MORAN, CAITLIN: Kuinka olla kuuluisa

Kustantaja: S & S 2019

Alkuteos: How to Be Famous

Suomennos: Heli Naski

Kuinka olla kuuluisa on jatkoa Caitlin Moranin vuonna 2015 suomeksi ilmestyneeseen teokseen Näin minusta tuli tyttö. Jatko-osaan pääsee kuitenkin ihan hyvin kiinni, vaikkei olisi aiempaa teosta lukenutkaan.

Johanna Morrigan on rohkea ja päämäärätietoinen nuori nainen, joka ei jää muun perheen tavoin varustautumaan ydinsotaan, vaan lähtee kuusitoistavuotiaana Lontooseen. Hän onnistuukin pääsemään musiikkitoimittajaksi D&ME -lehteen. Ensimmäinen haastateltava on tuntematon laulaja-lauluntekijä John Kite, jonka kanssa syntyy kestävä ystävyys (ja Johannan toiveissa jotain enemmänkin).

Me olemme tästedes-hehkuttajia ja yritämme tehdä omasta tästedes-jutustamme kaikkein houkuttelevimman. Sillä kaikki Lontooseen – ja mihin tahansa suurkaupunkiin – tulleilla on salaisuus: he tulivat tänne siksi, etteivät tunteneet itseään normaaleiksi kotipuolessa. Heidän ainoa keinonsa tuntea itsensä ikinä normaaleiksi on kaapata populaarikulttuuri outoudellaan, ujuttautua mikropiiristöön ja herättää musiikin, kuvien, sanojen ja muodin euforisoivien stimultanttien avulla muussa maailmassa äkillinen halu tulla yhtä oudoiksi kuin he. (Johanna Morrigan)

Nyt on vuosi 1995. Dolly Wildeksi muuttunut Johanna haluaa antaa itsestään rohkean ja räväkän kuvan, mutta tosiasiassa hän on varsin kokematon ja epävarma. Kun vanhempi kollega Tony tai kuuluisa koomikko Jerry Sharp osoittavat kiinnostusta, Jo suostuu seksiin. Aktin tunnekylmyys ja nöyryyttävyys saavat hänet kuitenkin vetäytymään – ja sepä miehiä kismittää. Tyttöparka ei osaa arvata, mihin asti hylätty mies voi kostossaan mennä!

Jerry Sharpin ja hänen hengenheimolaistensa näkemyksen mukaan naisen seksuaalinen halu on häpeällistä, mutta naisen seksuaalinen hyväksikäyttö miehinen etuoikeus. Yritys tuhota ja häpäistä Jo kilpistyy kuitenkin tämän peräänantamattomiin ja lojaaleihin ystäviin. Sekä yhä kasvavaan naisjoukkoon, joka uskaltaa nyt tunnustaa joutuneensa Jon tavoin hyväksikäytön kohteeksi.

Mutta sitten! Mutta sitten tajusin, ettei minun olisi koskaan pitänyt kantaa tätä häpeää. Kenenkään tällaista kokeneen naisen ei pitäisi. Ajatus, että naiset kantavat häpeän heille tehdyistä häpeällisistä asioista on yhtä vanha kuin Raamattu ja musta kuin Raamattu. Tämä häpeä kuuluu sinulle Jerry Sharp. Saat sen takaisin. Minulle se ei kuulu, eikä koskaan kuulunutkaan. (Johanna Morrigan)

Kuinka olla kuuluisa nostaa esiin myös sen, kuinka rockmaailmassa menestyviä naisartisteja on vain muutama ja miten paljon enemmän töitä he joutuvat uransa eteen tekemään miehiin verrattuina. Rockin maailma on miehinen ja asenne naisiin alentuva. Lauluissa kyllä kerrotaan naisista, mutta ainoa heihin liittyvä attribuutti on maailmaa valaiseva kauneus. Eivätkö rumat naiset ansaitsisi lauluja hekin? Miesten kohdalla rumuus ei merkitse mitään, tärkeintä on kuuluisuus.

Meidän täytyy tehdä myös rumista tytöistä kuuluisia. Kasvattaa omaa skaalaamme. Meidän täytyy tehdä noita-akoista yhtä kuumia kuin miessioista. Kuuluisuus on oikotie valtaan. Se on vallankumouksen käynnistys virtajohdolla. Minä aion tehdä naisasioista seksikkäitä. (Suzanne Barks)

Vielä yksi naisiin liittyvä asia: idolejaan fanittavat teinitytöt. Kirkuvia tyttöjä lavan edessä ei arvosteta yleisönä siinä määrin kuin miehiä. Heidän kontaktejaan bändin jäseniin ja mahdollisia seksisuhteita paheksutaan. Jon teesi on, että tytöillä on valintaan täysi oikeus ja mahdollisuus nauttia ehkä paremmasta seksistä kuin ikätovereidensa kanssa.

Mutta he [bändiläiset] tietävät, ja tytöt tietävät, että tänä iltana heidän kirkumisensa oli bändille kaikkein tärkein asia. Se oli energiaa, josta bändi sai käyttövoimansa. Se oli pyörre, jonka varassa se leijui ilmassa. Bändi ei olisi voinut olla loistava ilman tyttöjä. Tytöt siunasivat bändin taiallaan. He tekivät bändistä pyhän, ja loputtoman, ja seksikkään – ja siitä hyvästä se soitti kuumeisesti, tavalla, johon se ei olisi ikinä yltänyt liikkumattoman miesyleisön edessä, joka mumisee: ”Kiva välike. Hyvä riffi.”  (Johanna Morrigan)

Moran kirjoittaa räväkkää ja hieman provosoivaakin tekstiä. Asioista puhutaan suorasukaisesti niiden oikeilla nimillä ja varsin yksityiskohtaisesti. Tähän verrattuna kirjan ruusunpunaisena hohtava loppu on hieman yllättävä, mutta kaipa kirjailijalla on ollut oma tarkoituksensa tehdä näin. Kuinka olla kuuluisa on toisaalta keveää chick lit -kirjallisuutta, mutta toisaalta pureutuu todellisiin ongelmiin. Tämä on kiihkeä puheenvuoro tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta.