Kustantaja:
Johnny Kniga 2019
Alkuteos:
Hag-Seed
Suomennos: Kristiina Drews
”Hogarth Shakespeare” on projekti, jossa tunnetut
kirjailijat tulkitsevat uudelleen William Shakespearen näytelmiä. Nämä uudet versiot ovat proosamuotoisia ja sijoittuvat nykyhetken maailmaan tai joissakin tapauksissa tulevaisuuteenkin. Margaret Atwoodin Noidan sikiö -romaanin
lähtökohtana on Shakespearen näytelmä Myrsky.
Felix Phillips on unelmatyössään Makeshiwegin
teatterifestivaalin taiteellisena johtajana, huippuesitysten ohjaajana ja
näyttelijänä. Hän on tunnettu tavanomaisesta poikkeavista, rohkeista ja
keskustelua herättävistä ohjaustöistään, mutta myös kuohahtelevasta
temperamentistaan. Viime vuosina Felixillä on ollut paljon surua, sillä ensin menehtyi
hänen vaimonsa lapsivuodekuumeeseen ja kolme vuotta myöhemmin palvottu pikku
Miranda aivokalvontulehdukseen.
Nyt Felix on valmistautumassa sesongin päätapahtumaan,
Shakespearen Myrsky-näytelmään, joka olisi tavallaan kunnianosoitus Miranda-tyttärelle.
Kaikki on loksahtamassa paikalleen, kun pommi paukahtaa: Felixin sopimus
sanotaan irti, koska hän on ”menettänyt todellisuudentajunsa”. On helppo
arvata, ketkä ovat erottamisen juonineet: Felixin kunnianhimoinen oikea käsi
Tony Price ja yhteisen kouluajan tapahtumista asti kaunaa kantanut
kulttuuriministeri Sal O’Nally. Tony pääsee Felixin tilalle
teatterifestivaaliin taiteelliseksi johtajaksi ja ponkaisee sen siivittämänä
politiikkaan aina ministeriksi asti.
Felix puolestaan katoaa julkisuudesta kokonaan. Hän valitsee
asuinpaikakseen pienen hökkelin kaukana maaseudulla ja alkaa käyttää salanimeä
Mister Duke. Hän antaa partansa kasvaa ja pukeutuu kuin maalainen. Kukaan ei
häntä tunnista. Vuodet kuluvat ja Felix seuraa internetistä Tonyn ja Salin
voittokulkua. Ajatus kostosta elää.
Kuinka alas hän onkaan vajonnut. Ilmat pihalla. Tyhjiin
puristettu. Kursii kokoon kurjaa elämäänsä, majailee tässä läävässä
peräkylillä, kaikkien unohtamana – kun taas Tony, se omahyväinen, tekopyhä
pikku paskiainen hurvittelee maailman mahtavien kanssa, litkii samppanjaa,
hotkii kaviaaria ja hyytelöityjä leivonkieliä ja maitoporsaita, käy
gaalajuhlissa ja paistattelee lakeijoidensa ja hännystelijöidensä suosiossa…
Yksinäisyydessään Felix alkaa yhä voimakkaammin kuvitella
Mirandan vierelleen. Hän näkee tytön kasvavan ja kehittyvän. Hän keskustelee
tämän kanssa ja saa tältä hyviä neuvoja. He pelaavat shakkia. Toki Felix
tietää, että Miranda on kuollut, mutta toisaalta kokemus tämän läsnäolosta on
hyvin voimakas. Pystyykö hän koskaan päästämään tytärtään vapaaksi?
Miranda ei pidä siitä, että hän on masentunut. Se tekee
tytön levottomaksi. Kenties juuri siksi Miranda on tekeytynyt näkymättömäksi –
vaikka onhan hän muutenkin lähes näkymätön. Kuuluuko tytön ääni nyt tuolta
toisesta huoneesta? Hyräileekö joku? Vai onko se vain jääkaapin hurinaa?
Kun hän on päässyt peiton alle ja sammuttanut valot,
Miranda ilmestyy pimeästä. ”Hyvää yötä”, Felix sanoo. Leyhähtääkö tytön käsi
keveästi hänen otsallaan? Kyllä, ehdottomasti.
Maanpaon yhdeksäntenä vuotena kohtalo puuttuu peliin. Felix
saa työpaikan Fletcherin piirikunnan vankilan Kirjallisuus ja tekstitaidot
-kurssin vetäjänä. Hänen ideansa on kunnianhimoinen: vangit alkavat tutkia,
harjoitella ja esittää Shakespearen näytelmiä. He saavat uudistaa tekstiä,
suunnitella lavastusta ja puvustusta, tehosteita, vastata esityksen
videoinnista ja editoinnista. Lopulta videot esitetään kaikille vangeille ja
henkilökunnalle. Kurssista tulee menestys.
Minä kunnioitan lahjakkuutta. Lahjakkuutta, joka muuten
jäisi piiloon, ja jolla on valta kutsua pimeyden ja kaaoksen keskeltä esiin
valon ja elämän lupaus. Sille lahjakkuudelle minä raivaan ajan ja tilan; minä annan
sille asuinsijan ja nimen, vaikka vain tilapäisen; mutta toisaalta kaikki
teatteri on tilapäistä.
Neljännen vuoden alkaessa Felix saa kuulla, että joukko
korkea-arvoisia vieraita on saapumassa tutustumaan omin silmin Fletcherin
vankilateatterin ihmeeseen. Keitä nämä vieraat ovat? Kyllä! Felixin vihan
kohteet! On aika kaivaa taas Myrsky esille ja toteuttaa kosto sen avulla.
Juoni on monimutkainen, mutta vankien erilaiset taidot tulevat nyt hyödyksi.
Onnistuuko Felixin kosto? Onnistuuko myös anteeksianto, joka on yksi Myrsky-näytelmän
teemoista?
Atwoodin Noidan sikiö on monivivahteinen ja hieno
teos. Ensinnäkin lukija tutustutetaan syvällisesti Shakespearen alkuperäiseen
näytelmään, sitten seurataan vankilateatterin esityksen railakasta
muotoutumista ja lopulta päästään vielä varjonäytelmänkin pariin. Eri kerrokset
limittyvät toisiinsa taidokkaasti ja lukunautinto on valmis. Herää ehkä halu oikeasti
nähdäkin Shakespearen Myrsky-näytelmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti