Kustantaja: WSOY 2025
Kansi: Martti Ruokonen
Markus Leikolan romaanitrilogiasta ovat aiemmin ilmestyneet
osat Uuden maailman katu (2016) ja Teidän edestänne annettu (2020).
Kun vedet liikkuvat on trilogian viimeinen osa, mutta samalla itsenäinen
teos, jota ymmärtääkseen ei tarvitse tuntea aikaisempia osia. Tämä osa
käsittelee aikaa 1930-luvulta vuoteen 2029 kahdessa eri Kiinassa eli
Manner-Kiinassa ja Taiwanilla.
Aluksi esitellään tarinan päähenkilöt eli kaksi naista,
joista kumpikin on syntynyt vuonna 1918. Heistä toinen on mantšurialainen
Xiyi, joka kahdeksantoistavuotiaana lähtee kotoaan jouduttuaan
joukkoraiskauksen uhriksi. Hän suuntaa Kiinan elokuvatuotannon keskukseen
Shanghaihin toivoen löytävänsä sieltä jalansijan itselleen.
Xiyi saa nopeasti suojelijan, jolla on yhteyksiä teatterimaailmaan.
Nuori nainen on valmis tekemään mitä vain uransa eteen ja liehuu siksi
dekadenteissa piireissä tutustumassa teatteri- ja elokuva-alan ihmisiin. Yksi
tärkeimmistä ystävistä on Lan Ping, josta aikanaan tulee Ruorimiehen eli Mao
Zedongin neljäs vaimo nimellä Jiang Qing.
Shanghai oli yhtä kuin uusi aika. Mutta jos tahtoi
pärjätä Shanghaissa, asenteen piti olla maailman kovin ja kykyjen maailman
parhaat. Ja minä olin päättänyt niiden olevan.
Xiyi on opportunisti. Japanilaisten ollessa vallassa hän työskentelee heille ja heidän
jälkeensä kommunisteille päästen matkustamaan jopa Amerikkaan. Lokakuussa 1949 Xiyi
synnyttää tyttärensä Kuomintangin hallitsemassa Xiamenissa, mutta joutuu pakenemaan vauvan kanssa sairaalasta kommunistijoukkojen saapuessa - vaan onko lapsi varmasti hänen?
Päähenkilöistä toinen on beijingiläinen Yixi, jonka isä on
korkeassa asemassa antikommunistisessa Kuomintang-liikkeessä. Numeroita
rakastava Yixi opiskelee ilmatiedettä ja hänestä kehittyy huipputaitava
meteorologi, joka lähetetään Amerikkaan tutustumaan komputointiin ja sen
hyödyntämiseen säätilojen ennustamisessa.
…tällainen yhteisö ihmisiä oli se mihin olin aina
halunnut – ja ajattelun laatu, kaikki puhujat ja osanottajat kihelmöivän
älykkäitä, eikä mitään epämääräistä älyä, vaan yhteisen päämäärän eteen
valjastettua älyä, sellaista joka poukkoillessaan ja törmätessään kaltaiseensa
on heti enemmän kuin osasensa, jonka summa on tuntematon, mutta aina kuitenkin
vaikuttava ja merkityksellinen.
Yixi on vastuuntuntoinen nainen, joka kommunistien lähestyessä
Xiamenia lokakuussa 1949 huolehtii Kuomintangin joukkojen mahdollisuuksista päästä hyvän sään aikana veneellä turvaan Pengerpoukamaan eli Taiwanin saarelle. Juuri
ennen lähtöä Yixi synnyttää sairaalassa tyttövauvan, mutta ei uskalla ottaa
tätä mukaansa.
Jatkossa Xiyin ja Yixin kohtalot etenevät samankaltaisina,
vaikka toinen asuukin kommunistisessa Manner-Kiinassa ja toinen antikommunistisella
Taiwanin saarella. Kumpikin hoitaa maansa päämiehen vaimon antamia salaisia
tehtäviä ja saa siitä palkakseen etuja, mutta kumpikin joutuu myös ilman
oikeudenkäyntiä pariksi vuodeksi työleirille uudelleenkoulutettavaksi. Vuonna
1989 sekä Xiyi että Yixi luopuvat toiveesta elää yhdessä tyttärensä kanssa.
Kirjan viimeinen luku sijoittuu vuoteen 2029, jolloin Kiina
valmistautuu vallankumouksen 80-vuotisjuhlaan. Se on maa, jossa kansalaisten
jok’ikinen teko taltioituu viranomaisten valvomiin tiedostoihin ja siirtyy
pisteytysjärjestelmään. Pisteiden määrän mukaan ihmisille joko myönnetään tai
heiltä poistetaan etuuksia. Tämä on pelolla hallitsemista.
Tarinan keskiössä on nuori nainen, joka äitinsä kuoleman myötä
uskoo menettäneensä viimeisenkin sukulaisensa. Hän rohkaistuu kuitenkin tekemään
geenitestin ja mikä yllätys: Shanghaista löytyy 111-vuotias Xiyi ja Taiwanilta samanikäinen
Yixi, joista kummastakin näyttää johtavan naispuolinen linja tuohon nuoreen
naiseen. Lukija saa pohtia, miten tämä on mahdollista.
Kun vedet liikkuvat -teos alkaa kertomuksella
Kiinankin mytologiassa esiintyvästä vedenpaisumuksesta. Veden liikkeitä
kuvataan muutenkin: ihmisten itsensä aiheuttamia tuhotulvia ja jokien uomien
muuttumisia sekä luonnonvoimien mahtia sateineen, aaltoineen ja järistyksineen.
Kirja päättyy hurjiin tuhon tunnelmiin.
En pelkää mitään muuta kuin sitä, että vedet lähtevät
liikkeelle, pyörivät korkealla ja kun ne laskeutuvat, ei mikään ole
entisellään. Eivät kalat, eivät vedet eivätkä maan eläimet, eivät kodit,
pellot, eivät kalastajien veneet, eikä kenenkään elämä.
Kirjan henkilögalleria on laaja eikä länsimainen lukija kiinalaisista
nimistä osaa päätellä, onko kyseessä mies vai nainen. Henkilöluettelo kyllä on,
mutta se olisi saanut olla kirjan alussa eikä lopussa. Tietomäärältään teos on
huima, mutta erityisen mielenkiintoinen on katsaus Taiwanin historiaan. Kuinka
moni tietää bunun-kansasta? Vaihtuvista miehittäjistä? ”Valkoisesta terroista”?
Kun vedet liikkuvat -romaani on melkoinen järkäle
eikä välttämättä vedä heti mukaansa, mutta kannattaa silti jatkaa. Leikola on
onnistunut yhdistämään yksittäiset tiedot, tarinat ja henkilöt yhtenäiseksi
kokonaisuudeksi hiotun kauniilla kielellä ja tyylillä. Erityisesti ilahduttaa se, että etualalle on päässyt hyvin monipuolinen joukko naisia.
Menneisyys muovautuu jatkuvasti uusiksi sen mukaan, mitä
uutta siitä opimme. Ja sitä mukaa myös käsitys nykyisyydestämme. Ja
tulevaisuudesta. Joten menneisyys ei ole yksi ja muuttumaton. Kaikki muuttuu.
Kaikki virtaa.
