NAPOLITANO, ANN: Rakas Edward

Kustantaja: WSOY 2025

Alkuteos: Dear Edward (2020)

Suomennos Saara Kurkela

Kansi: Ville Laihonen

Lentoturmassa 191 kuolonuhria, vain yksi löytyi elossa.

Ann Napolitanon romaani Rakas Edward on saanut innoituksensa vuonna 2010 tapahtuneesta Afriqiyah Airwaysin lento-onnettomuudesta, jossa menehtyi 103 ihmistä ja vain yhdeksänvuotias poika jäi henkiin. Kirjaa tällä hetkellä lukevan mielessä todennäköisesti on kuitenkin Air Indian lentoturma 12.6.2025. Koneessa olleista kuoli 241 ja yksi matkustaja selvisi hylystä ulos omin voimin.

Romaanissa limittyy kaksi aikatasoa. Toinen niistä seuraa muutaman henkilön näkökulmasta lennon 2977 tapahtumia 12. kesäkuuta 2013. Keskeisimpinä ovat Adlerin perheen jäsenet; business-luokassa käsikirjoitusta viimeistelevä äiti Jane sekä turistiluokassa matkustavat Bruce-isä ja pojat Jordan ja Eddie. Viisitoistavuotias Jordan on jo erkaantumassa perheestä, mutta silti ihmisistä läheisin kaksitoistavuotiaalle Eddielle.

Veljekset osaavat lukea toisiaan vaivatta. Heidän vanhempansa hämmästyvät usein huomatessaan, että pojat ovat käyneet kokonaisen keskustelun ja tehneet päätöksen täysin sanattomasti. He ovat aina toimineet yhtenä yksikkönä ja tehneet kaiken yhdessä.

Matkustajien joukosta erottuvat myös liike-elämän gurut eli nuori Mark Lassio ja iäkäs Crispin Cox, jotka upporikkaudestaan huolimatta kaipaavat jotain. Turistiluokasta taas nousevat esiin tulevaisuuteensa eri tavoin suhtautuvat henkilöt: toiveikas nuori Linda, ahdistunut ex-sotilas Benjamin ja peloton Florida. Lisäksi kerrotaan hehkeästä Veronicasta, purserista.

Näiden henkilöiden elämää ja luonnetta kirjailija kuvaa lyhyesti, mutta silti niin kattavasti, että heidän puolestaan alkaa surra. On selvää, että kone tulee putoamaan ja Eddietä lukuun ottamatta kaikkien koneessa olijoiden toiveet, suunnitelmat ja pelot tulevat haihtumaan tyhjiin. Lukija joutuu vain odottamaan, miten onnettomuus tapahtuu. Turman syy selviää vasta kirjan loppupuolella.

Kirjan toinen taso sijoittuu lentoturman jälkeiseen aikaan. Sairaalassa toipuva Eddie tuntee siirtyneensä uuteen aikakauteen ja rupeaa käyttämään nimeä Edward. Kohu hänen ympärillään on käsittämätön. Sometilejä ja -sivustoja perustetaan ja keskustelu velloo – suurimmaksi osaksi sentään myötämielisenä. Edwardin poistuessa sairaalasta väkijoukko tungeksii päästäkseen koskettamaan häntä kuin onnentuojaa.

Edwardin huoltajaksi tulee hänen tätinsä Lacey miehensä Johnin kanssa. Pariskunta on pitkään yrittänyt saada lasta, mutta saakin nyt hoidettavakseen vakavan trauman kokeneen kaksitoistavuotiaan pojan, jota tuskin tuntee. Murtunut jalka vaikeuttaa Edwardin liikkumista, mutta on myös psyykkisiä ongelmia: unettomuutta, ruokahaluttomuutta, syyllisyydentunnetta. Miksi upea Jordan-veli kuoli ja Edward jäi henkiin?

Hän käy rykivän lääkärin luona seurannassa jalkansa ja painonsa takia, tohtori Miken luona tunne-elämänsä takia ja fysioterapeutin luona varmistamassa, että askellus palaa normaaliksi.

Edwardille on onnekasta, että naapurissa asuva samanikäinen Shay-tyttö ottaa hänet ystäväkseen. Tosin Shayn mielikuvissa Edward yhdistyy Harry Potteriin… Kun Edward terveen paperit saatuaan aloittaa koulunkäynnin, on Shay puskurina hänen ja uteliaiden - ehkä kateellistenkin - koulutoverien välissä. Lentoturman seurauksena Edward nimittäin tulee olemaan elämässään monessa suhteessa etuoikeutettu.

Perhe pimittää Edwardilta onnettomuuteen liittyviä tietoja eikä poikakaan pysty ajattelemaan tapahtunutta, mutta tilanne muuttuu, kun Edward täyttää viisitoista ja on siis samanikäinen kuin Jordan oli kuollessaan. Tutustuessaan Shayn kanssa Johnin kokoamaan arkistoon Edward alkaa miettiä, mitä voisi tehdä turmassa menehtyneiden puolesta. Ehkä kirjoittaa heidän läheisilleen ja mahdollistaa ihmisiä toteuttamaan unelmiaan.

… hän joutui kantamaan kaikkien niiden menetettyjen henkien taakkaa. Hän oli sen velkaa vainajille. Hän joutui vetämään perässään sataayhdeksääkymmentäyhtä vainajaa kuin pudonnutta laskuvarjoa. Mutta jos matkustajat ovat osa häntä ja jos kaikki ihmiset ja kaikki ajankohdat kytkeytyvät yhteen, silloin lentokoneen matkustajat ovat olemassa yhtä lailla kuin hänkin. Nykyhetki on ääretön, ja lento 2977 lentää eteenpäin kaukana hänen yläpuolellaan, pilvien kätkössä.

