OBIOMA, CHIGOZIE: Kalamiehet

Kustantaja: Atena 2016

Alkuteos: The Fishermen

Suomennos: Heli Naski

Chigozie Obioma syntyi vuonna 1986 Akuressa, Nigeriassa. Hän valmistui Michiganin yliopistosta pääaineenaan luova kirjoittaminen ja toimii nykyisin kirjallisuuden ja luovan kirjoittamisen apulaisprofessorina. Kalamiehet on hänen esikoisteoksensa.

Veljistäni ja minusta tuli kalamiehiä tammikuussa 1996 isämme muutettua pois Lounais-Nigeriassa sijaitsevasta Akuren kaupungista, jossa olimme asuneet yhdessä koko ikämme.

Näin aloittaa muisteluksensa Ben, yksi Agwun perheen viidestä pojasta. Isän muuttaminen työn perässä kauas perheestä on käännekohta, jonka jälkeen mikään ei ole entisellään. Poikien tavat höltyvät, kun ei enää tarvitse pelätä saavansa piiskaa jokaisen rikkeen jälkeen, ja viimein he uhmaavat myös kieltoa mennä kaupunkia ympäröivälle joelle. Saastunut joki ei juuri kalansaalista tarjoa, mutta tärkeintä onkin salainen seikkailu. Siitä on seurauksensa. Ilmitulo ja rangaistus, kosto ilmiantajalle ja osuminen hullun Abulun tielle. Abulu on mieleltään sairas kurjimus, joka tuntuu omaavan huomattavia ennustajan lahjoja. Jostain syystä hän ennustaa pojat nähdessään, että heistä vanhin, Ikenna, saa surmansa kalastajan kädestä.  Niin suuri on mielen voima, että epäluulo, kyräily ja viha alkavat miltei heti kalvaa veljesten välejä. Johtaako se lopulta ennustuksen toteutumiseen? Miten käy isän suuren unelman: Ikennasta lentäjä, Bojasta lakimies, Obembestä lääkäri ja Benistä professori? Miten käy nuorempien lasten, joille Ikenna on tarjonnut sitä turvaa, jota he eivät ole saaneet poissa olevalta ja ankaralta isältään?

Kalamiehet-romaanin tapahtumapaikkana on Nigeria, ”hullun miehen järjetön keksintö” eli brittiläisten siirtomaaisäntien luoma ja ylläpitämä liittovaltio. Aluetta asuttavat etniset ryhmät eivät pysty elämään sovussa keskenään, vaan käyvät jatkuvasti verisiä ja rajuja taisteluita valta-asemasta. Maan hajaannusta voi verrata Agwun perheen sisällä tapahtuvaan hajoamiseen. Perhesiteiden katkeamiseen vaikuttaa voimakkaasti myös maan kulttuuri, jossa taikausko kuuluu arkeen yhtä itsestään selvästi kuin kirkossakäynti pyhäpäivään. Suomalaisen näkökulmasta katsottuna kulttuuri on myös sallivaa tai ehkä paremminkin välinpitämätöntä: Abulun kaltaisen sairaan ihmisen tekemiä kuvottaviakin temppuja seurataan vain sivusta.

Obioma kertoo tapahtumista sulavan vauhdikkaasti ja ankkuroi niitä todellisuuteen erilaisten yksityiskohtien avulla. Lukujen otsikoiden jälkeen seuraa jokin luonnehdinta: ”Isä oli kotka”, ”Äiti oli haukankasvattaja”, ”Ikenna oli varpunen”. Tätä aihetta Ben sitten luvussa pohtii ja päätyy esimerkiksi Ikennan kohdalla siihen, että tämä on hauras ja helposti särkyvä lintu – varpunen. Benin toimiminen kirjan minäkertojana on hyvä ratkaisu. Aikuisten asiat jäävät hänelle monesti epäselviksi, mutta lapsen tavoin hän havaitsee yksityiskohtia niitä arvottamatta. Ben on ihastuttava hahmo rehellisyydessään ja rohkeudessaan.

PS. Kirjan kansi on oivaltava: toisiinsa sotkeutuneet onget koukkuineen kuvaavat juuri sitä, mistä kirjassa on kysymys.