NESSER, HÅKAN: Café Intrigo

Kustantaja: Tammi 2019

Alkuteos: Intrigo

Suomennos: Aleksi Milonoff

Café Intrigo -teos sisältää viisi kertomusta siitä, miten menneisyys aina tavoittaa ihmisen tavalla tai toisella. Café Intrigo on myös yhteisnimike Daniel Alfredsonin ohjaamalle kolmelle elokuvalle, jotka pohjautuvat kirjan neljään viimeiseen kertomukseen. Elokuvat ovat nimeltään Dear Agnes, Death of an Author ja Samaria ja niiden pääosissa nähdään Ben Kigsley ja Gemma Chan.

Kirjan ensimmäisessä novellissa Tom näkökulma on paljolti Judith Bendler -nimisen naisen. Hän on aikoinaan mennyt naimisiin itseään yksitoista vuotta vanhemman miehen kanssa ja adoptoinut samalla tämän seitsemänvuotiaan pojan Tomin. Tom on ollut todellinen harminkappale jo kouluiässä ja myöhemmin sortunut huumeisiin. Seitsemäntoistavuotiaana hän on selittämättömästi kadonnut. Nyt kaksikymmentäkaksi vuotta myöhemmin joku soittaa Judithille keskellä yötä ja väittää olevansa Tom. Judith on varma, että Tom on kuollut, mutta soitto huolettaa häntä silti. Aviomies Robert on kuolemansairas – kuvitteleeko huijari pääsevänsä perinnönjakoon?

Kertomuksessa Rein käännöstöitä tekevä David Moerk kuuntelee radiosta konserttitaltiointia, kun juuri ennen ohjelman päättymistä joku konserttiyleisöstä yskähtää. Selvääkin selvemmin miehen kadonnut vaimo Ewa! Vain pari viikkoa radiokonsertin jälkeen alkaa levitä huhu, että kuuluisa kirjailija Rein on kadonnut. Hän on kuitenkin ennen katoamistaan toimittanut uudenuutukaisen käsikirjoituksen luottokääntäjänsä Davidin kustantajalle ohjeistuksella, että teosta ei saa julkaista alkukielellä Reinin kotimaassa eikä käsikirjoitusta luovuttaa kirjailijan omalle kustantajalle. Reinin kirjoitustyyliin tottunut David löytää tekstistä vähitellen outoja paljastuksia, jotka johtavat hänet salapoliisiretkelle. Samalla on tilaisuus etsiä kadonnutta vaimoakin.

 Rakas Agnes -novellissa alkavat nuoruusaikojen ystävykset kirjoitella kirjeitä toisilleen vuosien vaikenemisen jälkeen. Agnes on juuri jäänyt leskeksi ja jonkinlaisissa taloudellisissa vaikeuksissa. Henny-ystävä tarjoaa auttavaa kättä ja pyytää vain pientä palvelusta vastineeksi. Agnes suostuu, mutta onkohan hän hieman hätiköivä ja varomaton?

…minut valtasi suru; mutta en surrut ensisijaisesti Erichiä vaan elämää. Sen vinouksia ja sokeita heijastumia. Väärennöksiä, jotka lakaisemme maton alle ja torjumme mielestämme mutta jotka saavat meidät kiinni, kun olemme kääntäneet niille selkämme tarpeeksi pitkäksi aikaa. Kun olemme olleet liian varomattomia.

Samarian käärmeenkukkakin kertoo mystisestä katoamisesta. Jumalaisen kaunis lukiolaistyttö Vera Kall oli jokaisen pojan unelma, mutta lahkolaisyhteisön jäsenenä tiukasti valvottu. Lakkiaisiaan hän kuitenkin pääsi juhlimaan ja kunnolla juhlikin, kunnes lähti kotiin ennen puoliyötä – ja katosi. Nyt vuosien perästä Veran parin luokkatoverin tapaaminen nostaa tapauksen uudelleen esiin ja menneisyyden salat paljastuvat.

Kirjan viimeinen novelli Kaikki tiedot tapauksesta on melko lyhyt.  Herra S:n oppilas Sofia kuolee liikenneonnettomuudessa kolme viikkoa ennen koulun päättäjäisiä, mutta tulee silti saamaan yläkoulun päättötodistuksen. Nuori opettaja S on ensimmäistä kertaa tekemässä arvosteluja ja pohtii pitkään Sofian äidinkielen arvosanaa. Ehkäpä onnettomuuden vuoksi palauttamatta jäänyt lisätehtävä ratkaisisi asian? Keskustelu Sofian perheen kanssa on S:lle kuitenkin järkytys.

Nesser on taituri kasvattamaan jännitystä ja yllättämään lukijansa. Kertomusten alussa henkilöt elävät nykyhetkeä tyytyväisinä ja luulevat kaiken olevan hallinnassa, kunnes menneisyys palaa muistuttamaan itsestään. Vähä vähältä kirjailija kuorii pois elämän kerrostumia ja näyttää ihmiset aivan uudessa valossa. Arkinen ja silkoinen pinta saattaakin kätkeä alleen pelkuruutta, petturuutta, laskelmointia tai pakkomielteisyyttä. Miten oikeaan osuva mahtaa lopultakaan olla Hennyn tunnuslause:

Jos vain on kiltti ja hyvä, saa ennen pitkää palkinnon.

