Seppo Jokisen rikosromaaneissa on jotain miellyttävää. Ehkä syynä on päähenkilön, komisario Sakari Koskisen, inhimillinen ja sympaattinen hahmo. Tamperetta tuntevalle yksi osatekijä on tarkka ympäristönkuvaus, jonka avulla lukija tietää koko ajan, missä mennään. Sekin vaikuttaa, että Jokisen kuvaamat rikokset ovat oikeasti mahdollisia, ehkä jo todellisuudessa tapahtuneita. Teoksissa leijuu miltei arkinen henki ja tässä tapauksessa se on hyvä asia.Räätälöity ratkaisu kuljettaa rinnakkain kahta juonta, joilla ei tunnu olevan mitään tekemistä toistensa kanssa. Kerrotaan kahden öykkärin vetämästä konsulttifirmasta, joka lupaa räätälöidä ratkaisun kaikkeen mahdolliseen. Ideointi on aika yliampuvaa, esimerkiksi Tampereen liikennettä helpottamaan esitetään ilmarataa Hervannan ja Nokian välille. Kaupungin edustajille kustannetaan tutustumismatkoja maailmalle: “Tampereelle on ihan yksi ja sama mitä kuntalaiset sanovat ja mitä valtuustoehdokkaat ennen vaaleja lupaavat". Yhteiskuntakritiikkiä siis! Firma ajautuu kuitenkin vaikeuksiin ja johtajat ryhtyvät selvittelemään välejään epäilyttävin ottein.
Liikemiesten katkeran sodankäynnin lomaan limitetään kuvauksia pankkikorttirikoksista. Koulupojat vakoilevat kaupoissa vanhusten tai vammaisten tunnuslukuja ja saavat osan saaliista, kun vähän vanhemmat kaverit varastavat kortit ja tyhjentävät uhrien tilit. Koko tapausvyyhti alkaa keriytyä auki, kun yksi pojista löydetään kuolleena – kenties murhattuna.
Komisario Koskinen päättää palata sairaslomalta tapausta selvittämään. Miten mahtaa miehinen työyhteisö suhtautua esimieheen, joka on ollut poissa mielenterveydellisistä syistä? Jokinen kuvaa hyvin tunnelmia: arastelua, karskia huumoria, vihjailuja. Jälleen kerran Koskisen salaperäinen intuitio toimii ja rikos saadaan ratkaistua. Myös juonikuviot solmiutuvat uskottavasti yhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti