GENBERG, IA: Yksityiskohdat

Kustantaja: Johnny Kniga 2023

Alkuteos: Detaljerna

Suomennos: Jaana Nikula

Kirjan kertoja – ehkä Ia Genberg itse – kärsii kovasta kuumeesta, mikä tuo hänen mieleensä ensin vuosia aiemmin sairastetun pahan malarian ja sen jälkeen mielleyhtyminä muutamia henkilöitä, jotka ovat olleet hänelle aikoinaan hyvin tärkeitä. Nyt nämä henkilöt ovat poissa. He ovat jättäneet kertojan tavalla tai toisella, mutta ovat silti yhä osa häntä, kiinni hänessä kuin tatuoinnit.

Olen kadottanut niin monia, sekä lyhyeksi että pidemmäksi aikaa, etsinyt heitä tunteja tai koko ihmisiän, joskus kiihkeästi ja epätoivon vimmalla viikon tai kaksi, joskus hajamielisesti ja ikään kuin kroonisesti vuosikymmenten ajan.

Ensimmäiseksi muisti poimii esiin Johannan, joka uskollisesti hoiti kumppaniaan malarian jyllätessä. Johanna oli vastuuntuntoinen ja päämäärätietoinen nainen, jolta eivät opiskelut ja tehtävät jääneet kesken vaan tie vei kohti merkittävää uraa. Hän nautti lahjojen antamisesta; kalliiden, tarkkaan mietittyjen ja kauniisti paketoitujen lahjojen. Mahtoikohan Johanna itse asiassa tuntea saaneensa näin yliotteen kumppanistaan?

Kertojaa ja Johannaa yhdistivät kirjat ja niistä käydyt pitkät keskustelut. Suhde tuntui vakaalta ja ensi kertaa elämässään kertoja oli varma siitä, että hänellä oli joku. Vastaavanlaisen tunteen hän koki seuraavan kerran vasta tyttärensä synnyttyä. Mutta Johannassa oli myös koleutta ja hän pystyi uuden suhteen alkaessa jättämään kumppaninsa nopeasti ja raa’asti.

Minusta hänen taitonsa panna tunteet päälle ja sammuttaa ne oli sekä ihailtavaa että huolestuttavaa. Se kertoi, että hänellä oli homma hanskassa, mikä oli kypsän ihmisen merkki, mutta samalla se vaikutti jotenkin epäinhimilliseltä, lämpötila oli epäinhimillinen.

Seuraavaksi kertoja muistaa Nikin, jonka kanssa oli suhteessa paljon ennen Johannan tapaamista. Niki oli taitava valehtelija, joka täysin tyynesti eli ”kauheiden” vanhempiensa kustannuksella. Hän rakasti asioita, joita muut yleensä inhoavat: likaa, jätteitä, mätäneviä raatoja. Hänen tunteensa ja suhtautumisensa ihmisiin heilahtelivat äkkinäisesti laidasta laitaan.

Oivalsin heti alkuunsa, että sellaisia hänen ihmissuhteensa olivat, pelkkää vihaa tai rakkautta, taivasta tai helvettiä, mustaa tai valkoista eikä mitään siltä väliltä.

Nikin kanssa kertoja kävi polveilevia ja yllätyksellisiä keskusteluja, katsoi televisio-ohjelmia etsien niistä vinkkejä nykyhetkestä, kutsui vieraita nauttimaan kotitekoisesta ”kusiviinistä” ja viinasta. Samaan aikaan Niki aloitti yhä uusia kirjaprojekteja, jotka kaikki jäivät lopulta kesken. Kertojan alusta asti ennakoima ero tuli ennakoidulla tavalla – huutamalla.

Kolmas kertojan muistoista nouseva henkilö on Alejandro, elektrojazzia soittavan bändin jäsen. Mies oli huono soittaja, mutta osasi hypnotisoida ihmisiä liikkeillään, kykeni ilmaisemaan musiikin rytmiä antaumuksellisesti koko vartalollaan. Hän lumosi muiden kuulijoiden mukana myös kertojan ja niin syntyi miltei taianomainen suhde, jonka kumpikin tiesi alun alkaen jäävän lyhyeksi.

Hän eli vailla lupauksia ja suunnitelmia ja lukkoon lyötyä tulevaisuutta, hän pelkäsi ”arjen hirmuhallintoa” ja koska minä puolestani olin niin auttamatta jumissa tuohon arkeen, saattoi tarinamme lopun arvata jo heti alussa, se oli ennalta määrätty.

Ero Alejandrosta oli selkeä ja mutkaton. Myöhemmin kertoja kyllä olisi halunnut ottaa mieheen yhteyttä, mutta kukaan bändin jäsenistäkään ei tiennyt hänen olinpaikkaansa tai edes hänen oikeaa nimeään. Silti kertoja tuntee olevansa pysyvästi kietoutunut kiinni mieheen, joka on tuottanut uuden taivutusmuodon kaikille myöhemmille teonsanoilleni.

Neljäs ja viimeinen kertojan muistelemista henkilöistä on Birgitte, oma äiti. Birgitte oli varttunut perheessä, jossa kipeistä asioista vaiettiin eikä voinut siksi koskaan käsitellä edes teini-iässä kokemaansa raiskausta. Ahdistus ja pelko kuormittivat häntä koko loppuelämän eikä hän jaksanut olla tyttärensä tukena, koska hänellä oli täysi työ tarkkailla vaaroja ja estää maailmaa keikahtamasta nurin. Kuolema vei hänet ihan liian varhain.

Pyrkimys sopeutua joukkoon ja vältellä kahnauksia hävitti hänestä kaiken luonteikkuuden eikä hänellä ollut selkärankaa, sisua tai omaa tahtoa. Niiden tilalla oli vain pinnalla väreilevää jäytävää ahdistusta, muuta hänestä ei ulospäin näkynytkään.

Toki kertojan elämässä on muitakin tärkeitä henkilöitä, mutta harva pysyy pitkään hänen rinnallaan. Myös lapset kasvavat ja muuttavat pois, vaikka suhde heihin säilyykin. Vauvasta asti tytärtään hoitanut isä on kuitenkin aina lähellä ja ystävänä on jo vuosikymmenten ajan pysynyt Sally. Sallyn kanssa on ruodittu elämän eri vaiheita, itketty, naurettu ja juhlittu.

Ystävyytemme alkuaikoina olimme miettineet, olisimmeko ehkä rakastavaisia, mutta se tunne oli pian häipynyt ja tilalle oli tullut jotakin paljon kestävämpää, vuosien mittainen keskustelu, joka jatkui jatkumistaan, se oli aitoa rakkautta vailla omistamista, kuin vahvistava liitto ennen jokaista uutta vaihetta meidän molempien elämässä.

Ruotsalainen Ia Genberg (s. 1967) voitti Yksityiskohdat-teoksellaan vuoden 2022 kaunokirjallisuuden August-palkinnon. Kirja on sivumäärältään suppea, mutta tarjoaa silti kaikki oleellisimmat palaset lukijan koottavaksi. Kertoja muistelee hänet hylänneitä henkilöitä niin luotettavasti kuin pystyy, mutta kuitenkin vailla katkeruutta, miltei koko touhusta huvittuneena. Kaipa hän on joka suhteesta saanut itselleen jotakin arvokasta. Lukija puolestaan saa jotain arvokasta tästä kirjasta!