Kustantaja: Otava 2023
Alkuteos: Djävulsgreppet (2022)
Suomennos: Sirkka-Liisa Sjöblom
Kolmekymppinen pohjoismaalainen nainen on sanoutunut irti
työstään, ostanut pelkän menolipun Firenzeen ja asettunut asumaan erään tapaamansa
eteläitalialaisen miehen luo. Mies on ruma ja tyylitajuton pullukka, mutta muuttuu naisen ohjauksessa vähitellen karheankomeaksi ja hyväkuntoiseksi. Mies
on tarkka puhtaudestaan, joten nainen alkaa kutsua häntä Siistiksi. Tai
Mikiksi, koska mies kutsuu hiirulaismaista asuinkumppaniaan Minniksi.
Yhtäkkiä muutkin
naiset kiinnostuvat kaunottaren kanssa kulkevasta Siististä, eikä
huomiosta nauttiva mies tietenkään torju eteensä aukeavia uusia mahdollisuuksia.
Nainen alkaa nyt pelätä menettävänsä miehen jollekulle toiselle ja vainuaa
petosta tämän puuhissa. Kotona käydään riitoja; nainen kiljuu syytöksiä ja mies
vastaa fyysisellä väkivallalla.
Hänen mieleensä palaisi, kuinka Siisti ensin lämmitti
hänen routaisen sisimpänsä, sulatti sen kuin kevätaurinko talvisen puutarhan.
Kun ihmisenä kokee jotakin sellaista, iloitsee siitä että saa itää, että saa
tutustua lihan mysteeriin. Saa muotoutua, versoa toisen ihmisen mullasta ja
kylpeä lämmittävässä valossa, joka virtaa virtaamistaan.
Nainen on paljon Siistiä älykkäämpi ja sivistyneempi, mutta
sietää silti halveksunnan, jota eteläitalialainen kaupparatsu osoittaa
oppineisuutta kohtaan. Siististä on tullut naiselle pakkomielle ennen kaikkea
tämän tuottaman seksuaalisen mielihyvän vuoksi eikä siksi vastusta tämän tapaa
käyttää valtaa. Nainen nakertaa kyllä miehen itsetuntoa,
mutta ei koskaan julkisesti.
Suhde muuttuu hurjaksi ja väkivaltaiseksi. Kumpikin rakastaa
toista hulluuteen saakka ja raastaa samalla toista rikki. Nainen uskoo, että
heihin kumpaankin on asettunut riivaaja ja että nämä riivaajat taistelevat
toisiaan vastaan. Tai sitten suhdetta varjostaa kirous, joka sanelee
armottomasti mitä seuraavaksi tapahtuu. Järki saattaa sanoa, että olisi
viisainta erota, mutta kumpikaan ei siihen pysty.
Mies puhuu suoraan hänen ruumiilleen, hänen lihalleen.
Hänen henkensä voi huutaa täyttä kurkkua, että juokse karkuun, ota jalat alle
ja pakene, mutta liha ei tottele henkeä. Liha valitsee oman tiensä, ja koska
aine on niemenomaan lihassa, hengen ei auta muu kuin seurata.
Sen verran naista harmittaa, että hän ryhtyy suhteeseen
amerikkalaisen Benin kanssa. Louisianan rämemailla kehittyy omituinen ja
piinaavan jännittävä seikkailu, jossa Siisti saa sankarin roolin. Tapauksen jälkeen
paine suhteessa kasvaa kasvamistaan, kun nainen tekee kaikkensa ollakseen
suututtamatta miestä ja mies pinnistelee tukahduttaakseen raivonpuuskansa. Jossakin
vaiheessa paineen on pakko purkautua, mutta millaisin seurauksin?
Wolff kirjoittaa toisaalta asiallisen toteavasti ja
toisaalta runollisen kuvailevasti. Näkökulma on naisen, mutta jättääkö hän
jotain oleellista kertomatta esimerkiksi itsestään? Hengeltään Riivaus
muistuttaa ruotsalaisen Sara Stridsbergin teoksia, mutta vaikutteita on
luultavasti tullut myös espanjalaisilta ja latinalaisamerikkalaisilta
kirjailijoilta, esimerkiksi chileläiseltä Roberto Bolañolta. jota Wolff on
kääntänyt ruotsiksi.
Jos nainen voi syntyä rakastamaan, niin minä synnyin. Sen
sanon sinulle. Teille. Sinulle ja riivaajalle. Kukaan nainen ei ole rakastanut
niin kuin Minni rakasti Mikkiä. Kukaan ei ole sallinut rikkoa itseään niin kuin
minä, kukaan ei ole antautunut yhtä täydellisesti.
Lina Wolff (s. 1973) opiskeli Tukholman ja Lundin
yliopistoissa ja on filosofian maisteri kirjallisuustieteessä sekä filosofian
kandidaatti ranskan ja italian kielissä. Lisäksi hän suoritti kansainvälisen
kaupan mestaritutkinnon Madridissa. Teoksellaan De polyglotta älskarna Wolff
voitti vuonna 2016 Ruotsin merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon eli August-palkinnon
sekä Svenska Dagbladet -lehden kirjallisuuspalkinnon. Riivaus oli
ehdolla August-palkintoon vuonna 2022.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti