IVEY, EOWYN: Lumilapsi

Kustantaja: Bazar 2013

Alkuteos: The Snow Child

Suomennos: Marja Helanen

Eowyn Ivey asuu keskellä Alaskaa, missä perheen omavaraiseen arkeen kuuluu niin kotieläintenhoitoa kuin metsästystä, niin hyötykasvien viljelyä kuin metsätöitä, niin juomaveden hankintaa kuin kodin lämmittämistä puilla. British Book Awardilla palkittu Lumilapsi on Iveyn esikoisteos ja ylistys kotiseudun villin kauniille luonnolle.

Venäläinen kansansatu Snegurotška kertoo vanhasta pariskunnasta, joka ei hartaista toiveistaan huolimatta voi saada omaa lasta. Eräänä talviyönä he tekevät lumesta pienen tytön, joka herää eloon. Onnellista loppua tarinassa ei kuitenkaan ole, vaan lopulta tyttö sulaa pois. Tämä satu on innoittanut kirjailijaa Lumilapsi-teoksessa.

Mabel ja Jack ovat lähes viisikymppisiä lähtiessään 1920-luvulla Philadelphiasta uudisraivaajiksi Alaskan asumattomille seuduille. Erämaan hiljaisuudessa he toivovat unohtavansa suuren surunsa, vauvan kuoleman, ja pääsevänsä taas lähemmäksi toisiaan. Uusi elämä osoittautuu kuitenkin pettymykseksi. Pellon raivaaminen sankkaan korpeen on raskasta ja hidasta. Ruoka ja rahat alkavat loppua. Puolisoiden välille laskeutuu uupunut hiljaisuus. Ankeassa yksinäisyydessään Mabel yrittää lopulta itsemurhaa, mutta syksyinen jää ei petäkään hänen allaan. Sen sijaan löytyy ystäviä, jotka vetävät vähitellen Mabelia ja Jackia ihmisten pariin, auttavat käytännön asioissa ja opettavat nauramaan uudestaan. Kun ensilumi sataa eräänä iltana, heittäytyvät Mabel ja Jack lapsekkaiksi ja pyörittelevät lumesta pienen tytön. Aamulla lumilapsi on poissa, mutta metsänrajassa lymyilee kujeileva pieni tyttö, Faina. Onko hän oikea ihminen vai puolisoiden lumesta luoma keijukainen? Katoaako hänkin aikanaan kuten sadun lumineito katosi? Onko mahdollista muuttaa kohtaloa ja saada surullisen lopun sijasta iloinen?

Lumilapsi on kieleltään kaunis ja ennen kaikkea täynnä hienoja luonnonkuvauksia. Muutamalla yllätyksellisellä adjektiivilla tai osuvalla verbillä Ivey saa lukijan tuntemaan pakkasen kouraisun tai myllertävien lumihiutaleiden maun, mistä kiitosta lankeaa tietysti myös suomentajalle Marja Helaselle. Huurretta, jäätä, lunta ja routaa teoksessa todella riittää.

  Kaikki kipunoi kirkkaana, aivan kuin maailma olisi ollut uusi, sinä samana aamuna jäisestä munasta kuoriutunut. Pajunoksia peitti huurre, vesiputouksia jäävaippa, ja lumista maata täplittivät sadan metsäneläimen jäljet: punaselkäisten myyrien, kojoottien ja kettujen, paksutassuisten ilvesten, hirvien ja hyppyharakoiden.

Kirjan henkilöt ovat kautta linjan hyvin uskottavia ja moniulotteisia. He elävät tavallisen ihmisen arkea, asuvat hatarissa ja kylmissä mökeissä, hankkivat elantonsa maan ja metsän antimista, kokevat pieniä ilon ja onnenhetkiä uurastuksen lomassa. Lukija seuraa läheltä Mabelin ahdistavaa surua, joka vähitellen muuttuu araksi toiveikkuudeksi ja lopulta miltei jääräpäisen vahvaksi uskoksi. Jack puolestaan on kaiken aikaa rauhallinen ja järkevä, mutta joissakin suhteissa kovin miehinen: kyvytön ilmaisemaan tunteitaan ja luottamaan naiseen tasa-arvoisena kumppanina. Naapurin Esther-rouva on remakkuudessaan varsin riemastuttava hahmo ja samalla henkilö, jonka sydän on puhdasta kultaa.

Toisaalta kirjassa on myös yliluonnollinen taso. Osa tapahtumista saa toki aikanaan realistisen selityksen, mutta Faina-tyttö jää loppujen lopuksikin kutkuttavan salaperäiseksi hahmoksi. Hän on kuin metsänhenki, joka tuntee korven läpikotaisin, metsästää kettu kumppaninaan ja hallitsee sääilmiöitä. Siksi Lumilapsi sopii etenkin lukijalle, jota viehättää fantasian hipaisu.