Kustantaja: Otava 2019
1920-lukua Pohjanmaalla. Liisa on isokyröläisen perheen esikoinen. Tai ennen häntä syntyi kylläkin Taisto, mutta tämä lapsi kuoli jo ensimmäisenä talvenaan. Äidin mielessä poika kuitenkin varttuu Liisan ja pikkusisko Sennin rinnalla ja voittaa nämä huomaavaisuudessaan ja taidokkuudessaan mennen tullen. Isä sentään luottaa Liisaan ja antaa ennen kuolemaansa hänelle tehtävän: koita sinä
pitää tila suvus.
Isä tarttui Liisaa leuan alta ja katsoi suoraan silmiin. Kuule ny, äläkä unohra. Likat ei oo yhtään
sen häjympiä ku poijjakkaa. Ja jos väkevyyres jotaki häviää, niin ällis sen
ylittää.
Kosijoita nuorella Liisalla on kaksin kappalein. Antero on
hienotunteinen ja uskollinen, mutta hänen mukanaan taloon ei tulisi lainkaan
omaisuutta. Tummasilmä Kalle taas on talollisen nuorempi poika, joka osaa
kosiskelun taidot. Hän järjestää romanttisia tapaamisia, kirjoittaa runonkin ja
lupaa olla jättämättä koskaan.
- vaikka kuihtuus sun talosi,
en sua ikinä hylkää.
Olen sinun valosi,
ikinä en pelkää.
Kalle ei kuitenkaan tule Koskiluhdan tilalle isännän ottein.
Hän ei tunne vastuuta töiden sujumisesta eikä raada viimeiseen hikipisaraan
saadakseen sadon pelastettua. Päinvastoin hän alkaa pian valitella
pienviljelijän elämän epävarmuutta, alituista köyhyyttä ja nälkää. Kalle haluaa
Amerikkaan rahaa vuolemaan! Ja Amerikkaan hän lähtee, vaikka matkaa varten on
myytävä naapureille hyvää karjaa. Liisa jää taistelemaan tilan säilyttämisestä,
helmoissaan kaksi lasta ja kolmas tulossa.
Voi pirnales, kun
sinet ikänä ymmärrä. Sinä lähäret muille mettätöihin, sinä lähäret Nurkkalan
karsinoota korjaamahan, vaikka omatkin porsaat karkaa. Sinä lähäret Amerikkahan
ja jätät mun niskoolle tämän kaiken, mätänevät perunat, fletajavat saranat,
rääkyvät kersat ja kiukkuusen äiteen! Sinä lähäret!
Liisan elämä menee todella ahtaalle. Rahaa ei ole edes
uusiin kenkiin. Leipään on lisättävä pettua. Amerikasta tulee kirjeitä harvakseltaan
ja Kallen kotiinpaluu lykkääntyy lykkääntymistään. Ikävä kaivertaa Liisan
mieltä eivätkä oloa helpota kyläläisten vahingoniloiset säälittelyt tai
ilkeämieliset vihjailut. Äiti häpeää tytärtään ja nalkuttaa. Eikö Liisa olisi
jo tarpeeksi aikuinen pitääkseen puoliaan? Eikö hän voisi ottaa ohjakset omiin
käsiinsä ja tehdä rohkeita ratkaisuja? Tukea saattaisi löytyä yllättäviltäkin
tahoilta.
Liisa on kirjan keskeisin hahmo, jonka välityksellä asiat
nähdään. Hänen itsetuntonsa on äidin soimausten vuoksi nuorena kovin matala
eikä hän osaa oikein puolustautua ilkeyttä vastaan. Hän on myös helposti
mietteisiinsä vajoava ja kehittelee mielikuvissaan kaikenlaisia outoja
kertomuksia. Öisin vaivaavat painajaiset, joita hän tulkitsee enteinä tulevasta.
Kasvu voimanaiseksi on ankara ja pitkä, mutta isän sanat velvoittavat.
Kirjan kieli on sujuvaa ja vaihtelevaa, paljon runollisia
kielikuvia, paljon puolilauseita ja toistoja. Repliikeissä pohjalainen murre on
mehevää ja eloisaa. Tämä on kunnianosoitus pohjalaiselle naiselle, joka
synkälläkin hetkellä pystyy näkemään auringon valaisemat pilvet.
Maa oli koti ja elämä.
Sukupolvet solmittiin yhteen pellolla saappaat ravassa. Kehrä kiersi
seitsemästi ympäri yhdellä rukin pyörän kierroksella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti