Marja Björk (s. 1958) on helsinkiläinen vapaa kirjailija. Björkin teemoja ovat sukupuolisuus, salailu ja häpeä – niin myös teoksessa Poika, joka perustuu hänen oman poikansa kokemuksiin.
Marion on lapsesta asti tuntenut olevansa poika poikien joukossa. Hän pukeutuu ja käyttäytyy kuin poika. Tokaluokkalaisena hän rökittää kuudesluokkalaisen pojan ja on rakastunut Heidiin. Viidesluokkalaisena hän rukoilee muuttuvansa pojaksi myös ulkoisesti ja on ahdistunut kun kroppa muuttuukin aina vain enemmän naisen kropaksi. Seiskalla hänestä tulee Makke ja hän pääsee jengin jäseneksi. On yllättävää, miten positiivisesti luokkatoverit suhtautuvat Makken poikkeavuuteen. Asia on tiedossa, mutta ei herätä sen kummempaa keskustelua eikä kiusantekoa. Lisätukea saa joiltakin ymmärtäväisiltä opettajilta ja vaikkapa rintaliivien myyjältä. Silti joskus ajatus leikittelee itsemurhallakin.
Kosketin ison tammen runkoa ja katselin latvoja. Runko tuntui kuhmuraiselta. Ylhäällä sillä oli tissit ja käsivarret, jotka kurkottivat kohti taivasta, se suhisi ja kahisi kevyesti kuin kaunis tyttö kulkiessaan ohi. Alhaalta se oli vankka ja paksureitinen niin kuin mies. Tuntui, että se puu oli ainoa ihminen, joka ymmärsi minua.
Makke opiskelee metallialaa, on putkimiehenä ja vartijana ja lopulta asfalttimiehenä. Tyttöystäviä on ja seksikokemuksia. Omaiset ihmettelevät, raivoavat ja yrittävät pakottaa Makkea oikeana pitämäänsä muottiin. Tietenkin he haluavat suojella toista loukkauksilta ja pettymyksiltä, mutta toisaalta he myös häpeävät erilaisuutta. Etenkin äiti heittelehtii tunneskaalan laidasta laitaan, mikä taas hämmentää Makkea. Välillä äidiltä saa asiallista tukea ja ymmärrystä ja välillä taas hysteeristä herjausta ja uhkailua. Jollakin lailla kaikki muuttuu käsitettävämmäksi kun löytyy sellainen määritelmä kuin transsukupuolisuus. Tie mieheksi käy Makken kohdalla vaikeimman kautta, mutta ehkä se vahvistaa.
