DAHL, KJELL OLA: Musta enkeli

Poliisi ammutaan kuoliaaksi keskellä yötä ja syylliseksi arvellaan läheisessä baarissa aggressiivisesti käyttäytynyttä maahanmuuttajaa. Tapausta tutkivaa murharyhmää johtaa apulaispoliisipäällikkö Gunnarstranda, jonka älyä ja intuitiota jotkut ihailevat ja omavaltaisuutta vielä useammat inhoavat. Tämän tapauksen tiimoilla kollegat suhtautuvat Gunnarstrandaan erityisen nyreästi, sillä kuollut poliisi oli monien mielestä sankari, joka Gunnarstrandan vasikoinnin vuoksi pakotettiin sairauslomalle. Vihamielisyys muuttuu vahingoniloksi, kun apulaispoliisipäällikköä itseään epäillään todisteiden peukaloinnista. Mutta tämä mieshän ei jätä hommia kesken – hän on saanut vainun ja jatkaa tutkimuksia pakkolomalla ollessaankin.

Gunnarstrandan pitkäaikainen työtoveri Frølich puolestaan tutkii hämäräperäisistä toimista epäillyn asianajajan katoamista. Voisiko tämä tapaus liittyä Gunnarstrandan tutkimaan juttuun?

Musta enkeli on tasokas salapoliisiromaani. Juonikuviot muodostavat sellaisen vyyhdin, että lukija on miltei solmussa yrittäessään pysyä mukana. Irrallisia langanpäitä riittää viimeiselle sivulle asti.

GENOVA, LISA: Edelleen Alice

Lisa Genova on koulutukseltaan neurotieteiden tohtori ja Meisner-metodilla koulutettu näyttelijä. Hänen esikoisteoksensa Edelleen Alice perustuu sekä Alzheimerin tautia käsitteleviin tutkimuksiin että laajaan haastattelumateriaaliin. Kertomus on todentuntuinen ja uskottava, vaikka tuskinpa sairaan ihmisen pään sisään pystyy täysin ujuttautumaan edes tutkija.

Alice Howland on viisikymppinen kognitiivisen psykologian professori, suosittu luennoitsija, kunnianhimoisen tutkijan vaimo ja kolmen aikuisen lapsen äiti. Hän pistää muistikatkoksensa ensi alkuun stressin tai vaihdevuosien tiliin, mutta eksyminen kotinurkilla paljastaa, että  kyse on vakavammasta asiasta. Diagnoosiksi tulee varhainen Alzheimerin tauti. Pahamaineinen sairaus herättää voimakkaita tunteita ja reaktioita, joita Edelleen Alice kuvaa hienovaraisesti ja vivahteikkaasti. Joku kieltää koko sairauden, joku uskoo pelkän ryhdistäytymisen auttavan, joku häpeää, joku pelkää, joku tukee ja kannustaa.

Koska Alice toimii kertojana, voi lukija huomata jo ennen Alicea itseään, milloin tämä ei tunnista jotain ihmistä tai unohtaa sovitut luennot. Tämä on ilmaistu tekstissä todella taitavasti. Alicessa paljastuu taistelija, hän oppii etsimään korvaavia keinoja arkielämästä selviämiseen ja hän vie läpi ideansa vertaisryhmän perustamisesta. Alicen apuna on myös huumorintaju, joka laukaisee noloja tilanteita. Kirja loppuu siihen, kun Alice ei enää tunnista lähimpiäkään ihmisiä. Hän tunnistaa vain tunteet: rakkauden, turvallisuuden ja lämmön – ja on silti edelleen Alice, kiinni elämässä.

PS. Tässä kirjassa on hämäävästi samannäköinen kansi kuin Jean-Dominique Baubyn teoksessa Perhonen lasikuvussa (1997).

BARBERY, MURIEL: Siilin eleganssi

Renée Michel on 54-vuotias ja toiminut 27 vuotta pariisilaisen luksustalon ovenvartijana. Hän pyrkii tietoisesti vastaamaan yleisesti hyväksyttyä mielikuvaa ovenvartijarouvasta: olemukseltaan vanha, ruma ja äreä, omistaa laiskan kissan, katselee televisiota ja syö vuoroin lihakeittoa, kaalisoppaa tai papupataa. Tosiasiassa hän on himolukija ja kulttuurin suurkuluttaja, joka pohtii elämän tarkoitusta vaikkapa fenomenologian avulla.

Kansanedustajaperheen kaksitoistavuotias tytär Paloma Josse asuu samaisessa kerrostalossa. Hän on päättänyt tehdä itsemurhan kolmetoistavuotissyntymäpäivänään, koska ei halua päätyä rikkaiden kultakalamaljaan. Tällainen kohtalo näyttää väistämättömältä, vaikka Paloma onkin normaalia älykkäämpi ja tiedostavampi.

Sekä Renéen että Paloman elämä muuttuu kun taloon muuttaa japanilainen Kakuro Ozu. Hienostunut herra Ozu näkee Paloman yksinäisyyden ja turhautuneisuuden ja myös Renéen haavoittuvuuden. Ehkäpä tulevaisuudessa näkyy kaikkien kohdalla valoa? Tarina on liikuttava, mutta pienen satiirin maustama. Kerrostalosta löytyy monenlaista (lähinnä koppavaa ja luokkatietoista) tyyppiä tarkkailtavaksi ja kuvailtavaksi. Tarinaa kertovat Renée ja Paloma vuorotellen ja lukijaa helpottaa tyylien erilaisuuden lisäksi se, että Renéen ajatuksilla fontti on erilainen kuin Paloman mietteillä. Hienostunut, kepeähkö kirja.

IIVARI, ANNAKAISA: Juhannus italialaiseen tapaan

Kristiina Kallio on kontrollifriikki. Hän suunnittelee viimeistäkin piirtoa myöten Toscanaan suuntautuvan lomamatkan, jolle eliittilähiössä asuvat naapurukset ovat innostuneet lähtemään. Mikään ei kuitenkaan suju Kristiinan toivomalla tavalla. Ympäristö ja asunnoksi vuokrattu palazzo viehättävät vieraita, mutta Kristiinan aitoitalialaiset ruoat ja retket kulttuurikohteisiin eivät. Monia kiinnostaa pizza tai hampurilaiset enemmän kuin bruschetta ja vesipuisto enemmän kuin taidemuseo.

Ihmissuhteetkin aiheuttavat ongelmia. Kristiina ja aviomiehensä Aulis riitelevät joka asiasta ja pientä epäilyä uskottomuudestakin on. Yksi naapureista kännää aamusta iltaan ja toinen saarnaa fanaattisesti terveellisistä elämäntavoista. Kaikista paljastuu uusia piirteitä. Pääosin loman vaikutukset ovat positiivisia, yllättävällä tavalla.

Annakaisa Iivari kuljettaa esikoisromaanissaan juonta perinteisen naisviihteen malliin, mutta upottaa mukaan myös opaskirjamaisen tarkkaa tietoa Italiasta ja maan kulttuurista (etenkin ruuasta). Juhannus italialaiseen tapaan on mukavaa luettavaa pienestä epätasaisuudesta ja epäuskottavuudesta huolimatta. Toivottavasti jatkoa seuraa.