BAUER, BELINDA: Katkeamispiste

Kustantaja: Karisto 2020

Alkuteos: Snap

Suomennos: Annukka Kolehmainen

Yksitoistavuotias Jack, yhdeksänvuotias Joy ja kaksivuotias Merry ovat äitinsä mukana kauppareissulla, kun auto hajoaa kaukana asutuksesta. Raskaana oleva äiti lähtee soittamaan tiepuhelimesta apua paikalle ja jättää Jackille vastuun pienemmistä lapsista, mutta tunnit kuluvat eikä äitiä kuulu. Vasta päivien päästä hänet löydetään murhattuna lähimaastosta.

Unelmat kuolivat, mutta painajaismainen todellisuus jatkui. Toisinaan niitä oli vaikea erottaa toisistaan, sillä menneisyys muunnelmineen vainosi häntä niin unessa kuin valveillakin. Toisinaan muistot olivat niin synkkiä, ettei niitä edes erottanut – ei sillä, että Jack olisi halunnutkaan.

Murheen murtama isä ei lopulta kestä yksinhuoltajan arkea, vaan lähtee ja jättää lapset oman onnensa nojaan. Jack yrittää kantaa hänelle sälytetyn vastuun ja taata sen, ettei sisaruksista kukaan joutuisi lastenkotiin. Hän pitää pihan siistinä ja ikkunat pestyinä, mutta sisäpuolella talossa vallitsee kaaos. Kukin lapsista on pahasti traumatisoitunut ja yrittää selvitä surustaan omalla tavallaan. Jack näkee yhä uudestaan unta äidistä, joka on miltei käden ulottuvilla elävänä ja nauravana, kunnes katoaa.

   He eivät tehneet mitään erityistä. He vain nauroivat yhdessä myrskyisellä kalliolla, tukka silmillä, autuaan tietämättöminä tulevasta. Isä piti Merryä isoilla, vahvoilla käsivarsillaan, Joylla oli se villapata, jota hän ei koskaan riisunut, ja Jack oli levittänyt sormensa pupunkorviksi Joyn pään taakse. Äidillä oli käsi Jackin olkapäällä, mutta hän seisoi hieman kumarassa kuin olisi juuri sanomassa jotakin.

   Jack ei muistanut, mitä äiti oli sanonut, mutta tiesi sen tämän ilmeestä; Rakastan sinua.

Kolme vuotta ratkaisemattomana pysyneen murhan jälkeen kaupungin poliisilaitoksella aloittaa rikosylikomisariona John Marvel, ylimielisen ja töykeän oloinen mies. Marvel oli Lontoossa varsin arvostettu murhatutkija, mutta mokasi viimeisimmässä jutussaan, joten murhien sijasta hän tutkii nyt asuntomurtojen sarjaa maaseutukaupungissa. Rikollinen, jota poliisit kutsuvat Kultakutriksi, murtautuu taloihin, löytää kaiken viemisen arvoisen ja lopulta lepää rasituksista makuuhuoneen sängyssä.

Junttimaisesta olemuksestaan huolimatta Marvel osoittautuu hyväksi tutkijaksi. Häneltä ei mene pieninkään yksityiskohta ohi silmien tai korvien eikä hänen logiikkansa petä, kun asioita pitää yhdistellä toisiinsa. Kultakutrin arvoitus alkaa ratketa ja samalla Marvel saa kaipaamansa: murhatutkimuksen!

Katkeamispiste on juoneltaan monimutkainen ja jännittävä. Poliisin työ on yhtä onnistumisten ja pettymysten vuoristorataa, mutta jokainen tiedonmuru vie lähemmäksi ratkaisua. Henkilögalleria on kiinnostava alkaen liian raskaaseen vastuuseen joutuneesta urheasta Jack-pojasta ja päätyen ylikomisario Marveliin, jolla kaiken meuhkaamisen alla on sydän paikallaan ja tarkka käsitys hyötynäkökohdista. Oikeastaan kaikki kirjan henkilöt ovat kovasti mukavia – murhaajaa myöten.

Bauerin teos on saanut paljon huomiota, sillä se pääsi Man Booker 2018 -listalle, jolle ei juuri dekkareita ole hyväksytty. Bauerin esikoisteos Hautanummi (suomeksi 2011) voitti CWA golden dagger -palkinnon.

BAUER, BELINDA: Tappajan katse

Shipcott on pieni syrjäinen kylä, jossa kaikki tuntevat toisensa ja ehkä juuri siksi elävät kutakuinkin sovussa keskenään. Nuori aluepoliisi Jonas Holly ei ole koskaan joutunut selvittelemään autovarkautta pahempaa rikosta (ja silloinkin syyllinen on jo etukäteen tiedossa), joten vanhan halvaantuneen naisen murha järkyttää hänet perin pohjin. Jonas ei edes pääse osallistumaan tapauksen tutkintaan, koska tahtomattaan loukkaa murharyhmän päällikköä. Tämä päällikkö, John Marvel, on melkoinen öykkäri ja arka arvostaan. Hän inhoaa maaseutua ja rakastaa viinaa. Hän on pikkumainen, pahasuinen ja jääräpäinen. Silti hänestäkin löytyy ripaus inhimillisyyttä ja jopa intuitiota.

Jonas puolestaan vaikuttaa miltei liian hyvältä ollakseen totta. Hän on luopunut lupaavasta urasta pystyäkseen hoitamaan nopeasti etenevään MS-tautiin sairastunutta vaimoaan. Hän pitää tahdonvoimalla itsensä rauhallisena Marvelin provosoinnista huolimatta, jotta voisi jäädä toimeensa suojelemaan kyläläisiä. Jonas-parka ei kuitenkaan pysty ”hoitamaan hommia”, vaan ajautuu epäonnistumisesta toiseen. Vainoharhaisuutta lisäävät nimettömät viestit, joissa Jonasta ensin ivaillaan ja sitten jo uhkaillaan. Onnistuisiko hän tunnistamaan tappajan katseen perusteella?

Henkilöhahmoista mielenkiintoisin on Jonaksen vaimo Lucy, joka parissa vuodessa on muuttunut urheilullisesta nuoresta naisesta avuttomaksi (ja vihaiseksi) rammaksi. Lucy sinnittelee arjessa vain rakastamansa miehen vuoksi, muuten hän olisi valmis kuolemaan. Kotitilanne stressaa jo ennestäänkin ahdistunutta Jonasta. MS-taudin vaikutus koko perheen elämään on kuvattu asiantuntevasti, niin fyysiset oireet ja tunteiden ailahtelut kuin arjen selviytymiskeinotkin.

Tappajan katse on hyytävä tunnelmaltaan, mitä vielä lisää talvisen luonnon ilmeikäs kuvaus. Murhaaja liikkuu kylässä kuin varjo ja näkee kaiken jääden itse pimentoon. Loppuratkaisu on odottamaton ja kauhistuttava. Hieman pitkitetty tarina tosin on ja pientä epätarkkuutta on lipsahtanut mukaan, mutta se ei kuitenkaan kokonaisuutta haittaa.