Kustantaja: Like 2026
Kansi: Elina Warsta
Rosa Liksomin teos Talo : pastoraali alkaa jatkosodan päättävän Moskovan välirauhan julistamisesta syyskuussa 1944.
Yhtenä rauhanehtona on Suomessa vielä olevien saksalaisjoukkojen riisuminen aseista ja karkottaminen maasta. Teos päättyy Lapin sodan
alkamiseen ja alueen väestön evakuointiin eli tilanteeseen, josta Liksomin edellinen
romaani Väylä (2021) alkaa.
Tapahtumapaikkana on rajajoen tuntumassa sijaitseva komea maatalo pihapiirissä sijaitsevine talousrakennuksineen. Kertojana on teini-ikäinen Aale,
tuberkuloosin sairastanut huutolaispoika, jonka Vanhaemäntä on hankkinut
halvalla taloon apupojaksi. Aale on hoksaavainen ja ahkera, mutta ei heikkojen
keuhkojensa vuoksi pysty raskaisiin töihin.
Mie seisoskelen puuhuohneen eessä ja veän tyynesti sisäle
kirmakkaa, satheen raikastammaa syysilmaa. Jos imasisin hätäsesti, keuhkot
panisit vasthaan. Satheen jälkheensä jättämä sumu kiertää ja kaartaa pelloitten
hollila. Hahtuvapilvitten seasta vilkuilee aurinko.
Talon väkeen kuuluu Vanhanemännän lisäksi hänen poikansa eli
Otto-isäntä, joka viihtyy parhaiten kaupungissa saksalaisten sotaherrojen parissa, mutta suunnittelee silti tilalle kaikenlaisia uudistuksia. Isännän kolmesta pojasta sotaan
ovat osallistuneet Kaksospojat, joista vain toinen on nyt palaamassa kotiin. Isännän
nuorinta poikaa Aale kutsuu Piruksi, hyvästä syystä.
Lisäksi talossa asustaa Oton sisar Leila, mieleltään
epävakaa nainen, joka ahdistusten hetkinä usein turvautuu Aaleen. Talon langat
ovat Emännän kuoleman jälkeen olleet lähinnä Signe-piian käsissä. Rengit on
viety sotimaan ja vain puolikuntoinen työmies jätetty taloon. Nyt syystöiden
lähestyessä Isäntä on kuitenkin onnistunut pestaamaan ”laajasti pätevän”
rengin.
Rengithän yleensä nukkuvat pirtissä, mutta tälle Rengille
varustetaan peräti salinpääty ja pieni kamari. Omituista on sekin, että hän
saapuu matkalaukku kädessä pirssillä ja saa nukkua niin pitkään kuin haluaa
kenenkään hätyyttelemättä. Kun hän lopulta suvaitsee saapua muiden luokse
tupaan syömään, on Aale tarkkana:
Näen ensimäisenä aataminomenan, joka klunkuttaa sen
kurkussa. Sitte minun huomio takertuu jykehvään, jämthiin leukhaan ja nokhaan.
Se on komea, vahva ja kaartuu hienosti levheitten ja pulleitten huulitten
tuntuhmaan. Tämä räkätehas on hauskan naaman keskelä, ja nokkavarren molemin
puolin isot, syvän sinipruunit silmät. Leveä suu, ylhväät huulet, rypytön otta.
Haistan sen väkevän miehenhaijun. Tuntuu, että halkean kahtia. Sen tukka on
kiharainen. Se on roteva, mutta ei ymmyrkäinen.
Aalen seksuaalisuus on heräämässä ja hänen kärsäksi
kutsumansa siitin alkanut osoittaa outoa toimeliaisuutta. Pojan ajatusten ja
halujen kohde on nyt Renki, mutta tämä ei näytä mitenkään huomaavan
ihailijaansa. Onko Renki ehkä kiinnostunut Leilasta? Aalen kärsän
näpelöinnin ja päässä pyörivien ajatusten kuvaamiselle omistetaan kirjassa melko paljon sivuja.
Mutta sitten alkavat tapahtumat vyöryä. Sato saadaan
korjattua kylänmiesten avulla. Renki pakenee pellolla syntyneen kärhämän
jälkeen joen yli ja hänen hirviömäinen taustansa paljastuu. Arvotavaroita
pakataan länteen vietäviksi ja kaikki talon miehet – Aale heidän joukossaan – viedään
sotimaan. Evakkoon joutuneita vyöryy talon ohi.
Koko ranta on mustana ammuvaa karjaa ja karjatyttäriä.
Sotihlaat kyöräävät niitä kiikkerälle lautale. Vilkasen iän suunthaan, sieltä
vyöryy ruskeanvalkoisena puhaavana ja paisuvana koskena lehmää, hiehoa,
vasikkaa, sikiötä, sikkaa, hurstisäkkiä, kläppiä, kannaa, kirstua, kissaa,
koiraa, kungastoolia, kattilaa, pesumaljaa, plättypannua, puusaavia, pänikkää
ja porontaljaa. Kaikki on menossa sottaa pakhoon joe ylitte läntheen.
Talo-romaani teksti on kokonaan
tornionjokilaakson murretta, mutta sen rytmiin ja hengitykseen tottuu
yllättävän nopeasti. Tukena on vielä kirjan lopussa oleva sanasto. Liksom kuvaa
tarkkaan talon eri huoneita ja tavaroita sekä ihmisten toimia, kuten
esimerkiksi leivän leipomista. Lukija seuraa kaikkea kuin näytelmää.
Miksi romaanin otsikossa on lisämääreenä ”pastoraali”?
Maalaistalossa on toki eletty syrjässä sodan melskeistä idyllisessä
ympäristössä, mutta viitataanko tässä hieman parodisesti myös Aalen
rakkaustarinaan? Toisaalta kirjailija kuvaa ymmärtäväisesti Aalen kehittymistä
kohti aikuisuutta ja oman itsensä tuntemista sekä kaikkien talon asukkaiden
toisilleen osoittamaa suvaitsevaisuutta ja tukea.
Rosa Liksom (s. 1958) voitti kaunokirjallisuuden
Finlandia-palkinnon vuonna 2011 teoksellaan Hytti nro 6 ja Ruotsin
Akatemian Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon vuonna 2020. Talo : pastoraali
on ehdolla vuoden 2026 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoon.









