HADLEY, TESSA: Kun on ilta

Kustantaja: Gummerus 2024

Alkuteos: Late in the Day (2019)

Suomennos: Marianna Kurtto

Kun on ilta -romaani seuraa kahden keskiluokkaisen perheen vaiheita kriisin hetkenä. Eräänä kesäiltana Lydia soittaa ystävälleen Christinelle, että hänen miehensä Zachary on kuollut omistamassaan taidegalleriassa sydänkohtaukseen. Lähtiessään kertomaan uutista puolisolleen Alexille – Zacharyn parhaalle ystävälle – Christine lukitsee työhuoneensa oven eikä palaa maalaustensa pariin pitkään aikaan.

Meidän elämämme syöksyvät kaaokseen ilman Zacharya. Kaikista meistä juuri hän oli se, jota meillä ei ollut varaa menettää.

Christine tarjoutuu majoittamaan Lydian kotiinsa niin pitkäksi aikaa, kuin tämä haluaa. Alex puolestaan ajaa Lontoosta Glasgow’hun ilmoittamaan Lydian ja Zacharyn tyttärelle tapahtuneesta – eihän isäänsä rakastavalle Gracelle voi tietoa kuolemasta välittää puhelimitse. Parhaiten Gracea lohduttavat Christinen äidillinen Isobel-tytär ja poikapuoli Sandy, jota Grace on ihaillut lapsesta saakka.

Grace jaksaa kuitenkin osallistua muun lähipiirin mukana Zacharyn muistotilaisuuden ja hautajaisten suunnitteluun ja monien käytännön asioiden järjestelyyn, esimerkiksi Zachin vaatteiden lajitteluun. Varakkaan miehensä palvontaan ja huolenpitoon tottunut Lydia sen sijaan kieltäytyy ajattelemasta tulevaa ja tekemästä päätöksiä, mutta ottaa kaiken irti surevan lesken roolista.

.. hän oli viettänyt tuhoisan passiivista elämää ja luopunut vallastaan valita itse oma polkunsa… Ja mitä hänestä enää olisi jäljellä, jos hän jäisi aivan yksin?

Zacharyn kuolema vaikuttaa yllättävästi suremaan jääneisiin. Kuka lohduttaa ketä, kun Lydia ja Alex heittäytyvät toistensa syliin? Tehtyä ei saa tekemättömäksi, vaikka jälkikäteen katuisikin – Lydia tosin saattaa pitää kaikkea kohtalon määräämänä. Siihen kuitenkin päättyy niin Christinen ja Alexin avioliitto kuin Christinen ja Lydian ystävyys.

En halua ”tehdä sopua”, niin kuin vanhemmat sanovat kinasteleville lapsille. Ja lapset muutenkin tietävät, ettei ystäviä saa sopua tekemällä vaan ne löydetään – tai kadotetaan jälleen.

Kriisin hetkellä ihmiset tutkivat uusin silmin itseäänkin. Nuoret hakevat yhä suuntaansa, mutta aikuisten kohdalla tapahtuu jotain hyvää. Jyrkkäluontoinen Alex tuntee raja-aitojen kaatuvan sisimmässään, kun häneen ei kohdistu vaatimuksia. Lydia alkaa opiskella ja saa lisää itseluottamusta. Palkittu kuvataiteilija Christine avaa työhuoneensa oven uudet ideat mielessään.

Takaumin kerrotaan, miten näiden kovin erilaisten ihmisten väliset suhteet aikoinaan muodostuivat ja kehittyivät. Joku joutui luopumaan intohimostaan ja tyytymään järkevään ratkaisuun. Joku huomasi jäävänsä lähimmässä ihmissuhteessaan vaille tunnustusta ja saavansa tukea aivan muualta. Missä oikein kulki kulloinkin ystävyyden ja rakkauden raja? Pinnan alle jäi muhimaan kaunaa, joka odotti purkautumista.

Kun on ilta -romaanin vaikutus jää jotenkin laimeaksi verrattuna vuonna 2023 suomeksi ilmestyneeseen teokseen Vapaa rakkaus, mutta sisältää kyllä tarkkoja huomioita ihmismielen hienovaraisista liikkeistä ja muutoksista. Tarinassa liikutaan eri aikatasojen välillä, on runsaasti yksityiskohtia ja henkeviä johtopäätöksiä. Ajoittain pilkahtaa kuiva huumorikin.

HADLEY, TESSA: Vapaa rakkaus

Kustantaja: Gummerus 2023

Alkuteos: Free Love

Suomennos: Marianne Kurtto

Vapaa rakkaus -romaanissa eletään Lontoossa vuosia 1967–1968. Mielenosoituksissa vastustetaan Vietnamin sotaa ja vaaditaan rauhaa ja tasa-arvoa,. Opiskelijat mellakoivat. Sukupolvien väliset erot asenteissa ja elämäntavoissa ovat suuremmat kuin koskaan.

Päähenkilö on nelikymppinen Phyllis (Phyl) Fischer, jolla periaatteessa kaikki on hienosti: hänellä on tyylikkäästi sisustettu koti hyvällä Otterleyn alueella, mukava ja luotettava aviomies Roger, yhdeksänvuotias kultapoju Hugh ja älykäs viisitoistavuotias tytär Colette. Hän itse on kaunis ja nuorekas, pitää flirttailusta ja höpöttelystä. Silti jokin ärsyttää.

Loppukesällä vuonna 1967 ulkoministeriössä työskentelevä Roger kutsuu illalliselle erään ystävänsä parikymppisen pojan, joka on juuri muuttanut Lontooseen. Phyllisiin epäsiisti ja kömpelö Nicky ei ensin tee vaikutusta, mutta jossain vaiheessa nuoruus ja hiomattomuus alkavatkin kiinnostaa. Nopeasti Phyllis päättää, että miehestä tulee hänen elämänsä ensimmäinen rakastaja avioliiton solmimisen jälkeen. Ja niinhän siinä sitten käy.

Phyllis uskoo voivansa täyttää samaan aikaan sekä vaimon että rakastajan roolit, mutta vähitellen elämä entisissä ympyröissä alkaa tuntua jäykältä ja rajoittuneelta. Rogerin ja Phyllisin välinen suhde ei ole koskaan ollut kiihkeä, vaan pikemminkin kummankin kannalta sovelias ja turvallinen. Lapset eivät enää juuri tarvitse äitiään. Jopa Hugh haluaa jo aloittaa opiskelut samassa sisäoppilaitoksessa kuin isänsä – tosin syistä, joita Phyllis ei aavista.

Jälkikäteen Phyllis yhdisti nuo ensimmäiset viikot pitkäksi venähtäneeseen intiaanikesään, jona valo ja lämpö olivat paksua kuin öljy. Myöhemmin koittivat kirkkaat, kireät ja viileät keskiviikot, joina puut saivat tuulettomallakin säällä tuntea vuodenaikojen vaihtumisen kouraisun, ja ne pudottivat ensimmäiset lehtensä, jotka lojuivat vetelinä ja epäuskottavan näköisinä kaupungin jalkakäytävillä. Phyllisillä kesti kauan myöntää, että suhteeseen Nickyn kanssa voisi liittyä vaikeuksia.

Kesken naapureiden järjestämien joulunalusjuhlien Phyllisin yli hyökyy niin suuri rakkauden kaipuu, että hänen on pakko lähteä. Rogerille jätetyssä lapussa hän kertoo olevansa pari päivää poissa; etsiä ei tarvitse. Nicky naureskelee myöhemmin naiselle, joka oli koputtanut hänen oveaan keskellä yötä, kunnes hän oli herännyt, ja joka ei ollut tuonut mukanaan yhtään mitään, ei edes hammasharjaa; joka oli jättänyt koko elämänsä taakseen. Eikä tuo nainen ollut itkenyt vaan nauranut omalle holtittomalle käytökselleen siitä täysin hämmästyneenä.

Nickyn luona asuessaan Phyllis tutustuu aivan uudenlaisiin ihmisiin: boheemeihin taiteilijoihin, vasemmistolaisiin aktivisteihin, vähemmistöryhmien edustajiin, maahanmuuttajiin. Ensi kertaa elämässään hän tajuaa, miten valtava epätasa-arvo vallitsee niin maailman maiden kuin yksittäisten ihmisten välillä. Hän suorastaan kihisee halusta tehdä jotain tilanteen parantamiseksi.

Mikään ei tietenkään voi jatkua ikuisesti samanlaisena. Phylliskin kokee elämässään joitakin suorastaan järisyttäviä käänteitä, mutta ei missään vaiheessa kadu tekemiään valintoja. Hän uskoo kaikkien asianosaisten selvinneen tilanteesta hyvin, mikä valitettavasti ei pidä paikkaansa ainakaan Hugh-ressukan kohdalla. Onko Phyllis sitten itsekäs odottaessaan uteliaana tulevaisuutta?

Hän ajatteli, ettei mikään ollut hänen osaltaan vielä ohi. Jos hän olisi jäänyt Otterleyyn, jokin olisi ollut ohi, mutta sen sijaan hän oli astunut kohtalostaan sivuun. Häntä odottivat uudet seikkailut, hän oli yhä elossa.

Vapaa rakkaus -romaani on erilainen kuin nimen ja alkuasetelman perusteella olettaisi, sillä se sisältää kepeytensä alla monia erilaisia yhteiskunnallisia ja psykologisia kerroksia. Ote on hienovaraisesti ironinen niin henkilöiden kuin tapahtumienkin kuvauksessa, mutta ei koskaan tuomitseva. Ihmiset tekevät valintoja, jotka saattavat olla joltakin osin oikeita, mutta joltakin osin myös vääriä.

Tessa Hadley (s. 1956) aloitti kirjailijan uransa vasta 46-vuotiaana, mutta on alkuun päästyään julkaissut kahdeksan romaania ja kolme novellikokoelmaa. Vapaa rakkaus on ensimmäinen häneltä suomennettu teos ja jatkossa tulee toivottavasti lisää.