Hannu Raittila (s. 1956) voitti Finlandia-palkinnon vuonna 2001 teoksellaan Canal Grande. Nyt hän on vuoden 2013 ehdokkaana romaanilla Terminaali.
Kaksi koulutyttöä alkaa 1990-luvulla oleskella Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Ajan myötä he suorastaan kotiutuvat, oppivat paikat ja systeemit ja saavat ystäviä kenttähenkilökunnasta. Tytöt ovat Twin Peaks -televisiosarjan mukaan ottaneet nokkelasti uudet nimet: Paula Lampenista tulee Laura Palmen ja Sara-ystävästä Lara. Maailmalle he onnistuvat ujuttautumaan 9/11-terrori-iskuja seuranneessa kaaoksessa. Tutuksi tulevat syrjäiset ja erikoiset lentokentät ja toiset hengailijat. Sara kyllästyy pian ja palaa kotiin, mutta Laura ajautuu radikaalipiireihin. Hän katoaa ja kontaktit perheeseen katkeavat vuosikausiksi.
Miksi ala-asteikäiset tytöt oleskelevat lentokentällä ja miten se onnistuu? Se selviää vähitellen. Saran yksinhuoltajaäiti on moniongelmainen sekakäyttäjä ja Lauran äiti kiireinen uutistoimittaja, jonka lapsi on pikaisesti solmitun ja pikaisesti puretun avioliiton tulosta. Vastuuta tytöistä ei kanna kukaan aikuinen, mutta eikös mahdollisimman suuri itsenäisyys ole lapselle vain hyväksi? Näin ainakin itseään puolustelee Paulan / Lauran äiti.
Terminaali-romaanin nykyhetki kattaa ajanjakson helmikuusta 2010 juhannukseen 2012 ja epilogi vielä tulevaisuudennäkymän vuodelta 2017. Kronologisesti etenevää tarinaa kertovat Sara, Lauran äiti Pirjo Lampen ja isä Johan Lampen. Heitä yhdistää halu löytää Laura, joka ilmeisesti on joutunut pahoihin vaikeuksiin, ja tarve paikata epäonnistumista vanhempana ja ystävänä. Varsinaisen etsimistyön suorittaa Johan, joka pystyy hyödyntämään asemaansa merivoimien kommodorina. Matka vie ympäri maailmaa epämääräisten vihjeiden ja oletusten perässä.
Kirjassa on myös otteita 1990-luvun päiväkirjoista ja teinityttöjen lentokenttähengailua tutkivasta tieteellisestä julkaisusta, joka taitaa olla Raittilan omaa käsialaa ja paremminkin parodia kuin vakavasti otettava tutkimus. Lisäksi monet kirjan henkilöistä puhkeavat esitelmöimään mitä erilaisimmista aiheista: lintukannoista lentokenttien lähellä, tähtien avulla navigoinnista, todellisista elintasopakolaisista, niveljalkaisten merkityksestä… Ehkä vähempikin tietojen esittely olisi riittänyt?
Terminaali vaatii paneutumista, jotta vaihtuvat kertojat ja aikatasot pystyy hahmottamaan. Teoksessa on myös hieman liikaa pituutta ja hieman liikaa asiaa eli karsiminen olisi ollut paikallaan. Silti jännitys kasvaa kuin huomaamatta ja monet pienet yksityiskohdat nivoutuvat lopulta sujuvasti yhteen. Jokainen joutuu lähelle maailman tapahtumia, mutta kodiksi maailma on liian suuri ja turvaton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti