Kustantaja:
Otava 2019
Alkuteos:
The Cockcroach
Suomennos: Jaakko Kankaanpää
McEwanin pieni teos Torakka on kannanotto brittien Brexit-sekoiluun. Tällä hetkellähän ei enää ole epävarmuutta siitä, eroaako Britannia EU:sta vai ei, mutta kirjan ironia puree siitä huolimatta. Tuttuja tapahtumia ja henkilöitäkin Torakka-teoksesta voi löytää, vaikka mittasuhteet ovat
levinneet absurdeiksi.
Eräänä yönä Britannian pääministerin Jim Samsin hahmon ottaa
torakka, joka heti uuteen olomuotoonsa totuttuaan alkaa rivakasti viedä läpi
asiaa, jonka suhteen maassa on jo jahkailtu ja myötäpäiväilty kyllästymiseen
asti. Vauhtia tilanteeseen tuo sekin, että yhtä ministeriä lukuunottamatta
hallitus näyttäisi koostuvan pelkästään torakoista.
Asia, jota Samsin hallitus on ajamassa, on reversalismi.
Siinä rahavirtojen suuntaa käännettäisiin kaikilla talouden alueilla niin kotimaassa
kuin ulkomaankaupassakin. Työntekijä maksaisi työnantajalle siitä, että saisi
tehdä töitä, mutta vastaavasti ansaitsisi rahaa käydessään kaupassa. Pankkiin
hänen ei saamiaan rahoja kannattaisi tallentaa, koska joutuisi maksamaan niistä
korkoa, vaan kuluttaa rahansa parempaan työpaikkaan. Näin maahan syntyisi
täystyöllisyys. Samsin hallitus on valmis ottamaan käyttöön reversalismin
siinäkin tapauksessa, ettei mikään muu valtio olisi siitä kiinnostunut.
Toki Sams suunnittelee strategiaa ulkomaidenkin suhteen. Jos
Yhdysvaltain presidentti Archie Tupper saataisiin kiinnostumaan asiasta ja
amerikkalaiset kääntäisivät taloutensa suunnan, olisi Kiinan pakko seurata
perässä, jotta sillä olisi varaa vientikauppaan. Sitten mukaan tulisivat pakon
sanelemina Japani ja Eurooppa. Miten saada Tupper innostumaan? Ehkäpä
kertomalla hänelle siitä, että reversalistisessa prosessissa presidentti voisi
siirtää Yhdysvaltain koko puolustusbudjetin henkilökohtaiseen hallintaansa.
Seitsemänsataakuusitoista miljardia dollaria!
”Minun tililleni?” presidentti sanoi
käheällä äänellä. ”Tai vaikka minun firmani tilille?”
”Tietenkin ulkomaille. Henkilökuntanne voisi
varmaankin tutkia sopivia mahdollisuuksia.”
Hiljaisuus, jonka särkivät vain remakka
televisionauru, kapakkapiano, lasien kilinä ja pyssyjen pauke voitonjuhlassa.
Viimein: ”Kun
nyt sanot noin niin saattaa siinä olla jotain. Miksei. Minusta tuntuu, että
kahteen mieheen me saisimme revangelismin toimimaan…”
Eurooppalaisiin (esimerkiksi Saksan liittokansleriin) taas
saattavat vedota toisenlaiset argumentit. Samsin mukaan käänteisvirtatalouden
ansiosta Britanniasta tulisi tulevaisuudessa puhdas, vihreä, vauras,
yhtenäinen, itsevarma ja kunnianhimoinen. Esimerkki siis kaikille.
Parlamentin äänestystuloksen varmistamiseen käytetyt keinot
ovat häikäilemättömiä: #metoo-kampanjaa, petkutusta ja pelottelua. Miksi
torakat sitten ovat lähteneet liikkeelle reversalismin puolesta? Oman
hyvinvointinsa takia! Ihmisten parantunut elintaso, ympäristöstä huolehtiminen
ja rauhanomainen rinnakkaiselo ovat kaventaneet torakoiden elinpiiriä ja
vähentäneet kantaa. Maailmaan on saatava pimeyttä, köyhyyttä, erimielisyyttä ja
epäluottamusta.
Kun reversalismin uusi ja eriskummallinen hulluus pian
tekee ihmisistä entistä köyhempiä, kuten heille väistämättä käy, meidän
osanamme on jälleen vahvistua. Jos tavallisia, kunnollisia ja hyväsydämisiä
ihmisiä onkin huijattu, jos he joutuvatkin kärsimään, saavat he lohtua siitä,
että toiset tavalliset, kunnolliset ja hyväsydämiset olennot, nimittäin me,
nautimme entistä paremmista oloista sukumme jälleen voimistuessa.
Yleismaailmallisen hyvinvoinnin summa ei siitä vähene. Oikeudenmukaisuuden
määrä pysyy entisellään.
Torakka tuo mieleen Franz Kafkan teoksen Muodonmuutos,
jossa kauppamatkustaja Gregor Samsa herää eräänä aamuna suunnattomaksi syöpäläiseksi
muuttuneena. McEwanilla muodonmuutos kylläkin on päinvastainen eli torakasta
tulee ihminen. George Orwellin romaanissa Eläinten vallankumous siat ottavat
vallan ja alkavat sortaa, pelotella ja tappaa muita eläimiä. Tämän poliittisen
faabelin lopussa sioista on tullut täysin ihmisten kaltaisia. Ihmisten
omaksumien absurdien ideoiden esikuvana taas voisivat McEwanilla olla Jonathan
Swiftin kirjoittamat Gulliverin retket, joissa älykkäin olento
maailmassa näyttää olevan hevonen.
McEwanin teoksessa ei pelata hersyvällä huumorilla, vaan
sävy on vakava ja jopa ahdistunut. Kirjailija on halunnut varoittaa ihmisiä,
mutta sanoilla ei ole ollut hänen haluamaansa vaikutusta.