Kustantaja: Otava 2018
Siitä, mikä yhdisti ja mikä erotti heidät.
Miten he nauroivat samoille asioille ja miten yksinäisiä he salaa
olivat.
Millaisia olivat heidän viimeiset tuntinsa yhdessä. Miten he juhlistivat
kesän päättymistä ja miten he surivat sitä.
Tämä on tarina kolmesta sisaruksesta, joilla
oli yhteinen isä. Heillä oli isänsä katse ja lapsuus, jota he raahasivat
mukanaan kuin matkalaukkua.
Kolme sisarusta: Iiris, Paula ja Elina. Iiriksellä on eri äiti kuin Paulalla ja Elinalla, mutta isä on heille kaikille yhteinen ja kaikille rakas. Kaikkiin lapsiinsa isä myös pitää yhteyttä kuolemaansa saakka, vaikka salaakin asioita. Isän kuoltua siskokset hieman etääntyvät toisistaan, mutta tänä
elokuisena iltana he ovat päättäneet kokoontua isän rakentamalle kesämökille.
Kertoja antaa jo tässä vaiheessa ymmärtää, että kerta on viimeinen. Mitä tulee
tapahtumaan?
Mökillä on tarkoitus suunnitella Elina-kuopuksen lähestyviä
häitä. Epäkäytännöllinen morsian on jättänyt kaiken suunnittelun
järjestelmällisen ja huolehtivaisen isonsiskonsa Paulan käsiin. Paulalla tosin
on kokoontumiselle toinenkin tarkoitus, jota ei ole vielä paljastanut. Mökin
ylläpito on kallista ja käyttö vähäistä, joten Paulan mielestä se pitäisi
myydä. Tiedossa on, että vanhin tyttäristä eli Iiris tulee tätä hanketta
vastustamaan.
Iiris tietenkin myöhästyy, hänhän on tunnettu
epäluotettavuudestaan. Iiris ei edes ryhdy keskustelemaan vakavista asioista,
vaan tahtoo kylän venetsialaisiin nauttimaan alkoholista, tanssimaan ja
vokottelemaan miehiä. Iiris on boheemin elämänsä rapauttamanakin vielä vetovoimainen
nainen. Paula vastustelee aikansa, mutta lähtee lopulta velvollisuudentunnosta
muiden mukaan.
Juhlapaikalla sisarukset herättävät kateudensekaista
huomiota, ovathan he nuoruudestaan asti olleet paikkakunnan julkkiksia –
älykkäitä, hurmaavia ja muodikkaita. Jotain kärhämää syntyy tanssien lomassa,
Paula tapaa nuoruudenrakastettunsa (jota ei ole avioliitostaan ja perheestään
huolimatta koskaan unohtanut) ja alkaa väsyä vastuunkantajan rooliin, Elina
kiinnostuu tanssiorkesterin laulusolistista ja alkaa miettiä häiden perumista,
Iiris juo tajun kankaalle ja alkaa epäillä elämän mielekkyyttä.
Tämä on tarina kolmesta sisaresta, jotka
yrittivät hyvästellä kesän.
He
uivat, saunoivat, sytyttivät jätkänkynttilöitä mökin portaille.
He
pukeutuivat hienoiksi ja lähtivät venetsialaisiin. Ilta oli pitkä ja kylmä,
tuuli tuoksui syksyltä ja kosteilta lehdiltä. He tanssivat hetken lyhtyjen
loimussa, ilotulitteet valaisivat taivaan, musiikki kiiri järveä pitkin
hiljaisiin taloihin.
Heidän oli tarkoitus pitää hauskaa, mutta
mikään ei sujunut niin kuin he olivat suunnitelleet. Ongelmana oli, että vain
yksi heistä oli aidosti kiinnostunut suunnitelmista.
Kertomuksessa vuorottelevat nykyhetki ja menneisyys, josta
poimitaan sisarusten elämään vaikuttaneita tärkeitä tapahtumia. Näkökulma on
paljolti Elinan, mutta Paula ja Iiriskin sanovat sanansa. Esimerkiksi vuonna 1983 isä tuo Iiriksen tutustumaan sisariinsa, jotka eivät ole hänestä koskaan kuulleetkaan. Ymmärrettävästi Iiriksen näkemys tilanteesta poikkeaa jonkin verran Paulan muistikuvista. Ja jotain tapahtuu myös vuonna 1999, kun vietetään isän viisikymmenvuotisjuhlia.
Venetsialaiset on
pieni ja nopealukuinen teos. Se on kepeästi kirjoitettu, vaikka paljastaakin
yksinäisyyttä, epävarmuutta ja juurettomuutta. Hyviä aikeita, liiallista
ylpeyttä ja petosta. Menneisyyden vaikutus tuntuu yhä. Tulevaisuus on siskosten
omissa käsissä.