Kustantaja: WSOY 2014
Kuusamossa 1973 syntynyt
Tommi Kinnunen toimii nykyisin Turussa yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden
opettajana. Syksyllä 2012 hän osallistui työväenopiston kirjoittajakurssille,
missä muotoutui jo joitakin Neljäntienristeys-
teokseen otettuja tekstejä, mutta varsinaisesti ajatus romaanista syntyi keväällä
2013 Kirsti Ellilän vetämällä kurssilla. Siihen asti Kinnunen oli uskonut
kirjoittavansa novellikokoelmaa. Jotain novellimaista Neljäntienristeyksessä silti on, sillä se koostuu lyhyistä luvuista
ja nopeista tuokiokuvista.
Kirjassa seurataan neljän
ihmisen elämäntietä halki vuosien. Ihmiset ovat osittain eri aikakausilta, mutta
kuuluvat tavalla tai toisella samaan perheeseen. Ensimmäisenä puhuu
pitäjänkätilö Maria, jonka esikuvana on ollut Kinnusen oma isoisoäiti.
Itsenäinen ja ronski Maria ei kaipaa miestä vierelleen, vaan kasvattaa
tyttärensä yksin ja rakennuttaa kylän komeimman talon yksin. Hän on
synnyttäville naisille hellä, mutta isännät saavat kuulla kunniansa. Eletään lestadiolaisseudulla,
jossa naisten kuuluu synnyttää:
Yhä uudelleen haurasluiset emännät kaatuvat vuoteille
odottamaan yli kymmenennettä lastaa. Huutavat ja kirkuvat, työntävät ja
puskevat, pyörtyvät ja huutavat apuun äitejään, siskojaan ja taivaan
vaateliasta Jumalaa, kunnes saava syliinsä verisenä kirkuvan tulokkaan.
Seuraava ääni on Marian Lahja-tyttären.
Nuorena Lahja oli valmis uhmaamaan rajoja, valmistumaan valokuvaajaksi ja
synnyttämään isättömän lapsen. Miksi hänestä tuli myöhemmin niin kova
läheisiään kohtaan ja katkera etenkin aviopuolisoaan Onnia kohtaan? Syitä voi
etsiä rivien välistä, kunnes seuraavat kertojat paljastavat lisää.
Järjestyksessä kolmantena kertojana on Lahjan miniä, Kaarina, jota anoppi ei
suostu edes sinuttelemaan niiden neljänkymmenen vuoden aikana jotka asutaan
saman katon alla. Samalla kasvaa myös Lahjan ja hänen jälkeläistensä välille
kuilu, jota Kaarina ei sovitteluyrityksistään huolimatta onnistu kaventamaan. Selitys Lahjan käytökselle selviää täysin
vasta, kun ääneen pääsee aviomies Onni. Surullinen ja riipaiseva tarina avaa
lukijalle myös kirjan prologin, joka on siihen asti kutkuttanut
salaperäisyydellään.
Neljäntienristeys on hieno esikoisteos. Henkilökuvat ovat todentuntuisia ja vain
syvenevät kertomuksen edetessä. Paljastuu hyviä ja huonoja puolia, hyvässä
uskossa ja katkeruuden vallassa tehtyjä vääriä valintoja, anteeksiantoa ja
syyllisyyttä. Kirjan yksityiskohdat on mietitty todella viimeisen päälle. Jokaisen kertojan osuus alkaa jollakin virallisella valalla: Marialla
se on kätilövala, Lahjalla lottasääntö, Kaarinalla avioliittolupaus ja Onnilla
sotilasvala. Lukujen otsakkeena on aina jokin kadunnimi yhdistettynä
tapahtumavuoteen, mitä kannattaa seurata. Kadunnimi kuvastaa jollakin tapaa
luvun sisältöä, joskus hienovaraisen humoristisesti. Esimerkiksi
”Laukunkantajantie 1944” kertoo perheen valmistautumisesta evakkomatkaan ja
”Huvikuja 1954” rentouttavasta kesämökkielämästä. Lukiessa tulee selattua
kirjaa edestakaisin ja verrattua eri henkilöiden kokemuksia samoina ajankohtina.
Lukija saa koota palapeliä ja se on hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti