Katherine Pancol (s.1954) syntyi Marokossa, mutta on asunut Ranskassa vuodesta 1959. Krokotiilin keltaiset silmät on hänen 12. teoksensa ja ensimmäinen, joka ilmestyy suomeksi. Siinä keskeisintä lienee kysymys, kummat maailmassa loppujen lopuksi voittavat: kylmästi omaa etuaan ajavat vai epäitsekkäät ja anteliaat?
Kirjassa näkökulma vaihtuu luvuittain (nykyisin yleinen tapa), mutta henkilöitä on sen verran vähän, että heidät oppii aika nopeasti tuntemaan. Henkilöillä on myös erilaiset puhetyylit: jonkun jokainen lause päättyy huutomerkkiin ja joku toinen puhuu kuin luennoitsija. Henkilöt jakaantuvat selkeästi hyviin ja pahoihin, mutta toki kaikissa on moniulotteisuutta. Kovapintaisin henkilö on sisimmässään pelokas ja epävarma ja lempein on nöyrä siksi, että aliarvioi itseään ja omaa merkitystään. Henkilöistä jotkut pystyvät kertomuksen aikana kasvamaan ja kehittymään, kun taas toiset eivät näe mitään syytä itsetutkisteluun ja muutokseen.
Perheensä puolesta uurastava Joséphine jää tyhjän päälle, kun aviomies lähtee nuoremman naisen matkaan ja tyhjentää pankkitilin mennessään. Samaan aikaan Joséphinen kaunis ja itsekeskeinen sisar Iris alkaa huolestua: aviomies osoittaa kylmenemisen merkkejä ja yltäkylläinen elämä on uhattuna. Mitä syntyy, kun Joséphine tarvitsee rahaa ja Iris arvostusta? Sisarusten rikas isäpuoli puolestaan unelmoi anteliaasta naisesta (sihteeristään) ja lapsesta tämän kanssa, mutta onko hän ikuisesti sidottu laskelmoivaan vaimoonsa? Minkälaisia seikkailuja kokevat Afrikassa krokotiilien parissa Joséphinen ex-aviomies ja tämän urhea avovaimo?
Juonen käänteet ovat moninaiset ja toisinaan heittäydytään täysin satujen maailmaan. Krokotiilin keltaiset silmät on helppolukuinen olematta kuitenkaan liian kevyt. Jos pitää esimerkiksi Anna Gavaldan teoksista, pitää myös tästä kirjasta.
PS. Hyvin mielenkiintoinen on kuvaus Joséphinen romaanin syntyprosessista ja siitä, miten ympäröivä todellisuus ujuttautuu mukaan fiktioon. Saadaan hieman sisäpiirin tietoa kirjailijantyöstä...