Rakas Edward on rakenteeltaan onnistunut, sillä toisiinsa limittyvät aikatasot tarjoavat lukijalle aina jotain uutta ja kiinnostavaa. Aiheen raskaudesta huolimatta teos ei ole ahdistava, vaan sisältää myös lämmintä huumoria ja toiveikkuutta. Se ei myöskään ole imelä, vaan kertoo siitä, miten tunteet vaikuttavat ihmisen fyysiseen ja psyykkiseen vointiin ja tekoihin. Häivähdys mystiikkaakin on. Lukemisen arvoinen!

Ainoa tapa päästä muistojen vallasta on kulkea niiden läpi.

NAPOLITANO, ANN: Kaunokaisia

Kustantaja: WSOY 2024

Alkuteos: Hello Beautiful (2023)

Suomennos: Minna Kujamäki

William Waters ja Julia Padavano tapaavat vuonna 1978 Chicagon yliopistossa. Heidän taustansa ovat varsin erilaiset. William on melko varakkaasta perheestä, mutta viettänyt lapsuuden ja nuoruuden yksinäisenä vanhempien keskittyessä suremaan tytärtään Carolinea, joka kuoli pian Williamin syntymän jälkeen. Koripallo tuo Williamin elämään hyväksyntää ja huomiota, mutta alakulo on ennättänyt jo pesiytyä hänen sisimpäänsä.

Padavanon työläistaustaisessa perheessä taas pidetään kiinteästi yhtä, lapsille puhutaan ja heitä rakastetaan. Rose-äiti on hieman jyrkkä mielipiteissään, mutta isä Charlie hyväksyy kaikki juuri sellaisina kuin he ovat - jokainen perheen naisista on hänen kaunokaisensa. Neljästä tyttärestä Julia on ongelmien ratkoja ja Sylvie suurta rakkautta odottava haaveilija, kun taas kaksosista Emeline on hoivaaja ja Cecelia taiteilija. He ovat myös napanneet L. M. Alcottin Pikku naisia -teoksesta esikuvia itselleen.

He olivat jo jakaneet Jon keskenään. Juliassa oli Jo Marchin eloisuus ja intohimo, ja Sylviessä itsenäisyys ja rakkaus kirjoihin. Emeline ja Cecelia olivat olleet vuoroin Meg, vuoroin Amy, mutta sairaana tai muutoin pahoilla mielin ollessaan jokainen tytöistä julistautui Bethiksi. Joku meistä kuolee ensimmäisenä, he olivat sanoneet toisilleen kukin vuorollaan, ja ajatus oli puistattanut kaikkia neljää.

Eloisat Padavanot ottavat Williamin oitis perheenjäseneksi, onhan tämä kunnollinen ja raitis. Ehtymättömän tarmokas Julia näkee Williamin keinona päästä pois vanhempien luota, joiden kaltainen hän ei kiintymyksestään huolimatta tahdo olla, ja alkaa ohjailla tätä kohti omaa käsitystään ihanneaviomiehestä. William taas on kiitollinen, kun joku todella haluaa hänet ja tekee päätökset hänen puolestaan.

Julian tarkat suunnitelmat näyttävätkin etenevän kohti mieluisaa lopputulosta, mutta sitten tapahtuu asioita, jotka rikkovat perheenjäsenten välit. Jotkut pettävät heihiin kohdistuneet odotukset, Joistakin paljastuu puolia, joita muut eivät ainakaan heti voi hyväksyä. Jotkut pakenevat ongelmia kauas pois Chicagosta. Puhevälejä katkeaa. Asioita salaillaan. Jokaisen elämään jää jonkinlainen aukko, mutta yllättävästi kaikki silti löytävät ennen pitkää uuden sijansa maailmassa.

Yksi Padavanon siskoksista on kuin onkin Beth, jonka poismeno kerää toisistaan erkaantuneet perheenjäsenet uudelleen yhteen. Nyt vihdoinkin puhutaan välejä hiertäneistä asioista. Nyt uskalletaan nähdä niitäkin virheitä, joita on itse tehnyt. Nyt annetaan anteeksi toisille ja myös itselle. Löytyy surun ohella myös iloa siitä, mitä on saatu yhdessä kokea. Ja joku pääsee ensi kertaa kokemaan suvun läsnäolon ja voiman!

Yhdysvaltalaisen Ann Napolitanon teos Kaunokaisia on kerännyt paljon kiitosta, ja sekä Barack Obama että Oprah ovat valinneet sen kirjalistoilleen. Eikä syyttä, sillä kirja on sujuvasti kirjoitettu ja lämminhenkinen perheromaani, josta löytyy elämän eri kerrostumia. Tarina etenee kronologisesti helmikuusta1960 marraskuuhun 2008, mutta kertojat vaihtuvat, jolloin tapahtumiin saadaan erilaisia näkökulmia. Lukija pysyy kyllä kärryillä lukujen otsikoiden avulla.

Kirjan henkilöt ovat uskottavia ja sopivasti särmikkäitä: esimerkiksi Charlie on varmaankin vastuuton alkoholisti ja taivaanrannanmaalari, mutta silti monet muistavat nimenomaan hänen hyvyytensä. Tunteiden heilahdukset kuvataan tarkasti ja myötäeläen, mutta toisinaan myös pieni hymy huulilla. Kirjan loppu on ehkä liiankin sopuisa, mutta silti herää ajatus: Mitä näille ihmisille jatkossa tapahtuu? Tässä on ehkä tämän vuoden ihastuttavin lukuromaani!