LANDER, LEENA: Kuka vartijoita vartioi

Kustantaja: Siltala 2015

Leena Landerin teos Kuka vartijoita vartioi perustuu tositapahtumaan: myrskyisänä jouluaattoyönä 1895 suomalainen fregatti Palme haaksirikkoutuu irlantilaisen Kingstownin kaupungin edustalla. Auttamaan lähtee viidentoista vapaaehtoisen soutama pelastusvene, joka kuitenkin kaatuu kovassa aallokossa. Kaikki miehet hukkuvat. Höyrykäyttöinen rannikkopelastusalus kuljettaa vasta tapaninpäivänä Palmelta kaikki turvaan laivakissaa ja koiranpentua myöten mediakohun saattelemana, jolloin erityistä huomiota herättää aluksen kapteenin kaunis vaimo Elin pienen vauvansa kera. Myötätunnon aalto pyyhkii yli Britannian.

Tragediasta kirjoitettiin seuraavina päivinä ja viikkoina palstametreittäin kuvauksia Ison-Britannian sanomalehdissä. Siitä sepitettiin lauluja ja näytelmiä. Turman uhrien perheitä varten perustettiin rahastoja, jotka keräsivät muutamissa viikoissa nykymiljoonia vastaavia summia. Hänen Majesteettinsa kuningatar Viktoria esitti omaisille sähkeitse syvän osanottonsa. Lady Cadogan, Irlannin korkeimman käskynhaltijan puoliso, kävi henkilökohtaisesti välittämässä sen jokaiseen surutaloon. Myös kuningatar avasi kukkaronsa nyörejä 30 punnan edestä.

Sitten tilanne mutkistuu. Käynnistyy tutkimus syistä, miksi Kuninkaallisen Meripelastusseuran alus ei oiennut kaatumisen jälkeen. Oliko itse aluksessa vikaa vai oliko miehistö toiminut kiireessä huolimattomasti? Haluavatko kaikki edes totuutta esiin, jos se merkitsee rahan tai maineen menetystä? Jännitettävää riittää!

Kingstownin tapahtumia jouluaatosta loppiaiseen seurataan useammasta näkökulmasta. Irlantilainen lehtimies Daniel Ford kuvaa tunteikkaasti tilanteita artikkeleissaan, mutta etsii samalla totuutta kulissien takaa kaikista estely-yrityksistä huolimatta. Eliniä raastavat eri suuntiin niin lojaalisuus ja oikeudentaju kuin rakkaus ja vastuuntunne eikä hän voi puuttua tilanteeseen kuin epäsuorasti. Palmen 12-vuotias laivapoika Matias taas omaa muutaman tiedonmurusen ja mitä siitä seuraakaan?

Näihin menneisyyden tapahtumiin limittyy Eeva ja Mikko Rafaelssonin matka Dún Laoghairein (entiseen Kingstowniin) jouluna 2012. Eeva on tunnettu kirjailija ja keräämässä aineistoa isovaaristaan Matiaksesta eli fregatti Palmen laivapojasta. Mikko on eläkkeelle jäänyt kommodori, joka vaikuttaa naljailuineen ja opettajaneleineen todella ärsyttävältä. Syy paljastuu lopulta uran traumaattisista kokemuksista, Estonian onnettomuudesta ja entisen Jugoslavian sotatilanteista. Kirjan jännite rakentuu paljolti sille, miten monin tavoin menneisyys ja nykyisyys rinnastuvat toisiinsa.

Kuka vartijoita vartioi -romaanissa henkilöiden välillä risteilevät monenlaiset siteet ja jännitteet. On salaista rakkautta, uskollista ystävyyttä, anteliaisuutta ja luottamusta mutta myös kyllästymistä, epäluottamusta ja vihaa. Liikuttavin hahmo on Sarah-tyttönen, joka uskollisesti odottaa aallonmurtajan päässä isänsä paluuta.

Ties kuinka monesti isukki oli saanut nauraa makeasti niille hölmöille, jotka jo luulivat hänen rääkkäävän säkkipilliä Pyhän Pietarin soittokunnassa… Lapsi oli järkkymättömän varma asiastaan: heti kun myrsky laantuisi, isä tulisi rantaan, ja he menisivät yhdessä veljien kanssa junalla Dubliniin katsomaan nukketeatteria.

Historiankuvauksena Kuka vartijoita vartioi on vahva ja luotettava. Siinä paljastuvat 1800-luvun lopun Britanniassa vallitseva köyhien ja rikkaiden välinen eriarvoisuus, lasten ja naisten kohtelu sekä kuninkaallisten ylivertainen asema imagosodassa. Ja jopa usko suomalaisten noitavoimiin! 

LANDER, LEENA: Liekin lapset

Liekin lapset – teos tuli julkisuuteen jonkinlaisen kohun saattelemana. Osa henkilöistä ja tapahtumista on nimittäin samoja kuin vuonna 1987 ilmestyneessä ja Tammen kustantamassa teoksessa Jumalattoman kova tinki, josta Landerin oli tarkoitus muokata uusittu versio. Syystä tai toisesta tuo hanke kariutui ja Liekin lapset-teoksen julkaisi Landerin uusi kustantaja Siltala. Kirjan kaunis nimi tulee Raamatusta Jobin kirjan säkeestä: ”Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta, vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle”.

Liekin lapset sijoittuu yhdessä aikatasossa Halikon Vartsalan sahayhteisöön ajalle 1903–1929 ja ennen kaikkea vuoden 1918 tragediaan. Silloin teloitettiin Märynummella kymmeniä punaisia, joiden joukossa jopa lapsia. Kuitenkin puolueeton historiantutkimus on myöhemmin osoittanut, että paikkakunnalla työväestön vallankumous rajoittui ideologisiin puheisiin – aseellista toimintaa ei ollut. Mikä sitten johti teloituksiin?

Toisessa aikatasossa eletään vuotta 2009. Risto Paju eroaa työstä ja vaimosta ja rupeaa tutkimaan sukunsa historiaa. Ennen pitkää hän oivaltaa, että sisällissodan aikaan liittyy jokin perhesalaisuus, mutta mikä? Lander on ilmeisesti tarvinnut tätä kehyskertomusta voidakseen Riston suulla kysyä: eivätkö vuoden 1918 teloitukset olleet murhia, jotka pitäisi selvittää – olkoonkin, että niistä on kulunut yli 90 vuotta?

Lander on perehtynyt perinpohjaisesti aiheeseensa, mutta osaa käsitellä sitä kevyesti ja sujuvasti (loppuosan ”saarnaa” lukuun ottamatta). Kyse oli tavallisista ihmisistä, jotka kaoottinen aika tempasi pyörteisiinsä ja pakotti valitsemaan puolensa, tahtoipa sitä tai ei. Siitä Lander muistuttaa varsin painokkaasti, etteivät sisällissodan tapahtumat olleet samanlaisia joka paikkakunnalla: Väinö Linnan Pentinkulma ei ole ainoa totuus.