Kustantaja: Tammi 2023 (2022)
Alkuteos: As Long as the Lemon Trees Grow
Suomennos: Helene Bützow
Jokainen sitruuna tuottaa jälkeläisen, eivätkä sitruunat
kuole koskaan. (Nizar Qabbani)
Vielä vuosi sitten 18-vuotiaalla syyrialaisella Salamalla
oli kaikki hyvin: turvallinen koti, farmaseutin opinnot alullaan, suunnitteilla
tapaaminen sulhasehdokkaan kanssa ja unelma kansan vapautumisesta hirmuhallinnosta.
Nyt armeija piirittää Homsin Vanhaa kaupunkia, äiti on kuollut ja koti pommin
tuhoama. Mielenosoituksessa vangitut isä ja veli ovat toivottavasti kuolleet
eivätkä enää kidutettavina. Vain paras ystävä, raskaana oleva käly Layla, tuntuu
olevan enää jäljellä.
Elämämme on nälkää, jäätyneitä raajoja, orvoksi jääneitä
sisaruksia, verisiä käsiä, vanhoja sirpaleita, tulevaisuuden pelkoa, äänettömiä
kyyneleitä ja tuoreita haavoja. Tulevaisuus ei ole enää omissa käsissämme, vaan
se on viety meiltä.
Salama on itsekin loukkaantunut pommituksessa ja näkee
posttraumaattisen stressireaktion seurauksena hallusinaatioita. Khawf-hahmo on
luultavasti hänen järkevä minänsä, joka toisaalta pelottelemalla ja toisaalta muun maailman ihanuuksia maalailemalla yrittää
saada Salaman pakenemaan maasta. Pelkästään itsensä takia Salama ei lähtisi,
mutta Laylan takia on kyllä valmis yrittämään.
Kaupungin saartamisen jälkeen Salama on alkanut työskennellä
Homsin sairaalassa. Henkilökuntapulan takia nuori farmaseuttiopiskelija joutuu
tekemään lääkärin töitä; ompelemaan haavoja, amputoimaan raajoja, poistamaan
sirpaleita. Usein hän tuntee itsensä riittämättömäksi ja usein on vastuustaan
väsynyt. Ihmisten tuska liikuttaa, mutta myös heidän urheutensa.
Puoleltapäivin tulee katastrofi, kun
viereiseen alakouluun sataa pomminsirpaleita. Lasten päälle.
Maailma
hidastuu, kun uhrit tuodaan sisään. Lenkkarini ovat verentahrimat ja jalat
tarttuvat kiinni. Olen keskellä verilöylyä, todistan hetkiä elämän ja kuoleman
rajamailla. Panen merkille jokaisen kyynelet ja jokaisen sielun, joka kohoaa
Luojansa luo.
Khawfin patistelun ansiosta Salama saa vihdoin kysyttyä
mahdollisuutta päästä veneellä Syyriasta Välimeren yli Italiaan. Asioiden
järjestelijä Am vaatii liki mahdotonta summaa kuljetuksista, mutta kohtalo
tarjoaa Salamalle mahdollisuuden epätoivoiseen tekoon – kiristykseen. Hän
kärsii kyllä myöhemmin teostaan ja yrittää korvata sen entistä kovemmalla
työnteolla.
Sattumalta Salama tapaa sairaalassa 19-vuotiaan Kenanin, nuorukaisen,
jota äiti oli ennen sisällissodan alkua suunnitellut tyttärensä puolisoksi.
Nuoret viihtyvät toistensa seurassa ja vähitellen tunteet alkavat voimistua
ystävyydestä rakkaudeksi. Sovinnaissääntöjä toki noudatetaan, vaikka tilanne
onkin epänormaali. Kenan on kypsä ikäisekseen, onhan hän vanhempiensa kuoleman
jälkeen pitänyt huolta pikkusiskostaan ja -veljestään.
Kenan olisi valmis lähettämään sisaruksensa Salaman mukana
Eurooppaan, missä sukulaiset tulisivat nämä vastaan, mutta itse hän ei aio
lähteä. Hän on ottanut tehtäväkseen taltioida tapahtumia piiritetyssä
kaupungissa ja julkaista videoita You Tubessa muistuttamassa ihmisiä siitä,
mitä Syyriassa tapahtuu. Hän perustelee: Tämä maa on minä ja minä olen tämä
maa. Koko historiani, esi-isäni, sukuni. Me kaikki olemme täällä.
Tilanne muuttuu kuitenkin yhä pahemmaksi. Armeija pystyy
murtamaan aika ajoin Vapaa Syyria -liikkeen vastarinnan Vanhassa kaupungissa ja
ottaa lopulta käyttöön myös kielletyn kemiallisen aseen. Pommit murskaavat
koulun ja sairaalan. Nyt Kenankin taipuu pakenemaan, koska oivaltaa voivansa
tehdä Syyrian asiaa paremmin tunnetuksi myös kotimaansa ulkopuolella.
Pakomatka ei ole helppo. Tarkastuspisteissä sotilaat
huvittelevat pelottelemalla ihmisiä ja Välimeren ylitykseen varattu
kalastusvene on hutera ja täyteen ahdettu. Salama on kuitenkin valmis
taistelemaan viimeiseen hengenvetoon saakka pelastaakseen itsensä ja rakkaansa.
Hän tahtoo elää nähdäkseen sitruunapuun kasvavan vieraillakin mailla.
Sitruunapuiden aika kertoo Syyrian sodasta asioita, joista on kuullut tiedotusvälineissä, mutta jotka romaanimuoto tekee elävämmiksi. Kauheuksia on tapahtunut ja luultavasti tapahtuu yhä, vaikka Ukrainan sota ja Gazan tilanne ovat vieneet huomion niistä pois. Tarinasta jää vahvimpana mieleen syvä rakkaus niin lähimmäisiä kuin kotimaata kohtaan, mutta myös syyllisyydentunne.
Syyrialaistaustainen, tällä hetkellä farmasia-alan maisterintutkintoa Sveitsissä tekevä Zoulfa Katouh (s. 1994) halusi kirjoittaa Syyriasta, Syyrian sisällissodasta ja maasta pakenevista ihmisistä nimenomaan nuorille, mutta kirja sopii erinomaisesti myös aikuisille. Kanadassa syntynyt Katouh ei ole itse käynyt Syyriassa, vaan kirja perustuu haastatteluihin, somessa jaettuihin tarinoihin ja uutislähetyksiin. Kaikki kerrottu on silti totta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti