Kustantaja: WSOY 2015
Alkuteos: Sharp Objects
Suomennos: Maria Lyytinen

Wind Gapin kaupungissa Yhdysvaltain Missourissa paljastuu lyhyen ajan
sisällä jo toinen koulutytön katoaminen. Edellinen päättyi kammottavaan
murhaan, mutta tekijän jäljille ei silloin päästy. Onko liikkeellä
sarjamurhaaja? Kolmekymppinen Chicagossa asuva toimittaja Camille Preaker on
kotoisin Wind Gapista, joten hänet lähetetään seudulle tekemään juttua
tapauksista. Pelottava hetki Camillelle, joka on pysytellyt vuosia poissa
kotiseudultaan ja erossa perheestään. Hän on psyykkisesti hyvin hauras, johtuen
jostakin menneisyyden traumasta.
Tykkään ruksata
päiviä kalenterista – sataviisikymmentäyksi päivää ruksattu, eikä mitään
oikeasti kamalaa ole tapahtunut. Sataviisikymmentäkaksi, eikä maailma ole
tuhoutunut. Sataviisikymmentäkolme, enkä minä ole tuhonnut ketään.
Sataviisikymmentäneljä, eikä kukaan oikeasti vihaa minua. Joskus mietin, etten
tule koskaan tuntemaan oloani turvalliseksi, ennen kuin voin laskea viimeiset
päiväni yhden käden sormin. Kolme päivää selvittävänä, kunnes ei enää tarvitse
hätäillä elämästä.
Camille tunsi jo lapsena olevansa ulkopuolinen ja syrjään sysätty. Äiti
torjui hänet osoittelevan kohteliaasti ja koulutoverit käyttivät säälittä
hyödykseen hänen kaipuutaan tulla hyväksytyksi. Tunteakseen olevansa olemassa
ja hallitsevansa ainakin kehonsa Camille alkoi viillellä siihen sanoja: paha,
kissanpentu, alushame, vauva, itku, katoa. Myöhemmin alkoholi ajaa saman asian.
Viinaa tarvitaankin paljon nyt, kun Camille pikku hiljaa pääsee syvemmälle
murhien ytimeen ja havaitsee niiden yllättävän yhteyden omaan perheeseensä.
Samalla paljastuu sukupolvia jatkunut rakkaudettomuuden ja sanattomuuden
kierre, jonka seurauksena niin Camille kuin hänen äitinsä ja teini-ikäinen
pikkusiskonsa ovat pohjattoman epävarmoja itsestään. Kukin yrittää pärjätä
omalla tavallaan. Siinäkö selitys kirjan kannessa olevaan ylänimekkeeseen ”Mistä
on pienet tytöt tehty”?
Gillian Flynn on todella hyvä trillerikirjailija. Hän osaa rakentaa
juonen, joka pysyy hyvin koossa ja tiivistyy loppua kohti yllätyskäänteiden
säestyksellä. Pienillä kokonaisuuteen sulautuvilla yksityiskohdilla hän luo
tunteen, että kyse on todellisista paikoista, tapahtumista ja henkilöistä.
Henkilöt ovat toki usein jotenkin vinoutuneita, mutta Flynnin selvitettyä syitä
ja seurauksia heitä voi jotenkin ymmärtää. Teräviä esineitä -romaanin päähenkilö
Camille on ihastuttava haurauden ja sitkeyden yhdistelmä: vaikka fyysinen ja
psyykkinen murtumispiste on lähellä, tahdonvoima vie eteenpäin kohti totuutta.
Teräviä esineitä käsittelee
rankkoja aiheita – ongelmallista äiti-tytär-suhdetta ja itsetuhoista
käyttäytymistä – mutta tarjoaa onneksi myös hienovaraista huumoria, minkä
ansiosta lukija ei ahdistu liikaa.
Hän osoitti
foliopalloa, joka kieppui kolossa, mistä Natalien ruumis oli löytynyt. Pallossa
luki Parane pian.
”Mielestäni tuo”,
Richard sanoi, ”kuvaa Wind Gapia täydellisesti.”