Kustantaja: Tammi 2022
Alkuteos: Station Eleven (2014)
Suomennos: Aleksi Milonoff
Kanadalaisen Emily St. John Mandelin (s, 1979) dystopia Station
Eleven ilmestyi jo vuonna 2014, mutta suomennettiin vasta nyt kahdeksan
vuotta myöhemmin todennäköisesti nykyhetkeen yhdistävän pandemiakuvauksen
vuoksi. Teos voitti Arthur C. Clarke -palkinnon vuonna 2015.
Asema 11 -teos alkaa tilanteesta, jossa arvostettu
Shakespeare-näyttelijä Arthur Leander kuolee torontolaisen teatterin näyttämölle
kesken Kuningas Learin esityksen. Ripeästi reagoinut katsoja,
ensihoitaja Jeevan, ei onnistu elvytysyrityksissään. Sivusta draamaa seuraa
Learin tytärtä esittävä kahdeksanvuotias Kirsten, joka on juuri ennen esitystä
saanut Arthurilta lahjaksi kaksi sarjakuvakirjaa (Tohtori II, osa I, nro I:
Asema II ja Tohtori II, osa I, nro 2: Ajojahti).
Matkalla teatterista kotiin Jeevan saa sairaalassa
työskentelevältä ystävältään varoituksen: Kaukasiasta on lähtenyt liikkeelle
kulovalkean tavoin etenevä influenssavirus, tappava georgiantauti. Jeevanin on
nyt joko lähdettävä välittömästi pois Torontosta tai linnoittauduttava
asuntoonsa. Jeevan valitsee jälkimmäisen vaihtoehdon ja sulkeutuu pyörätuolissa
olevan veljensä luo ostettuaan kaupasta kärrykaupalla ruokaa ja juotavaa.
Sieltä veljekset seuraavat televisiosta maailman romahdusta, kun 99 prosenttia
väestöstä menehtyy.
… maat alkoivat pimentyä kaupunki kerrallaan – Moskovan
uutiset loppuivat, sitten Pekingin, sitten Sydneyn, Lontoon, Pariisin ja niin
edelleen, sosiaalinen media vilisi hysteerisiä huhuja – ja paikallisuutiset
muuttuivat yhä paikallisemmiksi, kanavat putosivat verkosta yksitellen, kunnes
viimeinen kanava näytti yhtä ja samaa kuvaa uutishuoneesta, jossa työntekijät
asettuivat vuorotellen kameran eteen ja välittivät mitä tahansa tietoa, mitä
heillä oli käsissään, ja sitten yhtenä yönä kun Jeevan avasi silmänsä kahdelta
yöllä, uutishuone oli autio. Kaikki olivat lähteneet.
Kirjan seuraavassa luvussa siirrytään kahdenkymmenen vuoden
päähän romahduksesta. Enää ei ole valtioita eikä rajoja. Ei sähköä, ei
kauppoja, ei polttoaineella toimivia koneita. Huron- ja Michiganjärven
rannikkoa edestakaisin taivaltava Kiertävä sinfoniaorkesteri vie
hevosvankkureilla pikkukaupunkien asukkaille mahdollisuuden kuunnella klassista
musiikkia ja Shakespearen näytelmiä. Yksi näyttelijöistä on Kirsten, jolle
orkesteri on ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta ainoa koti.
Ahkerasti kiertävä orkesteri on monilla paikkakunnilla odotettu
vieras, mutta tällä kertaa tuttuun paikaan saavuttaessa ilmapiiri tuntuu heti jotenkin
pahaenteiseltä – ihmiset ovat peloissaan ja aseita näkyvissä. Käy ilmi, että
kaupungin on ottanut valtaansa uskonnollinen ryhmittymä, jota johtaa
profeetaksi kutsuttu mies. Jos ei suostu ryhmän komentoon, on viisainta poistua
kaupungista nopeasti yön pimeydessä.
Monet pyrkivät etelässä sijaitsevalle lentokentälle, jonne
on jäänyt asustamaan satamäärin ihmisiä lentoyhteyksien katkeamisen jälkeen. Miksi
lähteä eteenpäin, kun elämä tuskin jatkuu entisellään missään muuallakaan? Lentokentälle
on perustettu jopa Sivilisaation museo, jossa esillä on ennen niin tärkeitä
tavaroita luottokorteista älypuhelimiin ja korkokengistä moottoripyörään. Lapsille
tavarat ovat jännittäviä, mutta herättävät vanhassa maailmassa eläneillä
haikeita muistoja.
Asema 11 -romaanin tapahtumat ajoittuvat toisaalta
aikaan ennen romahdusta ja toisaalta vuoteen 20 jälkeen romahduksen. Kummassakin
aikatasossa tarina seurailee ihmisiä, jotka liittyvät jollakin tapaa näyttelijä
Arthur Leanderiin ja joista osa selviää, osa ei. Aikakausia yhdistävät
yllättävästi myös Tohtori II -sarjakuvat, jotka putkahtavat esiin tuon
tuostakin. Samalla herää kysymys siitä, voisiko henkilöiden kokeman maailman
rinnalla elää toinen todellisuus. Voisiko taide auttaa sen saavuttamisessa?
Kirjan tunnelma ei aiheesta huolimatta ole kovin synkkä,
vaan pikemminkin unenomainen, hiljainen ja surumielinen. Ihmiset ovat muutamaa
poikkeusta lukuunottamatta sopeutuneet elämään uudessa maailmassa, joka on
kyllä työntäyteinen ja turvaton, mutta josta ei kuitenkaan puutu ystävyyttä eikä
rakkautta. Toive vakaammista ajoista elää, mutta osaavatko ihmiset välttää
entiset virheensä? Jännittävä juoni vie lukijan mukanaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti