30.5.2011

MANTEL, HILARY: Susipalatsi / SANSOM, C. J.: Luostarin varjot

Tänä vuonna on ilmestynyt pari romaania, jotka käsittelevät Englannin historian tärkeää käännekohtaa eli reformaation aikaa 1500-luvulla. Englannissa uskonpuhdistuksen syyt olivat puhtaasti poliittiset. Kuningas Henrik VIII halusi erota ensimmäisestä vaimostaan Katariina Aragonialaisesta, koska tämä ei pystynyt synnyttämään miespuolista perillistä. Kun vielä hovinainen Anne Boleyn alkoi odottaa Henrikin lasta, oli avioero entistä tärkeämpi: jos lapsi olisi poika, sen tulisi mahdollisena kruununperijänä syntyä avioliitossa. Paavi ei kuitenkaan eroa myöntänyt. Ratkaisuksi tuli Englannin kirkon irrottaminen katolisesta kirkosta ja kuninkaan nostaminen kirkon johtajaksi. Avioliitto Katariinan kanssa julistettiin mitättömäksi ja Anne kruunattiin Englannin kuningattareksi. Koko touhu meni kuitenkin hukkaan, sillä kovasti odotettua poikaa ei Annekaan synnyttänyt.

Kummassakin teoksessa on yhtenä tärkeänä henkilönä kuninkaan käskynhaltija Thomas Cromwell (1485–1540). Mielenkiintoista kyllä, näkemykset hänestä poikkeavat toisistaan hyvin paljon. C. J. Sansomin teoksessa Luostarin varjot hänestä puhutaan häikäilemättömänä ja ahneena pyrkyrinä – mikä lienee jo vuosisatoja ollut yleisesti hyväksytty käsitys. Palkitussa romaanissaan Susipalatsi Hilary Mantel sen sijaan esittelee Cromwellin poliittisena nerona ja sivistyneenä monitoimimiehenä.


MANTEL, HILARY: Susipalatsi

Hilary Mantel (s. 1952) on juristi, kirjailija ja kriitikko. Hänen 12. teoksensa Susipalatsi voitti vuonna 2009 yhden maailman merkittävimmistä kirjallisuuspalkinnoista eli Man Booker -palkinnon ja myi laatukirjaksi epätavallisen hyvin.

Susipalatsi kuvaa sitä, miten alkoholisoituneen sepän poika nousee Englannin vaikutusvaltaisimmaksi mieheksi ja Henrik-kuninkaan uskotuksi. Thomas Cromwellin käsialaa ovat ne lait ja sopimukset, joiden ansiosta kuninkaasta tulee ”Englannin kirkon ainoa päämies” ja Anne Boleynin synnyttämästä tyttärestä Elisabetista kruununperillinen. Thomas Cromwell on ”murhamiehen näköinen”, alhaista syntyperää ja salaperäinen nuoruusvuosiensa suhteen, joten hän on otollinen panettelujen ja huhujen kohde. Oikeasti hän on älykäs, kielellisesti lahjakas ja avarakatseinen mies, joka pitää hellästi huolta omistaan, kaihtaa turhaa väkivaltaa ja luottaa sanan voimaan. Toki hän on ovela juonittelija, joka osaa hyödyntää tilaisuutensa kilpailussa kuninkaan suosiosta. Yksi katkerimmista kamppailuista on Thomas Cromwellin ja Thomas Moren välinen tahtojen taistelu, joka päättyy Moren mestaamiseen. Jälkipolvet ovat julistaneet Moren pyhimykseksi ja ihailleet häntä tinkimättömänä periaatteen miehenä, mutta Mantel esittää hänet itsekeskeisenä ja omahyväisenä fanaatikkona. More ei kärsi sielunvaivoista kiduttaessaan harhaoppisia ja lähettäessään näitä roviolle, kun taas Cromwell unelmoi yhteiskunnasta, joka suvaitsisi erilaisia uskontoja ja mielipiteitä. Tosin Mantel myöntää, että hänen näkökulmansa olisi todennäköisesti ollut toinen, jos kirjan sankariksi olisi valikoitunut Thomas More eikä Thomas Cromwell. Eli kirjailija pystyy taivuttamaan tosiasioita…

Susipalatsissa on paljon henkilöitä (joista usealla vielä sama etunimi), mutta onneksi kirjan alussa on kattava henkilöluettelo. Ihmiset vaikuttavat aidoilta ja todellisilta, esimerkiksi Anne Boleynin voi uskoa käyttäytyneen juuri näin tukalassa tilanteessaan. Tapahtumia katsotaan Cromwellin näkökulmasta: hän on se henkilö, josta tekstissä ovelasti puhutaan hän-muodossa. Lähes 800-sivuinen teos on yllättävän jännittävä, vaikka näiden historiasta tuttujen henkilöiden kohtalot ovat jo etukäteen hyvin tiedossa. Dialogi on eloisaa ja sisältää usein kuivaa (brittiläistä) huumoria. Kieli on nykykieltä, mutta kuka kaipaa keskiajalla käytetyn kielen ja puhetyylin jäljittelyä?

Susipalatsi jää askarruttamaan mieltä, siinä on syvyyttä ja kerrostumia. Toivottavasti siihen saadaan pian jatkoa.


SANSOM, C. J.: Luostarin varjot

Christopher John Sansom (s. 1952) väitteli tohtoriksi historia pääaineenaan. Hän toimi mm. huono-osaisten lakimiehenä, kunnes päätti jättäytyä kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Luostarin varjot on ensimmäinen osa kiitetystä ja palkitusta jännitysromaanisarjasta, joka sijoittuu 1500-luvun Englantiin.

Luostarin varjot – teoksen päähenkilö on Thomas Cromwellin lähipiiriin kuuluva lakimies Matthew Shardlake. Hänet lähetetään Scarnsean benediktiiniläisluostariin selvittämään kuninkaan edustajan murhaa, seuranaan yksi ainoa palvelija. Skandaali luostarissa merkitsisi sen välitöntä tyhjentämistä ja varojen siirtämistä valtiolle, joten apua munkkien taholta ei ole paljon odotettavissa eikä hengenvaarakaan ole pois suljettu. Vähitellen Shardlakelle paljastuu hurskaan pinnan alle kätkeytyvä mädännäisyys: irstaus, ahneus, pahansuopaisuus, mukavuudenhalu ja henkinen laiskuus. Pahemmin häntä kuitenkin järkyttää se, mitä hänelle kerrotaan Cromwellista. Tuo Shardlaken palvoma suurmies onkin vallan- ja rahanhimoinen pyrkyri, joka häikäilemättä käyttää päämääriensä saavuttamiseen kidutusta ja valheita. Shardlake joutuu miettimään uudestaan suhtautumistaan johtajaansa.

Matthew Shardlake on hyvin inhimillinen hahmo. Hän on terävä-älyinen, mutta joskus täysin sokea sille, mikä on ihan nenän edessä. Hän kärsii kyttyräselkäisyyden takia alemmuudentunteesta ja häpeästä ja uskoo rakkauden olevan tavoittamaton unelma. Herkkyys, rehellisyys ja oikeudenmukaisuus saattavat osoittautua kohtalokkaiksi ominaisuuksiksi tuona ajankohtana, jolloin käydään kiivasta poliittista ja uskonnollista kamppailua.

Luostarin varjot -teosta on verrattu Umberto Econ romaaniin Ruusun nimi. Toki niissä on samankaltainen aihepiiri, mutta Econ rinnalla Sansom on selkeästi viihteellisempi. Samaa voi sanoa myös vertailussa Hilary Mantelin romaaniin Susipalatsi. Ajankuva on kuitenkin mielenkiintoinen ja todenmukainen. Juoni on hyvä ja vääriä johtolankoja runsaasti, joten pohdittavaa riittää.






23.5.2011

GOOLRICK, ROBERT: Luotettava vaimo

Robert Goolrickin esikoisromaani Luotettava vaimo sijoittuu syrjäiseen amerikkalaiseen maalaiskaupunkiin 1900-luvun alkupuolelle. Se on synkkäsävyinen tarina, jossa runollisuus yhdistyy raadollisuuteen. Se on psykologinen romaani, joka sisältää goottilaista kauhua. Sen kuvaama rakkaus on pakkomielteistä ja petollista, mutta lopulta myös anteeksiantavaa.

Upporikas Ralph Truitt on laittanut lehteen ilmoituksen: ”Maalaisliikemies etsii luotettavaa vaimoa. Käytännön pakosta, ei romanttisista syistä.” Hän saa kauniin Catherine Landin. Catherinen päämääränä on päästä varakkaaksi leskeksi, jotta voisi sitoa itseensä huikentelevaisen rakastajansa. Ensin hänen vain olisi solmittava avioliitto ja sitten saatava puoliso hengiltä! Kirjan kolmen päähenkilön välille kutoutuu tiheä vihan, rakkauden, kaipauksen ja himon verkko. Kukaan ei ole ihan sitä, miltä ensi alkuun vaikuttaa, vaan tarinan edetessä heistä paljastuu uusia piirteitä. Kaikki ovat lapsuutensa aikana häiriytyneet pahasti tunne-elämältään ja kasvattaneet kuoren sisimpänsä ympärille. Kuitenkin he kaikki kaipaavat toisen ihmisen lempeää läheisyyttä ja toveruutta.

Goolrick tavoittaa hyvin pitkän talven ahdistavan painon, joka vie ihmiset mielipuolisuuden rajoille ja johtaa hirveisiin tekoihin. Kaikki tuntuvat kiehuvan haluissa, jotka eivät löydä purkautumistietä. Maaseudun äänettömyyttä vastaan asettuu suurkaupungin kuumeinen hyörinä, jossa musiikki kaikuu, oopiumi maistuu ja kurtisaanit viettelevät. Seksi on kirjassa vahvasti esillä, miltei perverssiyteen asti. Goolrickin kieli on kuitenkin kaunista ja jaksaa pitää lukijan otteessaan. Vain joissakin kohdin alkaa kyllästyttää henkilöiden ajatusten runsassanainen kuvailu.

Jollakin lailla Goolrickin kirjasta tulevat mieleen sellaiset klassikot kuin Emily Brontën Humiseva harju tai Daphne Du Maurierin Rebekka. Oudolla tavalla kiehtova kirja!

16.5.2011

PANCOL, KATHERINE: Krokotiilin keltaiset silmät

Katherine Pancol (s.1954) syntyi Marokossa, mutta on asunut Ranskassa vuodesta 1959. Krokotiilin keltaiset silmät on hänen 12. teoksensa ja ensimmäinen, joka ilmestyy suomeksi. Siinä keskeisintä lienee kysymys, kummat maailmassa loppujen lopuksi voittavat: kylmästi omaa etuaan ajavat vai epäitsekkäät ja anteliaat?

Kirjassa näkökulma vaihtuu luvuittain (nykyisin yleinen tapa), mutta henkilöitä on sen verran vähän, että heidät oppii aika nopeasti tuntemaan. Henkilöillä on myös erilaiset puhetyylit: jonkun jokainen lause päättyy huutomerkkiin ja joku toinen puhuu kuin luennoitsija. Henkilöt jakaantuvat selkeästi hyviin ja pahoihin, mutta toki kaikissa on moniulotteisuutta. Kovapintaisin henkilö on sisimmässään pelokas ja epävarma ja lempein on nöyrä siksi, että aliarvioi itseään ja omaa merkitystään. Henkilöistä jotkut pystyvät kertomuksen aikana kasvamaan ja kehittymään, kun taas toiset eivät näe mitään syytä itsetutkisteluun ja muutokseen.

Perheensä puolesta uurastava Joséphine jää tyhjän päälle, kun aviomies lähtee nuoremman naisen matkaan ja tyhjentää pankkitilin mennessään. Samaan aikaan Joséphinen kaunis ja itsekeskeinen sisar Iris alkaa huolestua: aviomies osoittaa kylmenemisen merkkejä ja yltäkylläinen elämä on uhattuna. Mitä syntyy, kun Joséphine tarvitsee rahaa ja Iris arvostusta? Sisarusten rikas isäpuoli puolestaan unelmoi anteliaasta naisesta (sihteeristään) ja lapsesta tämän kanssa, mutta onko hän ikuisesti sidottu laskelmoivaan vaimoonsa? Minkälaisia seikkailuja kokevat Afrikassa krokotiilien parissa Joséphinen ex-aviomies ja tämän urhea avovaimo?

Juonen käänteet ovat moninaiset ja toisinaan heittäydytään täysin satujen maailmaan. Krokotiilin keltaiset silmät on helppolukuinen olematta kuitenkaan liian kevyt. Jos pitää esimerkiksi Anna Gavaldan teoksista, pitää myös tästä kirjasta.

PS. Hyvin mielenkiintoinen on kuvaus Joséphinen romaanin syntyprosessista ja siitä, miten ympäröivä todellisuus ujuttautuu mukaan fiktioon. Saadaan hieman sisäpiirin tietoa kirjailijantyöstä... 

9.5.2011

WENNSTAM, KATARINA: Tahra

Ruotsalainen rikostoimittaja ja mediapersoona Katarina Wennstam on julkisuudessa ottanut kantaa seksuaalisiin väärinkäytöksiin. Tähän aihepiiriin liittyy myös hänen teoksensa Tahra, ensimmäinen osa naisten kokemaa väkivaltaa käsittelevästä jännäritrilogiasta.

Jonas Wahl on menestyvä asianajaja, jota komean ulkomuotonsa ja sujuvan ulosantinsa vuoksi pyydetään usein televisioon kommentoimaan suurta yleisöä kiinnostavia oikeudenkäyntejä. Erityisen tunnettu hän on kaltoin kohdeltujen naisten puolustajana. Yksityiselämässä hänellä on kaikki vallan mainiosti: kaunis ja hienostunut vaimo, fiksut lapset, upea talo. Jonaksella on kuitenkin yksi pakkomielle: prostituoidut. Hänellä halu ostaa seksiä on voimakkaampi kuin ilmi tulemisen pelko tai itseinho. Henkiseen tuskaan auttavat nuo niin perinteiset puolustelut: tytöt tekevät töitä mielellään, he ansaitsevat hyvin, he ovat vapaita lopettamaan milloin haluavat …

Kirja käynnistyy suuresta paritusoikeudenkäynnistä. Jutun taustoja tutkivat niin syyttäjä kuin mediakin ja Jonaksen menneisyyteen liittyvä tahra saattaa tulla silloin päivänvaloon. Teoksen jännittävyys on siinä, kuinka Jonaksen käy - kerrankin pärjätään ilman väkivaltakuvauksia ja murhia.

Tahra on uskottava käsitellessään ruotsalaista lainsäädäntöä, naiskauppaa ja prostituutiota. Henkilöiden tunteet ja toimet ovat tarpeeksi perusteltuja, jotta jopa Jonasta kohtaan saattaa tuntea hieman myötätuntoa. Kiinnostavin hahmo on Jonaksen 14-vuotias tytär Emma, jonka ensimmäiset seksuaaliset kokemukset tuntuvat viestittävän, etteivät naiset saa tuntea halua eivätkä nauttia seksistä. Itse ihmiskauppa-asia jää kuitenkin taka-alalle eikä Wennstam(kaan) pysty selittämään, miksi yläluokkaiset miehet ja perheenisät käyvät bordelleissa ja seksiklubeilla. Aiheensa vuoksi teos on kiinnostava, ei niinkään kaunokirjallisilta ansioiltaan.

2.5.2011

HORNBY, NICK: Juliet riisuttuna

Brittiläinen Nick Hornby on kirjoittanut rockintoilijoista ennenkin. Romaanissa Uskollinen äänentoisto (1996) hän kertoi kolmikymppisestä miehestä, joka tunsi äänilevykokoelmansa paremmin kuin tapaamansa naiset. Juliet riisuttuna – teoksessa on hieman samanlainen asetelma. On keski-ikäinen mies, jonka ainoa intohimo tuntuu olevan jo aikoja sitten uransa lopettanut amerikkalaismuusikko (joka ei muutenkaan saanut aikaan kuin yhden kelvollisen levy). On miehen tympääntynyt avopuoliso, joka tuntee elämänsä valuvan hukkaan. On muusikko, jonka luovuus on kadonnut ja joka inhoaa itseään. Kukaan Juliet riisuttuna -teoksen henkilöistä ei ensi alkuun vaikuta erityisen miellyttävältä, mutta jossain vaiheessa näitä inhimillisiä ja erehtyväisiä ihmisiä kohtaan rupeaa tuntemaan myötätuntoa.

Tarina alkaa kehkeytyä siitä, kun Tucker Crowe julkaisee pitkän tauon jälkeen akustisen, demonauhoista koostuvan version kuuluisasta albumistaan nimeltään ”Juliet”. Uutta albumia aletaan pian kutsua nimellä ”Juliet, Naked”. Tuckeria pakkomielteisesti ihaileva Duncan ylistää sitä Internetissä pidäkkeettömästi, vaikka ehkä itsekin sisimmässään tietää olevansa naurettava. Annie, joka on joutunut Duncanin kumppanina tutustumaan Tuckerin tuotantoon liiankin hyvin, uskaltautuu lähettämään oman kriittisen arvionsa levystä. Annie saa pian sähköpostia Tuckerilta itseltään. Syntyykö kolmiodraama?
Hornby asettaa fanittamisen hupaisaan valoon. Idolin jokaista sanaa ja tekoa tutkitaan ja tulkitaan ja väännellään ja käännellään. Jossain vaiheessa totuudeksi vakiintuu jokin tulkinta, jolla ei välttämättä ole tosiasioiden kanssa mitään tekemistä. ”Pyhille” paikoille tehdään retkiä, vaikkapa vessaan jossa käytyään artisti ei enää koskaan palannut lavoille esiintymään…