ALEXANDER, CLAIRE: Meredith, yksin

Kustantaja: Otava 2022

Alkuteos: Meredith, Alone

Suomennos: Oona Nyström

”Miten pitkään olet syönyt masennuslääkkeitä?”

”Kaksikymmentä vuotta, en täysin yhtäjaksoisesti, mutta kuitenkin”, kerron.

”Se on pitkä aika. Millä muilla tavoin hoidat masennustasi?”

Vastaan rehellisesti. ”Pysymällä kotona.”

Claire Alexanderin Meredith, yksin -romaanin tapahtumapaikkana on Glasgow. Kirja koostuu paljolti päähenkilön, noin nelikymppisen Meredithin, päiväkirjanomaisista huomioista, joista ensimmäinen on päivältä 15.11.2018. Silloin Meredith on elänyt 1214 päivää poistumatta kotoaan. Hän on kokenut jotain hirveää, mitä takaumat vähitellen paljastavat, mutta jo ennen sitä Meredithin elämää ovat varjostaneet isän lähtö tytön ollessa viisivuotias ja äidin jatkuva ilkeily.

”Äiti sanoi aina, että isä lähti minun takiani. Kysyin, mitä sellaista minä tein mikä sai isän lähtemään, ja hän sanoi, etten mitään. Että isä lähti vain, koska minä en ollut kyllin hyvä syy jäädä.”

Meredith ei ole tyytyväinen rajoitettuun elämäänsä, mutta ei täysin onnetonkaan: mittarilla 1–10 hänen päivänsä usein ovat kuutosen luokkaa. Meredith pitää rutiineista ja järjestyksestä ja aikatauluttaa päivänsä aamusta iltaan minuutintarkasti. Osan ajasta hän kirjoittaa verkkosisältöjä yrityksille ja osan ajasta selailee nettiä huvikseen. Osan ajasta pitää yllä kuntoa. Osan ajasta tekee herkkuruokaa ja leipoo. Osan ajasta kokoaa palapeliä. Osan ajasta lukee, etenkin Emily Dickinsonin runoja.

Ei Meredith sentään niin yksin ole kuin kirjan nimestä voisi päätellä. Kokoaikaisena seuralaisena hänellä on viisas Fred-kissa ja vierailemassa käy pitkäaikainen ystävä Sadie niin usein kuin kahden lapsen yksinhuoltajana ja suuren sairaalan sydänhoitajana vain pystyy. Nyt Meredithin luona on alkanut käydä myös Käsi kädessä -järjestön ystävätoiminnasta Tom, josta taitaa ajan myötä tulla ihan oikea ystävä. Eikä siinä kaikki: verkossa kokoontuvasta tukiryhmästä löytyy hengenheimolainen Kissamummo29 eli Celeste.

Videopuheluiden välityksellä Meredith tapaa kuukausittain terapeuttia, jonka antamista harjoitteista jotkut vaikuttavat aika oudoilta: pitää haukotella ja syödä rusinoita koko olemuksellaan toimintaan keskittyen. Pitää omaksua voimalauseita. Pitää oppia palleahengitys. Lopulta eteen tulee vaikea tehtävä Meredithin tiellä takaisin maailmaan: hänen pitää astua ulos ovesta ja kävellä pihalla viisi askelta.

 Sormeni ovat ovenkahvalla. Päätimme Dianen kanssa, että laskisin kahdestakymmenestä alaspäin. Kun pääsen viiteen, avaan oven. Ykköseen mennessä olen astunut molemmilla jaloilla kynnyksen yli. Otan viisi askelta pihapolulla ja sitten palaan takaisin sisälle, panen veden kiehumaan ja juon lakritsiteetä.

Kaikki ei tietenkään mene ihan suoraviivaisesti, mutta Meredithin elämä on ratkaisevasti muuttunut siinä vaiheessa, kun kirja päättyy vajaan vuoden päästä päiväykseen 12.9.2019. Ensi alkuun hieman itsekeskeiseltä vaikuttanut Meredith on saanut itseensä puhtia juuri siksi, että tahtoo ilahduttaa ja auttaa ystäviään. Joiltakin osin Meredith, yksin noudattaa feel-good-kirjallisuuden suuntaviivoja, mutta yllätyksiäkin mahtuu mukaan. Kepeää luettavaa, mutta vahvistaa uskoa ystävyyden voimaan.