Alkuteos: Samlade verk
Suomennos: Sanna Manninen
Göteborgissa asuva psykologi Lydia Sandgren (s. 1987) sai
arvostetun August-palkinnon vuonna 2020 yli 700-sivuisella esikoisteoksellaan Samlade
verk, jota hän kertoo kirjoittaneensa yksitoista vuotta. Suomennokseen
nimeksi on valittu Läpileikkaus, mikä viittaa teoksessa hieman eri
puoleen kuin alkuperäinen nimeke, mutta on osuva omalla tavallaan.
Läpileikkaus-romaanissa vuorottelee kaksi aikatasoa,
mutta takaumat lisäävät siihen kerroksia. Yksi aikatasoista on 2010-luvun alku
Göteborgissa, jossa pienen kirjankustantamon toiminnanjohtaja Martin Berg toisaalta suunnittelee firman 25-vuotisjuhlia ja
toisaalta tuskailee huonoa taloudellista tilannetta. Pitäisi löytää bestseller, mutta olisiko saksalaisen yhteistyökumppanin suosittelemasta melko
tuntemattoman tekijän Ein Jahr der Liebe -teoksesta siihen? Tässä
avautuu kiinnostava näkökulma kustannustoimintaan, kirjallisuuteen ja
lukemiseen.
Martin on aina halunnut kirjailijaksi, mutta sekä romaanikäsikirjoitus
että William Wallacen elämäkerta ovat jo vuosia seisseet keskeneräisinä. Aina
on ollut syitä lykätä kirjoittamista: vastuullinen työ kustantamossa, perheasiat,
ystävien kanssa seurustelu, huono vuodenaika… Tosiasiassa taitaa olla niin,
että Martinilla olisi kyllä ideoita, muttei kykyä paneutua niiden
toteuttamiseen.
Siinä oli vain se, että matkalla Martinin sisältä paperin
pintaan sanoille tapahtui jotain. Ne vääristyivät ja muuttuivat muuksi. Hän ei
tunnistanut kirjoittamaansa samaksi mitä oli tuntenut. Ja hän tiesi pystyvänsä
parempaan. Hänellä oli sisällään edellytykset luoda jotain suurempaa. Jos hän
vain saisi houkuteltua sen jotenkin esiin. Jos joku muu vain saisi
houkuteltua sen esiin. Sillä mitä järkeä oli luoda mitään keskinkertaista?
Onhan Martinilla toki huolia enemmältikin. Hänen paras
ystävänsä, palvottu taidemaalari Gustav Becker, vaikuttaa aika ajoin olevan henkisesti
ihan pohjamudissa. Martinin lapset Rakel ja Elis kulkevat jo omia teitään ja heistä
touhukkaasti huolehtinut isä alkaa tuntea itsensä tarpeettomaksi ja
yksinäiseksi. Sitten on vielä tiedemaailman ihannoima Cecilia, joka viisitoista
vuotta sitten jätti Martinin ja lapsensa ja katosi. Nyt Gustavin lähestyvää
retrospektiivistä näyttelyä mainostetaan ympäri Göteborgia hänen
suosikkimallinsa Cecilian kuvilla.
Toinen 2010-luvun näkökulmista on Rakelin, Gustavin
kummityttären. Hän etsii suuntaansa ja kokeilee yliopistossa ainetta toisensa
jälkeen löytämättä omaansa. Rakel ei jaksa kiinnostua kustantamon toiminnasta,
vaikka Martinin suuri haave olisi saada tytär sinne töihin. Vastentahtoisesti hän lupautuu lukemaan Ein
Jahr der Liebe -romaanin arvaamatta lainkaan, miten suuri vaikutus sillä
tulee olemaan hänen elämäänsä. Kadonnut äiti on ollut hänen kipeä kohtansa,
mutta nytpä Rakel ryhtyy salapoliisiksi!
Kadonneita isiä oli kaikkialla. Juopottelevia retkuja.
Vapautta ihannoivia taiteilijasieluja. Sitoutumiskyvyttömiä hurmureita. Omien
demoniensa riivaamia miehiä. Heidän vastuutonta toimintaansa saatettiin
moittia, mutta kukaan ei pitänyt sitä käsittämättömänä. Perheensä jättänyt äiti
oli kuitenkin jotain aivan muuta.
Läpileikkaus-romaanin toinen aikataso sijoittuu
Martinin nuoruuteen. Lukiossa tämä merimiehen poika tapaa yläluokkaisen Gustav (von)
Beckerin, joka hontelona ja nuhjuisena on kuin ”Jo joutui armas aika”
-virren riitasointu. Gustav lyö kuitenkin itsensä läpi taiteilijana jo
kouluvuosinaan ja myöhemmin hänen maineensa kasvaa kansainväliseksi. Onnellinen
hän ei kuitenkaan ole, vaan erikoisissa piireissä pyöriskelevä yksinäinen ja
masentunut mies, jonka terveyttä viina ja tupakka syövät.
Yliopistossa Martin kiinnostuu kauniista Cecilia Wikmanista,
joka on viettänyt lapsuutensa Addis Abebassa lääkäri-isänsä työn takia. Martin on
kuvitellut selviävänsä opiskelusta leikiten, mutta maisterintutkintoonkin
keskittyminen tuottaa hänelle vaikeuksia: tutkielman kirjoittaminen oli
ollut kuin ison kuopan kaivamista hyvin pienellä lapiolla. Huippuälykäs ja
kurinalainen Cecilia sen sijaan etenee vaihe vaiheelta yhä korkeammalle
yliopiston hierarkiassa. Näillä kahdella ei tuntuisi olevan paljon yhteistä,
mutta naimisiin he kuitenkin menevät ja saavat kaksi lastakin.
Martin, Gustav ja Cecilia muodostavat kolmikon, jota
erilaiset tunnesiteet yhdistävät ja voimaannuttavat. Kirjailija ei sitä sano
suoraan, mutta lukija aistii rivien välistä silti hiljaista rakkautta yhteen
suuntaan, kestävää ystävyyttä toiseen ja pettymystä kolmanteen. Martinia on
kuvitellut tarinan keskeiseksi hahmoksi, mutta muiden tunteista hän ei tunnu
tajuavan mitään. Onko hän itsekeskeinen vai kateellinen?
Kun heitä oli he kolme eikä vain he kaksi,
kaikki oli tasapainossa, elämän koneisto toimi, rullasi eteenpäin kutakuinkin
oikeaan suuntaan.
Läpileikkaus-romaanissa näkyy hyvin se, että Sandgren
on ammatiltaan psykologi ja lisäksi opiskellut filosofiaa. Hän kuvaa
uskottavasti henkilöissä vuosien mittaan tapahtuvaa muutosta. Nuorena koko
maailma tuntuu olevan avoinna ja kaikki unelmat toteutettavissa, mutta jossain
vaiheessa vaihtoehdot vähenevät. Tyytyykö silloin osaansa vai pakeneeko tavalla
tai toisella? Lukija ei saa
kysymyksiinsä vastauksia, vaan jopa kirjan loppu jää kutkuttavasti avoimeksi.
Ja Rakel kuuli, miten oven takana hiljaisuus repesi
kahtia. Hän kuuli miten vuodet kääntyivät päälaelleen ja miten ajan massiivit
liikkuivat. Hän kuuli tauon, lyhyen hengähdyksen juuri ennen kuin jokin alkaa.