Kustantaja: Aula & Co 2021
Alkuteos: Vom Ende der Einsamkeit
Suomennos: Raimo Salminen
Saksalais-sveitsiläinen kirjailija Benedict Wells (s. 1984)
oli alun perin nimeltään Benedict von Schirach, mutta muutti sukunimensä
yhdeksäntoistavuotiaana, koska halusi tulla tunnetuksi omana itsenään eikä
sukunsa jäsenenä. Ennen kaikkea nuori mies halusi tehdä eron isoisäänsä, joka oli
natsi-Saksan aikaan Hitler-Jugendin johtaja ja Wienin kansallissosialistisen
puolueen aluejohtaja. Uuden sukunimen hän otti Homer Wellsiltä, ihailemansa John
Irvingin Oman elämänsä sankari -romaanin päähenkilöltä.
Yksinäisyyden jälkeen -romaanin kertoja Jules on
yksitoistavuotias, kun hänen vanhempansa kuolevat onnettomuudessa ja Jules
joutuu kahden vanhemman sisaruksensa kanssa valtion sisäoppilaitokseen. Hän on
pois tolaltaan orpoudestaan, mutta menettää vähitellen yhteyden myös sisaruksiin.
Esikoinen Liz heittäytyy itsetuhoiseen ja kapinalliseen elämään ja katoaa
vuosiksi. Isoveli Marty puolestaan on omalaatuinen erakko, joka ei osaa pukea
tunteitaan sanoiksi.
Tuskin yhtään kaveria, ei kerta kaikkiaan mitään. Ja
haluatko kuulla, mistä syystä? Koska meiltä oli jäänyt oppimatta, miten saadaan
kavereita, koska meillä kolmella oli aina toisemme.
Aiemmin rohkea ja sanavalmis Jules menettää internaatissa pitkäksi
aikaa itseluottamuksensa. Hänen ainoana valopilkkunaan on ystävyys kauniin ja
erikoislaatuisen Alvan kanssa. Tunne voisi syventyä rakkaudeksi, mutta kumpikaan
nuorista ei uskalla paljastaa sisimpiä traumojaan. Väärinkäsitykset ja väärä
ylpeys etäännyttävät heidät toisistaan. Mikä olikaan Julesin isän toistelema
opetus:
Todellinen ystävä on sellainen, joka on aina tukenasi ja
joka kulkee vierelläsi koko elämäsi ajan. Sinun on löydettävä hänet; se on
tärkeämpää kuin mikään muu, edes rakkaus. Sillä rakkauden voi menettää.
Aikuisena Jules etsii pitkään sijaansa maailmassa. Hän
yrittää opiskella oikeustiedettä. Hän kokeilee uraa valokuvaajana. Ennen
kaikkea hän yrittää kirjoittaa. Kaikki on sielutonta ja keskinkertaista. Huonosti
menee ihmissuhteissakin, koska Jules ei pohjimmiltaan välitä kenestäkään. Sisaruksista
Marty yllättää menestymällä sekä tutkijana että liikemiehenä ja löytämällä suurenmoisen
elämänkumppaninkin. Liz harhailee yhä.
Sitten yhteys Alvaan löytyy uudelleen vuosien hiljaisuuden
jälkeen. On selvää, että tunneside on yhä olemassa, mutta nyt suhteen
etenemiselle on esteenä Alvan avioliitto tunnetun venäläissyntyisen kirjailijan
kanssa. Seuraa aika eriskummallinen ja käänteissään jopa hieman
melodramaattinen tapahtumaketju. Yksinäisyys on ohi, mutta eri tavalla kuin
odotettiin.
Yksinäisyyden jälkeen -romaanin päällimmäisin teema
on ihmisen vaikeus luoda ja ylläpitää suhteita. Ehkä suhteisiin ladataan myös
liian suuria odotuksia – niiden pitäisi sisältää sekä ystävyyttä että rakkautta
ja lisäksi omia lapsia. Tunnelma on surumielinen, mutta ei kuitenkaan toivoton.
Menneisyys on menneisyyttä ja ihmisen on elettävä sen kanssa parhaansa mukaan.
… vain minä itse olen oman olemassaoloni arkkitehti. Olen
se mikä olen, kun sallin menneisyyteni vaikuttaa minuun, ja toisaalta olen se
mikä olen myös vastustaessani sitä.
Benedict Wells joutui itsekin sisäoppilaitokseen
vanhempiensa erottua. Tästä ajanjaksosta muodostui niin suuri henkinen
painolasti, että vasta Yksinäisyyden jälkeen -romaanin kirjoittaminen
vapautti Wellsin siitä. Tämä selittää myös sen herkkyyden, jolla kirjassa
kuvataan erilaisia tunteita pienetkin yksityiskohdat huomioiden. Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2016
voittanut Yksinäisyyden jälkeen on kuulaan kaunis ja koskettava teos.