WALTERS, MINETTE: Kameleontin varjo

Minette Walters on arvostettu englantilainen jännityskirjailija, jonka saamiin palkintoihin kuuluu myös Suomen dekkariseuran kunniakirja vuodelta 2006. Kameleontin varjo on hänen kahdestoista teoksensa.

Luutnantti Charles Acland palaa Irakin sodasta pahasti loukkaantuneena. Päävammat ovat turmelleet ulkonäön, mutta ovatko ne vaikuttaneet Aclandiin myös henkisesti ja muuttaneet hänet vaaralliseksi psykopaatiksi? Hän saa hillittömiä raivonpuuskia pelkästään siitä, että joku koskettaa. Hän vihaa naisia ja etenkin entistä tyttöystäväänsä. Migreenikohtaukset vievät tajun ja muistin ja silti Acland kieltäytyy lääkkeistä.

Sairaalasta päästyään Acland eristäytyy ja kieltäytyy kaikista elämän mukavuuksista, jopa ruuasta.Onko pelkkää sattumaa, että hänen asuinalueella alkaa tapahtua epätavallisen raakoja murhia? Kaikki uhrit ovat armeijan veteraaneja ja luultavasti homoseksuaaleja, mutta onko heillä yhteyksiä Aclandiin? Poliisilla on epäilyksensä ja Acland vain lisää niitä puhumattomattomuudellaan ja salamyhkäisyydellään.

Onneksi on olemassa Jackson. Tämä kehonrakennusta harrastava massiivinen nainen, lääkäri ja lesbo pystyy näkemään Aclandin suojamuurien läpi, koska itsekin poikkeaa normeista.

Walters limittää kertomuksen lomaan erilaisia virallisia dokumentteja ja sähköpostiviestejä, jolloin hän saa tapauksiin useamman ihmisen näkökulman.Vähitellen selviävät syyt ja seuraukset ja myös se, että syyllisyys ja syyttömyys eivät ole mustavalkoisia asioita. Kirjan loppupuolella jotkut juonen käänteet tuntuvat epäuskottavilta, vain siistin lopputuloksen takia keksityiltä. Silti Kameleontin varjo on hyvä psykologinen dekkari.

HEIKKILÄ, TUOMAS & SUVIKUMPU, LIISA: Pyhimyksiä ja paanukattoja

Näyttelijä ja laulaja Ritva Oksanen valitsi vuoden 2009 kristilliseksi kirjaksi teoksen Pyhimyksiä ja paanukattoja.

Kirja kertoo pyhimystarujen taustoista: miten ihmisestä tulee pyhimys, miten historiallisen henkilön elämäkertaan kietoutuu piirteitä vaikkapa antiikin tarinoista tai kansantaruista ja miten pyhimys alkaa vaikuttaa ihmisten arkielämässä. Jopa protestanttisessa nyky-Suomessa pyhimyksillä on sijansa: paikannimissä, etunimissä, juhlaperinteessä, vaakunoissa ja taiteessa.

Pyhimyksiä ja paanukattoja -teos esittelee lähemmin yhdeksän pyhimystä, joista kullekin on omistettu useita kirkkoja eri puolilla Suomea ja joita on hartaasti ikuistettu maalauksiin ja veistoksiin halki vuosisatojen. Rakastetuin on tietenkin Neitsyt Maria, jumalansynnyttäjä. Hyvin suosittu on myös Pyhä Henrik, joka on ainoa suomalaista alkuperää oleva pyhimys. Tosin katolinen kirkko ei ole häntä missään vaiheessa virallisesti hyväksynyt ja epäilyjä on esitetty jopa Henrikin historiallisesta taustasta. Pyhä Katariinakin poistettiin välillä pyhimyskalenterista, koska häntä epäiltiin keksityksi henkilöksi, mutta hän palasi ja toimii esimerkiksi opettajien ja kirjastonhoitajien suojeluspyhimyksenä.

Kirjan loppuun on koottu joitakin suomalaisia pyhiinvaellusreittejä ja kiertomatkoja, jotka johdattavat tutustumaan kulttuurihistoriaan pyhien seurassa. Erilaista kotiseuturetkeilyä!

Ulkoasultaan tyylikäs Pyhimyksiä ja paanukattoja pyrkii vetoamaan nykylukijaan modernilla kielenkäytöllä ja huumorilla. Kerrotaan esimerkiksi, että keskiajan ihmisellä oli facebook eli pyhien ja vaikutusvaltaisten ystävien joukko, josta saattoi valita sopivan auttajan eri vaikeuksiin ja vaivoihin. Fanittamista muistuttaa pyhimykseen liittyvien muistoesineiden ja pyhäinjäännösten kerääminen tai tämän pyhimyksen tekojen matkiminen. Pyhimystaruissa kerrotut kidutukset ja marttyyrikuolemat taas viittaavat väkivaltaviihteeseen. Tällainen reipas ote avaa uusia näkymiä, mutta voi kyllä jotakuta loukatakin.

HAUTALA, TURKKA: Salo

Turkka Hautala on syntynyt 1981 Salossa  ja asunut suomalaisten paikkakuntien lisäksi Englannissa, Kreikassa ja Ranskassa. Ammattejakin on ollut monia, sillä ”matruusi ja maisteri” on työskennellyt grillimyyjänä, päiväkodin setänä ja lehtimiehenä. Salo on Hautalan esikoisteos ja ollut ehdokkaana niin vuoden 2009 parhaaksi esikoisromaaniksi kuin Finlandia-palkituksikin.

Kirjan kuvaama kaupunki on selvästikin Salo suuryhtiöineen, puutaloalueineen, jokineen ja murteineen, mutta samalla se on kuvaus mistä tahansa keskisuuresta suomalaisesta kaupungista. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut ja muuttumassa samalla lailla kaikkialla.

Salo koostuu lyhyehköistä luvuista, joista jokaisessa on eri kertoja. Edellisen kohtauksen sivuhenkilöistä joku nousee seuraavassa tarinassa pääosaan ja lukija voi huvikseen arvuutella, kuka tämä kulloinkin tulee olemaan. Tätä tekniikkaa on käytetty ennenkin, mutta Hautala onnistuu hyvin tehtävässään. Lukijan eteen marssitetaan eri-ikäisiä miehiä ja naisia eri yhteiskuntaluokista ja eri ammateista ja näytetään heitä kaikkia ahdistava yksinäisyys ja turhautuneisuus. Kaikki haaveilevat jostakin paremmasta, mutta keinot ja uskallus puuttuvat. Onneksi teoksessa on sekä sanallista huumoria että tilannekomiikka ja myös ripaus toiveikkuutta. Vielä on henkilöitä, jotka tukevat ja auttavat heikompia ja epävarmempia. Vielä on henkilöitä, jotka eivät siedä vääryyttä ja väkivaltaa.

MEYER, STEPHENIE: Vieras

Vampyyreista kertovalla kirjasarjalla nuorten suosikiksi noussut Stepehenie Meyer on kirjoittanut aikuisille teoksen, joka on toisaalta tieteiskirja ja toisaalta rakkauskertomus. Mitään varsinaisesti uutta hän ei kummastakaan aiheesta irrota, mutta silti tämä kirja viehättää ja pitää otteessaan. Vielä elää vanhanaikainen usko siihen, että pahimmassakin ihmisessä on jotain hyvää ja että erilaisuus on pikemminkin voimavara kuin uhka!

Tapahtumat sijoittuvat Maapallolle, jolta ulkoavaruudesta tulleet olennot ovat poistaneet lähes kokonaan niin sodat ja sairaudet kuin epärehellisyydenkin. Tämä on saavutettu istuttamalla jokaiseen ihmiseen uusi ”sielu”, joka ohjaa isäntäruumista käyttäytymään oikein. Kirjan päähenkilö on Vaeltaja-niminen erityisen kaunis sielu, joka on käynyt läpi elämän jo kahdeksalla eri planeetalla ja on nyt lähetetty Maapallolle urkkimaan selville viimeisten valloittajia pakoilevien ihmisten piilopaikat. Tässä tapauksessa vain ruumiin alkuperäinen omistaja Melanie on totuttua vahvempi ja pystyy sekaantumaan Vaeltajan ajatuksiin. Sen lisäksi sielu rakastuu, vieläpä kahteen eri mieheen. Ymmärrettävistä syistä ihmiset eivät aivan helposti pysty luottamaan Vaeltajaan, mutta vähitellen hänen lempeä ja nöyrä olemuksensa tekee tehtävänsä. Jotain merkitystä on myös hänen pitkälle kehittyneillä erityistaidoillaan ja -tiedoillaan. Loputtomiin ei kuitenkaan voi jatkaa tilannetta, jossa yhden ruumiin sisällä taistelee vallasta kaksi mieltä ja kaksi ääntä, mutta mikä ratkaisuksi?

Mielenkiintoista kirjassa on näkökulma: vieraat valloittajat ovat periaatteessa hyviä ja ihmiset pahoja, mutta silti vieraat toimivat väärin muokatessaan ihmiskuntaa paremmaksi. Muutos ei saa tapahtua väkipakolla, vaan ihmisten on itse löydettävä oikea tie.