NESSER, HÅKAN: Elävät ja kuolleet Winsfordissa

Kustantaja: Tammi 2018

Alkuteos: Levande och döda i Winsford

Suomennos: Aleksi Milonoff

Lounaisenglantilaiseen Winsfordin kylään saapuu keski-ikäinen ruotsalainen nainen koiransa kanssa. Hän vuokraa kuudeksi kuukaudeksi syrjäisen vanhan mökin kertoen kaikille kiinnostuneille aikovansa kirjoittaa siellä kirjaa. Nimekseen hän ilmoittaa Maria Anderson, mutta se ei ole hänen oikea nimensä. Ilmiselvästi nainen pakoilee.

Päivät Maria viettää vaeltelemalla ympäri nummia ja illat tutkimalla vanhoja muistikirjoja. Castor-koira on hänen ainoa seuralaisensa, ystävänsä, tukipilarinsa ja ”me”-määritelmän toinen osapuoli. Ihmiskontakteja Maria ei kaipaa, mutta onneksi paikallisessa pubissa hänen vetäytymistään kunnioitetaan ja hänen annetaan olla rauhassa. Eräs Mark Britton kuitenkin osoittautuu vaikeaksi palaksi…

Takaumin kerrotaan, miksi Maria on päätynyt tälle syrjäiselle seudulle. Hänen menneisyyteensä on sisältynyt ikäviä asioita enemmän kuin yksi ihminen oikein jaksaisi kantaa  ja pako keskelle ei-mitään onkin tarkoitettu muisteluun, suremiseen ja vihantunteiden läpikäymiseen. Ajatusten keskiössä tuntuu olevan Marian aviomies Martin, mutta mitä hän oikein on tehnyt ja mitä hänelle on tapahtunut? Marian tulevaisuudensuunnitelmiin puoliso ei näytä sisältyvän millään lailla, mutta toisaalta Marian ainoa toive tuntuukin olevan vain elää pitempään kuin Castor.

Kirjassa on jollakin lailla painajaismaisen salaperäinen tunnelma. Yksi osatekijä on Lounais-Englannin luonto nummineen ja kukkuloineen. Äkisti nouseva sumu kietoo sen vaippaansa ja sade muuttaa polut mutavelliksi. Villihevoset laiduntavat ja fasaanikukot huutelevat kaiken keskellä. Tuntuu kuin kaikkialla olisi pahoja enteitä ja pimeydestä tarkkailevia silmiä.

On monin tavoin helpompaa elää ilman horisontteja, sumussa ja ahtaasti; ymmärrän ainakin sen, että minun täytyy pitää lujasti kiinni yksinkertaisista käytännön puuhista: tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä, kuten sanottu, muuten kaikki uhkaa hajota. Kun jokainen askel, jokainen teko ja toimi on vailla syvempää mieltä, kun olisi yhtä hyvin voinut tehdä jotain ihan muuta kuin mitä juuri teki eikä tätä asiaa saa mielestään – ja kun tuntuu siltä että vain menneisyydessä tehdyillä erheillä ja hirmuteoilla on jotain merkitystä – silloin hulluus alkaa vaania kulman takana.

Kerronta on asiallisen toteavaa, täynnä huomioita ja yksityiskohtia ympäristöstä, ihmisistä ja tapahtumista. Joskus siinä pilkahtaa ilahduttavaa huumoria kuten Marian luonnehdinnassa baarin emännästä: "rusottava ja turvallinen kuin patalappu". Tai kevään tunnusta: " pikkulinnut höpisevät pensaissa ja maa on turpea". Suomentaja Aleksi Milonoff on onnistunut hyvin. 

Ajattelin, että siellä tuulisella rannalla olisi voinut kulkea ihan toinen nainen miehensä ja koiransa kanssa - tai sitten joku säälimätön vallanpitäjä oli pannut huvikseen toiset aivot ja toisen muistipankin poloiseen päähäni enkä siksi ollut yhtään kartalla. Olin eksyksissä sisäisessä maisemassani, mikä johtui yksinkertaisesti siitä että se oli vaihdettu. Tai pyyhitty pois. Ajattelin, että minun ikäiseni ihmisen ei pitäisi altistua tunteille ja mielialoille, joita ei voi punnita ja tunnistaa, mutta juuri niin oli käynyt. Olin vastasyntynyt viisikymmentäviisivuotias vauva.

Elävät ja kuolleet Winsfordissa ei ole varsinaisesti dekkari, mutta silti mukaansatempaavan jännittävä. Yllättäviä käänteitä riittää, vaikka tapahtumat sinällään ovat aivan uskottavia. Taattua, tyylikästä Nesseriä!

NESSER, HÅKAN: Carmine Streetin sokeat

Kustantaja: Tammi 2016

Alkuteos: Maskarna på Carmine Street

Suomennos: Aleksi Milonoff

Suosittu ruotsalainen dekkarikirjailija Håkan Nesser on tunnettu Van Veeteren- ja Barbarotti -sarjoistaan. Carmine Streetin sokeat on Nesseriltä hieman erilainen teos, kiehtova psykologinen trilleri. Kirjaa voisi tyylinsä puolesta verrata vaikkapa Paul Austerin teoksiin eli kaunokirjallisiakin ansioita on.

Erik Steinbeck on menestynyt kirjailija tavatessaan taidemaalari Winnie Masonin. Käy ilmi mystinen seikka: kumpikin on kirjoittanut saman runon samaan aikaan.

Kuuden jalan syvyydessä

Päivänkoitto pysäyttää kaksi sokeaa matoa.

Ne kuuntelevat kummissaan ääniä yläpuolellaan

Muuttavat sitten suuntaansa ja kohtaavat toisensa sattumalta.

Erik ja Winnie ovat siis kuin runon madot, joita sattuma yhdistää. Seuraa avioliitto ja vuoden kuluttua lapsi, Sarah-tytär. Viiden onnellisen vuoden jälkeen kaikki romahtaa: Sarah katoaa. Erik on nähnyt Sarahin menevän jonkun miehen autoon, muttei osaa kuvailla miehen ulkonäköä. Kukaan muu ei ole nähnyt mitään – voiko Erikiin siis luottaa? Lapsesta ei kuulu mitään eikä lunnaita vaadita, mutta Winnie uskoo lujasti Sarahin olevan elossa. Puolen vuoden kuluttua pariskunta muuttaa New Yorkiin etsimään uutta alkua elämäänsä, mutta puolisoiden välille tuntuu kasvaneen kuilu. Winnie kulkee omilla teillään, on salamyhkäinen, välttelevä ja suorastaan epärehellinen. Onko hänen mielenterveytensä romahtamassa?

Kirjassa on miltei kauhuromaanin tuntua, kun Nesser kehittelee tarinaansa eteenpäin. Henkilöillä on sokeita hetkiä ihan kirjaimellisesti, mutta myös kuvainnollisesti. On outoja yhteensattumia, raskaita salaisuuksia ja suunnatonta pahuutta. Tunnelma tiivistyy tiivistymistään yllätykselliseen loppuun saakka. Tämä trilleri on lukemisen arvoinen!

NESSER, HÅKAN: Sukujuhlat

Sukujuhlat -teos alkaa kutkuttavasta merkkipäivästä, jolloin Hermanssonin perheen isä Karl-Erik täyttää 65 vuotta ja tytär Ebba 40 vuotta. Juhlat tosin pidetään aiottua pienimuotoisempina, koska niitä varjostaa häpeällinen skandaali: perheen poika on esiintynyt epäkorrektisti tosi-tv-ohjelmassa ja saanut lehdistöltä pilkkanimen Runkku-Robert. Syntymäpäivien jälkeisenä yönä Robert katoaa, mutta vain äiti huolestuu. Tilanne on aivan toinen kun seuraavana yönä katoaa Ebban kultapoika Henrik, Uppsalan yliopistossa opiskeleva nuorukainen. Mikä voisi yhdistää näitä tapauksia?

Håkan Nesser esittelee tässä kirjassa uuden sankarin eli italialais-ruotsalaisen rikoskonstaapelin Gunnar Barbarottin. Barbarotti on kunnollinen ja tunnollinen mies (ei alkoholi- tai väkivaltaongelmaa), joka yrittää sovittaa yhteen työn, teini-ikäisen tyttären ja uuden naissuhteen. Hän ei oikeastaan usko Jumalaan, mutta käy tämän kanssa peliä, jossa Meidän Herramme saa plus- tai miinuspisteitä sen mukaan, miten vastaa rukouksiin. Paholaisen olemassaoloon Barbarotti kyllä uskoo. Hermanssonien kohdalla pahaa tuleekin paljon vastaan, vaikka perheenjäsenet yrittävät kätkeä salaisuuksiaan parhaansa mukaan. Ei ihme, että moni on masentunut ja menettänyt elämänhalunsa. Esimerkiksi Karl-Erikin vaimo Rosemarie raahautuu päivästä toiseen unelmoiden kuolemasta, joko itsemurhasta tai aviopuolison tappamisesta.

Kirja etenee verkkaisesti ja paikoin turhan pohdiskelevasti, mutta psykologisen dekkarin ystäville tämä sopii. Kieli on hupaisan koukeroista ja miltei riehakasta – mitäpä ajatella esimerkiksi tästä:

…ei laskelmointia kalvakanvihreissä silmissä, joissa hän aikoinaan olisi halunnut kävellä paljain jaloin…

PS. Suomesta ja suomalaisista Nesser puhuu myönteisessä hengessä – taidamme nykyisin olla ruotsalaisten silmissä jotenkin myyttisiä hahmoja?