HILTON, LISA: Maestra

Kustantaja: Tammi 2016

Alkuteos: Maestra

Suomennos: Kristiina Vaara

Englantilaisen Lisa Hiltonin trilleriä Maestra on verrattu eroottisuutensa vuoksi kohusarjaan Fifty Shades of Grey ja sen päähenkilöä ominaisuuksiensa puolesta Gillian Flynnin ”kilttiin tyttöön” ja Stieg Larssonin sankarittareen Lisbeth Salanderiin. Kuitenkin se on ihan omanlaisensa, ei minkään kopio.

Judith Rashleighilla on kattava taidealan koulutus ja pätevän taideasiantuntijan intuitio. Kunnianhimoisia urahaaveita ei kuitenkaan vastaa hanttihommien tekeminen minimipalkalla taidehuutokaupassa. Sattumalta Judith päätyy maksetuksi seuralaiseksi suomalaisen Ollin pyörittämään samppanjabaariin, missä tulot ovat ihan eri luokkaa. Tämä jääkin ennen pitkää hänen ainoaksi tulolähteekseen, sillä taidehuutokaupasta tulee potkut juuri kun Judith uskoo voivansa säästää firman nololta huijausjutulta. Hän suuntaa ulkomaille. Näin on hitaahkon alun jälkeen asetelmat saatu valmiiksi ja varsinainen toiminta voi alkaa.

Maestraa markkinoidaan eroottisena trillerinä. Erotiikkaa on. Judith nauttii seksistä eri muodoissaan ja kuvaukset hänen seikkailuistaan ovat yksityiskohtaisia ja ronskeja. Tähän kirjaan ei todellakaan kannata tarttua, jos seksikohtaukset tympäisevät. Siltikin erotiikka on tässä sivuseikka, vain yksi osa Judithin elämästä. Kirja on ennen kaikkea vauhdikas ja hyvä trilleri. Judith joutuu tahtomattaan keskelle sotkuista tapahtumavyyhteä, josta purkaantuu uusi kompastuttava langanpää toinen toisensa jälkeen. Toisaalta Judith itsekin tarttuu kohdalleen osuviin tilaisuuksiin uhkarohkeasti ja omiin ulkoisiin ja henkisiin avuihinsa luottaen. Joskus tilanteet johtavat jonkun kuolemaan, mitä Judith ei suinkaan halua. Hän haluaisi vain turvallisen elämän ja mielekkään työn taiteen parissa.

Himo ja puute, sanoin itselleni, ja niiden välinen etäisyys oli se mistä minun piti neuvotella. Näin joskus elämäni nuorallatanssijan nuorien verkostona, jota pitkin minun piti kävellä, nuorat oli venytetty sen varaan mitä minulla oli annettavana tai mitä pystyin uskottelemaan, että minulla oli annettavana, ja mitä tulisin omistamaan.

Suuressa osassa Maestrassa on taidemaailma, jonka kirjailija näyttää tuntevan hyvin. Luotettavaltakin vaikuttavien instituutioiden takana saattaa piillä väärentäjiä, huijareita ja rikollisjoukkoja – mafia muiden joukossa. Hilton myös kuvailee ja analysoi mielenkiintoisesti joitakin tunnettuja taideteoksia. Tärkeimmiksi nousevat Artemisia Gentileschin maalaukset juutalaisesta Judithista, joka onnistuu katkaisemaan vihollisarmeijan päällikön Holoferneen kaulan. Aika selvää on, että Judith Rashleigh samaistuu tähän rohkeaan naiseen. Pieni feministisyyden häivähdys?