huoneessa ainut, jolla on rinkulaymmärrystä. Muilla on vain teknistä taikka teknis-taloudellista ymmärrystä, ja siinä mielessä he ovat vain osittaisia ihmisiä.

Neljäs näyttämö sijaitsee kertojan kotona. Hän on parisuhteessa naisoletetun kanssa, muttei rohkene paljastaa asiaa ukilleen. Ensi alkuun puoliso lohduttaa surevaa kumppaniaan lempein sanoin ja elein, mutta suivaantuu vähitellen loputtomaan uurna-, kutsukortti- ja muistopuhesuunnitteluun sekä ukin talon tyhjennykseen. Tympeä vaitonaisuus astuu parisuhteeseen viimeistään siinä vaiheessa, kun tavaravyöry siirtyy ukin kodista kertojan kotiin. Navakka tuoliviha valtaa puolison ja kertoja alkaa uumoilla parisuhteen loppua.

olen havisevassa tilassa

saan ollakin, saan olla hauras

Viideskin näyttämö ehkä on, mutta vain kertojan mielikuvituksessa. Yksinäisyyden uhatessa hän päättää muuttua U-tädiksi elikkä maailman parhaaksi kummitädiksi, joka hurmaa kaikki erikoisilla lahjoillaan ja lumoavalla persoonallaan. Kummilapsi tulee suorastaan roikkumaan U-tädissä ja aikanaan hoivakodissa U on oleva koko laitoksen sydän ja sielu. Vaan kuultaako tämän kuvitelman takana tosiasiassa epävarmuus siitä, ettei täytäkään odotettuja raameja?

teini ja minä, me tapaamme usein oranssissa torikahvilassa, ja minä näen hänet todella, oikein todella

hänen ystävänsä kysyvät Miks’ et karkeloi ikätoveriesi keralla vaan luuhaat ikälopun U-tädin kortteerissa?

hän vastaa Oi, en kestä eroa kummistani, hänen sutkauksistaan, ymmärtäkäämme vuosikertaihmisen arvo

U-täti, hän se jaksaa punoa hermosolujensa välille uusia yhteyksiä jatkuvasti ja luoda aivoihinsa yhä uusia hermosoluja!

Kullakin näyttämöllä tapahtumat etenevät kronologisessa järjestyksessä, mutta näyttämöt ovat keskenään eri aikatasossa, joten lukija kokee aikatasohyppelyä. Tyylikattaus käsittää niin oivia dialogeja kuin virtaavaa proosarunoa tai monenlaisia luetteloita, niin rakennusteknistä tietoutta kuin ylilyövää itsetilitystä tai asiallisuutta tavoittelevia sähköpostiviestejä. Uudissanojen pyörittelyä, sanoilla ja sanajärjestyksillä leikittelyä. Taattu Eeva Turusen tyyli, mikäs muu!

PS. Liekö mitään yhteyttä U-tätiin näillä: Ullalla (monologinäytelmässä Muutama sana Ullasta, 2015) ja neiti U:lla (esikoisromaanissa Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa, 2018)?

TURUNEN, EEVA: Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa

Kustantaja: Siltala 2018

Eeva Turunen (s. 1983) on arkkitehti ja näytelmäkirjailija. Vuonna 2015 hänen esikoisnäytelmänsä Muutama sana Ullasta oli Lea-palkintofinalistina ja voitti valtakunnallisen monologikilpailun.

Neiti U muistelee niin sanottua ihmissuhdehistoriaansa on omalaatuinen kirja. Se koostuu seitsemästä lyhyehköstä tekstistä, joista osa on selkeästi proosaa ja osa muistuttaa proosarunoa. On erikoisia sanoja kuten silmätikkuuntuminen, sadesääahdistus, henkarintippumisvoimattomuus ja unenlaatukateus. Jokaisessa luvussa tyyli on erilainen. Henkilöt kuitenkin ovat luvusta toiseen salaperäisesti toistensa kaltaisia, vaikka sukupuolta ei aina pystykään varmuudella päättelemään.

Tekstissä on salamielistä huumoria ja osuvia huomioita ihmisistä ja heidän toiminnastaan. Keskipisteessä on henkilö, joka kaipaa läheisyyttä, mutta arkuuttaan tai vainoharhaisuuttaan karkottaa toiset luotaan. Joskus hän on mustasukkainen kumppaninsa entiselle tyttöystävälle, joskus nykyiselle. Usein entinen kumppani, hän, on seurallinen, huoleton ja osallistuva kun taas kertoja, minä, on arka, asioita hautova ja huono ottamaan kontaktia naapureihin. Ei auta, vaikka kuinka viivyttelisi rappukäytävässä tai lähtisi lainaamaan teelusikallista suolaa.

suljen sälekaihtimet, niin kuin tapanani on

suljen silmät

kuuntelen vesiputkia

kuuntelen naapureiden puhetta

kuuntelen heidän lapsivieraitaan

kaikkialla jollain tapaa tapahtuu

Kukin henkilö laatii listoja itselleen tärkeistä asioista. Joku luettelee asioita, jotka on entisestä kumppanistaan unohtanut. Toinen – itse asiassa kirjan nimessä mainittu neiti U - luonnehtii entisiä poikaystäviään (ja päätyy tyttöön).

Yhden pojan seurassa pyöräilin puistikon ohi. Silloin tuuli pöllytti koristeomenapuun valkeita terälehtiä yllemme. Se oli ihana enne! Ihana enne se ei kuitenkaan millään muotoa ollut.

Kolmas luokittelee kirjastokirjojen välistä löydettäviä roskia. Neljäs kuvailee niitä viittäkymmentäseitsemää valokuvaa, jotka kertovat hänen ja entisen rakastetun oikukkaasta suhteesta. Neitiherra mainitsee hahmoja, joita pantomiimina olisi vaikea esittää (arvopaperipörssi, sahramivaras, seurantalomake, yläsävelsarja…) sekä eri tilanteisiin sopivia tekosyitä (joita voisi ruveta myymään).

Jätin tulematta, koska mieluummin lähdin ystävän kanssa autonvalo sokaisi minut ja menin siksi väärään linja-autoon. josta ei saanut jäädä ennen lentoasemaa.

Eihän kaikki toki ole pelkkää yksinäisyyttä, eroa ja ahdistusta, vaan jotkut löytävät sielunkumppanin ja läheisyyden. Joskus koetaan hienoja arkisen tyytyväisyyden ja onnen hetkiä.

 B:lle maailma on helppo: hän sanoo En jätä sinua sitten myöhemminkään, vaikka rupsahtaisit

B sanoo En lähde nuoremman matkaan

mistä B voi tietää?

nyt B hymyilee keittiöpuutarhan parissa

persiljakin nyökkää

väsyneet ryydit tukeutuvat toisiinsa

A kysyy Voitaisiinko mennä taianomaiselle iltakävelylle?

B vastaa Voitaisiin

A ja B nousevat kalliolle

kaatuneen puun rungolla voi istua

A istuvi rungolla, ja istuupa B:kin

näkyy tähtiä: kirkasta

Eeva Turusen teos aiheuttaa pahaa sisällönkuvailuepätoivoa, mutta yllättävän hauska kirja se kyllä on. Oivallusmuistoja putkahteleepi mieleen vielä paljon lukemisen jälkeenkin.

Sisäistä puhetta voi todella muuttaa. Olen hirveä. Olen purukalustoltani eriskummallinen, epäsuudeltava. Ei. Olen rujo viehättävä ja omaleimaisen näköinen, maanantaikappale en mikään tusinatuote.