Kustantaja: WSOY 2022
Tiina Är on 33-vuotias suomalainen kirjailija. Hän asuu
Pariisissa aviopuolisonsa biologi Bastian Chaponin kanssa, joka isänsä puolelta
on Algerian ranskalaisia ja kokenut lapsuudessaan näihin kohdistuvaa syrjintää.
Tiina on uskonut miehen oudon käytöksen johtuvan ranskalaisesta taustasta,
mutta ihmetyttää kyllä, miten hän on tähän nuhjakkeeseen alkujaankaan
ihastunut.
Katso nyt itseäsi: rasvainen tukka, liian pienet
vaatteet, likaiset, reikäiset kengät, vääntyneet silmälasit, jotka eivät ikinä
pysy suorassa, ryhti koko ajan kumara. Silti noin tärkeilevä ilma, noin imelät
sanat. Aina yhtä lipevä, aina yhtä pinnallinen.
Kolmen Pariisissa vietetyn vuoden jälkeen avioliitto alkaa
olla loppusuorallaan ja Tiina Är suunnittelee jo paluuta Helsinkiin, kun
Bastian eräänä päivänä häipyy vieden pariskunnan yhdeksänkuukautisen tyttären
mukanaan. Hän vie myös vaimonsa passin, asiakirjat ja pankkitililtä rahat.
Huonosti ranskaa puhuva, rahaton ja työtön kuudennen kerroksen nainen jää
selviämään yksinään ympäristössä, jonka ajattelumaailmaa ja toimintatapoja ei hallitse.
Tiina Är etsii apua niin läheiseltä poliisilaitokselta kuin
prefektuurista, niin yleisestä oikeusavusta kuin Suomen suurlähetystön konsuliavusta,
mutta kukaan ei suhtaudu hänen hätäänsä ymmärtäväisesti. Eihän mitään rikosta
ole tapahtunut, kun lapsesta pitää huolta hänen oma isänsä! Eikä mikään huono
isä – sitä ei Tiinakaan voi väittää. Hätääntynyttä äitiä pidetään lähes
naurettavana.
Ranskan viidennen tasavallan on oltava oikeudenmukainen.
Näin suurta epäoikeudenmukaisuutta ei voi olla olemassa. Lasta ei voi viedä
äidiltä noin vain.
Jotkut yksittäiset ihmisetkin hankaloittavat Tiinan elämää.
On portinvartija, joka ei suostu luovuttamaan Tiinalle kirjeitä, jos niissä on
sukunimen Är sijasta Chapon. On psykologi, joka sekoittaa asiakkaansa keskenään
ja seuraa Tiinan kohdalla muslimitaustaiselle kotiäidille tarkoitettua
kysymyslistaa. Onneksi on myös ihmisiä, jotka yrittävät auttaa: algerialaistaustainen
transnainen Sonia B, keuhkotautilääkäri Loiseau, suomalainen Ystävä ja myös
Bastianin lempeä isä.
Pienen tytön huoltajuutta puidaan lopulta oikeudessa.
Bastian maalailee pitkässä puheenvuorossaan Tiinaa naiseksi, jolla ei ole
kunnollista ammattia, ei kielitaitoa, ei kykyä hoitaa asioitaan ja joka on
lisäksi alkoholisti, mielisairas ja jopa väkivaltainen. Kuinka tällainen nainen
voisi tarjota turvallisen kodin lapselleen? Lamaantuneen Tiinan ainoa
puheenvuoto on nöyrä:
En yritä esittää itseäni täydellisenä äitinä, en edes
hyvänä. Mutta uskon, että niiden kuukausien ajan, jotka tyttäreni sai viettää
kanssani, olin hänelle riittävä äiti.
Tuo rehellisyys kääntyy Tiinan eduksi, sillä tuomari määrää
tyttären huoltajuuden ”riittävälle äidille”. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, missä
tyttö on, sillä Bastian on pettymyksensä jälkeen kadonnut häpeissään
ulkomaille. Jälleen Tiina Är jonottaa viranomaisten tiskille, mutta on jo nousemassa
lamaannuksestaan ja ryhtymässä toimimaan omin päin lapsensa löytämiseksi. Hän
ryhtyy jopa opiskelemaan oikeustiedettä yliopistossa!
Minä elän. Minä olen itse se voima, joka luo tätä elämää,
enkä minä pysty itse itseäni elämällä lannistamaan.
Kuudennen kerroksen nainen perustuu Tiina
Raudaskosken omiin kokemuksiin, mutta on kuitenkin fiktiota. Paikoin huumori on
varsin mustaa, kun kirjailija kuvailee henkilöitä ja tapahtumia, mutta
esimerkiksi kuvaus humalaisesta Tiinasta keskustelemassa oman peilikuvansa
kanssa on herkullinen. Kirjassa on paljon visuaalisuutta ja kohtaukset lipuvat
ohi kuin elokuvassa; dramaturgin ote näkyy.