GRÉMILLON, HÉLÈNE: Uskottuni

Ranskalainen Hélène Grémillon (s. 1977) toimi mm. Le Figaro –lehden toimittajana ennen vapaaksi kirjailijaksi jättäytymistään. Uskottuni on hänen esikoisromaaninsa ja herättänyt aivan ansaitusti suurta huomiota ympäri maailmaa. Kirja on kieleltään kaunis ja rakenteeltaan harkitun monikerroksinen. Se sisältää monta haikeaa rakkaustarinaa, joista yhtäkään ei voi luokitella täysin onnelliseksi. On miehen kaipuu naista kohtaan, on naisen omistava rakkaus miestä kohtaan ja suurimpana kaikista on äidin rakkaus lasta kohtaan. Eikä kyseessä ole suinkaan vain yksi mies, yksi nainen tai yksi äiti.

Kirjan kehyskertomus ajoittuu vuoteen 1975. Nuoren kustannustoimittaja Camillen elämässä on hyvin raskas vaihe meneillään. Hän on hieman yllättävästi tullut raskaaksi, mutta miesystävä ei halua vielä sitoutua. Camillen äiti on kuollut auto-onnettomuudessa juuri raskausuutisen jälkeen, joten hänkään ei ole tyttärensä tukena. Suruvalitteluja on tullut ja niiden joukossa outo kirje, jonka Camille aluksi uskoo joutuneen väärään osoitteeseen. Kirjeessä Louis-niminen mieshenkilö kertoo jo nuoruusiässä syttyneestä rakkaudestaan naapuriinsa Annieen. Tämä tarina sijoittuu 1930- ja 1940-luvuille eli Hitlerin valtaannousun ja toisen maailmansodan aikaan. Sota ja politiikka ovat kuitenkin vain taustalla ja etualalla ovat ihmiset. On vauras nuori porvarisperhe, joka ei yrityksistään huolimatta saa lasta - erittäin huolestuttava asia ajankohtana, jolloin valtiovalta kannustaa synnyttämään ja aviovaimo voidaan hylätä pelkästään hedelmättömyyden perusteella. On taiteellisesti lahjakas maalaistyttö Annie, joka uskoo löytäneensä kyseisestä aviovaimosta ystävän ja tarjoutuu synnyttämään lapsen tämän puolesta. Järjestely tuntuu hyvältä, mutta sujuukohan kaikki kuitenkaan ihan mutkattomasti?

Camille saa lisää kirjeitä ja vähitellen hän alkaa uskoa liittyvänsä jotenkin tapahtumiin, joista Louis kertoo kirje kirjeeltä lisää. Aina tiistaisin. Välillä tarina näyttää jo päättyneen, mutta sitten uusi ääni alkaa kertoa samoista tapahtumista. Nyt selviää, ettei kaikki ole ihan mustavalkoista eikä syyllinen-uhri-asetelma yksiselitteinen. Kirjan joutuu lukemaan aivan viimeiseen lauseeseen saakka ennen kuin lopullinen totuus paljastuu.

Uskottuni on jännittävä palapeli, jossa kokonaisuus muodostuu eri kertojien yhteistyönä. Lukijaa helpottaa se, että jokaisella kertojalla on oma puhetyylinsä ja lisäksi Camillen osuuden erottaa muista kertojista erilainen fontti. Vaihtuva näkökulma lisää myös henkilöiden uskottavuutta. Uskottuni on viehättävä lukukokemus.