MAZZARELLA, MERETE: Matkalla puoleen hintaan : eläkkeellä olemisen taidosta

Filosofian tohtori, pohjoismaisen kirjallisuuden professori, kolumnisti ja kriitikko Merete Mazzarella jäi eläkkeelle pitkän akateemisen uran jälkeen ja julkaisi aiheesta kirjan Matkalla puoleen hintaan.

Teos alkaa ajasta, jolloin Mazzarellan henkilökohtainen eläkeikä vasta lähestyy, mutta nostattaa jo ristiriitaisia tunteita. Itse eläkkeelle jääminen tapahtuu pehmeästi ja vaiheittain, mutta sitten vastaan tulee sekä myönteisiä että kielteisiä yllätyksiä. Ajatukset käyvät yhä useammin myös kuolemassa. Kirjailija kommentoi asioita hyvin avoimesti ja itseironisesti, mutta samalla lämpimästi ja erilaisuutta ymmärtäen. Omien mietteittensä tueksi ja selventämiseksi Mazzarella tarjoilee kirjallisuussitaatteja ja eri lähteistä poimimiaan anekdootteja. Aiheesta ja tapahtumasta toiseen hän hypähtelee sujuvasti aina mielijohteiden mukaan, mutta rönsyily ei vaikeuta lukemista.

Mazzarella kannustaa nykyajan ikäihmistä pitämään puolensa, sillä nuoret ovat antiikin ajoista asti sanelleet sen, minkälaisia vanhusten kuuluisi olla. Toiseksi hän rohkaisee niin nuoria kuin vanhojakin elämään hitaasti eli luopumaan kiireestä – oli se sitten todellista tai kuviteltua. Toki Mazzarella myöntää olevansa etuoikeutettu eli hyvin toimeentuleva, hyväkuntoinen ja ”sosiaalista pääomaa” omaava. Hänen näköalansa on toinen kuin vähätuloisella, sairaalla ja yksinäisellä, mutta monet kokemukset ovat silti yhteisiä ja tuttuja. Kirja sopii erityisen hyvin eläkeikää lähestyvälle tai jo eläkkeellä olevalle, mutta kyllä Mazzarellan tyyliin ihastunut nuorikin saa tästä mielihyvää ja uutta ajateltavaa.

MAZZARELLA, MERETE: Ei kaipuuta, ei surua

Zacharias Topelius (1818–1898) oli lehtimies, kirjailija ja historian professori, joka nykyisin muistetaan lähinnä historiallisten romaanien ja opettavaisten satujen kirjoittajana. Ei kaipuuta, ei surua – teos kuvaa yhtä syksyistä päivää Topeliuksen viimeisenä elinvuotena. Kirjailija odottelee Sipoon Koivuniemessä 80-vuotispäiväänsä ja muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan, ihastuksiaan ja vaimovainajaansa. Myös nykyhetken huolissa ajatukset askaroivat: vastausta vaativien kirjeiden suuressa määrässä, edessä olevissa syntymäpäiväjuhlallisuuksissa, lasten ongelmissa ja niissä vaatimuksissa, joita asema kansallisena instituutiona asettaa.

Mazzarella seuraa herkkätuntoisesti vanhan miehen polveilevia ajatuksia. Topelius tuntee vielä olevansa kohtuullisissa voimissa ja henkisesti vireä. Taloa hallitsevat kuitenkin naiset, joiden tungettelua ja määräilyä kirjailija koettaa pakoilla parhaansa mukaan. Hänet on alennettu höperön vanhuksen rooliin, muistelukset vanhoista ajoista eivät kiinnosta ketään. Mielipahaa ja hämmennystä aiheuttavat myös nuorten syytökset. Yksi tyttäristä pitää isää liian maailmallisena ja koettaa johdattaa häntä oikealle hengelliselle tielle. Nuorimmainen taas paheksuu isän nuhjuista olemusta ja hävittää mieluisimmat housut. Kolmas tytär, ongelmalapsi, syyttää isää luutuneista asenteista naisasiaa ja naisten välistä ystävyyttä kohtaan. Topelius myöntää itsekin, että hänen mielestään naisen pitäisi olla nöyrä ja vaatimaton kodin hengetär. Yliopistossa opiskelu vielä käy, mutta yhteiskunnallinen toiminta ja politiikka ei. Mutta miksi ensin vaimo ja sitten tytär masentuivat ja ryhtyivät sairastelemaan? Pelkkää hysteriaako?

Mazzarella kutsuu teosta esseeromaaniksi, koska ”siitä puuttuu romaaniin liittyvä eeppisyys ja koska se on mosaiikkimainen”. Teoksessa on taitavasti sulatettu yhteen sanatarkkoja otteita Topeliuksen kirjeenvaihdosta, lähdemateriaalista poimittuja aineksia ja Mazzarellan omia pohdintoja. Suorat lainaukset on merkitty tekstiin tähdellä, mikä vaikuttaa hieman turhalta. Runot ovat mukana alkukielisinä ja niiden suomennokset löytyvät kirjan lopusta. Kirjan loppupuolella on pitkähkö luku siitä, miten ja miksi Mazzarella kiinnostui Zacharias Topeliuksen elämästä ja perhesuhteista. Pienoinen tasapaksuuden vaikutelma kirjasta jää, mutta silti se on hieno kuvaus toisaalta Topeliuksen elämäntyöstä ja toisaalta vanhenemisesta yleensä.