YLE Teksti-TV:n toimittaja Matti Rämö hurahti muutama vuosi sitten pyöräilyyn ja alkoi seikkailla polkupyörällä eri puolilla maailmaa. Vuonna 2009 ilmestyneessä teoksessa Rengasrikkoja Saharassa Rämö kertoi matkastaan Euroopan halki Saharan suolatasangoille asti ja takaisin. Seuraavaksi Rämö lensi pyörineen Delhiin ja polki kuukaudessa yli 2600 kilometrin matkan Delhistä Mumbaihin. Tähän reittiin oli kaksi syytä. Ensinnäkin Rämön äiti oli juuri kuollut syöpään ja tuntui oikealta viedä hyppysellinen tuhkaa Varanasiin siunattavaksi. Toiseksi Rämön tytär suoritti kansainvälistä lukiota Mumbain lähellä ja halusi mielellään nähdä isänsä. Polkupyörällä Intiassa – teos kuvaa tätä matkaa.Intia tarjosi kokeneellekin matkailijalle melkoisen haasteen. Teiden kunto oli paikoin huono ja söi pyöränrenkaita. Liikenne oli kaoottista ja vaarallista. Lehmät ja apinat seikkailivat liikenteen seassa. Hyvän ja edullisen majapaikan löytäminen oli hankalaa. Vatsa reistaili varotoimista huolimatta. Yhteistä kieltä paikallisen väestön kanssa ei löytynyt. Ihmiset petkuttivat aina kun vain voivat. Alituinen väkijoukon silmätikkuna oleminen oli raskasta. Aivan oikeutetusti Rämöltä kyseltiin, miksi hän halusi matkustaa niin vaivalloisella tavalla kun helpomminkin olisi voinut. Intia oli kuitenkin valloittanut Rämön jo vuosia aiemmin. Tällä kertaa hän perehtyi köyhemmän väestönosan elämään ja jätti nähtävyydet katsomatta. Hän joutui kyllä maksamaan ylihintaa lähes kaikesta, mutta suomalaisen mittapuun mukaan rahasummat olivat mitättömiä. Onneksi oli myös niitä, jotka tarjosivat apuaan ilman hyötymistarkoitusta.
Rämö kuvailee matkaansa elävästi ja tarkasti - voisi miltei kuvitella olevansa itse mukana. Cira Almentin hauskat piirrokset elävöittävät tekstiä.
PS. Ihan selväksi ei käy se, miksi oli niin tärkeää siunata äidin tuhka Ganges-virtaan hinduseremonioin.
hei, mukavaa, että olet lähtenyt arvioimaan matkaeepostani :)
VastaaPoistamutta en kyllä pyrkinyt välittämään sellaista mielikuvaa, että minua olisi petkutettu tai että olisin joutunut maksamaan ylihintaa kovinkaan usein, vaan että ko. tapaukset olivat nimenomaan poikkeuksia. ja että reissusta jäi mukava perusvire suhteessa ihmisiin vaikka jouduinkin olemaan väkijoukon ihmeteltävänä vähän liikaa.
seuraava kirja ilmestyy muuten maaliskuussa, Polkupyörällä Thaimaasta Vietnamiin: Hymyn voimaa ja sodan jälkiä.
Lukaisin juuri kirjan ja minulla on ihan valtava tarve lukea toisten kommentteja ja kokemuksia kirjasta - niitä ei vaan ole kauheasti.
VastaaPoistaKirja oli mielenkiintoinen lukukokemus.Alkupuolella kirjaa olin vielä innoissani matkasta, mutta mitä pidemmälle matka eteni sitä järjettömältä se alkoi tuntua. Siis aivan järjettömältä! Miksi kukaan haluaa rääkätä itseään tällä tavoin?
Rämö kertoo köhineensä kaksi viikkoa matkan jälkeen mustaa limaa tien päällä nauttimistaan saasteista. Aikataulu oli järjetön. Ruokavalio oli järjetön. Ensimmäisen aterian Rämö uskaltaa syödä vasta muutama päivä tiellä oltuaan. Koko matkan aikana hän nauttii kolmesti muuta kuin peruspapumössöä. Ei ole varaa vatsatauteihin, koska niistä toipumiseen menee useampi päivä. Rämö elää cola-juomilla. Neljässä viikossa on mahtanut kehittyä melkoinen kofeiini- ja sokeririippuvuus...
Rahankäyttö on kummallista. Pyörän kumin paikkaaminen maksaa 5 INR. Jos pyörän kumin paikkaamisesta pyydetään ylihintaa, Rämöstä se on pöyristyttävää. Silti hautausseremoniasta (hedelmien ja kukkien kanssa askartelua ja mantrojen toistoa Gangesilla), Rämö on valmis maksamaan mukisematta 6000 INR. Ja päälle lahjoitus 5000 INR,
Mielenkiintoista on sekin, kuinka tarkkaan Rämö muistaa tapahtumia, jotka sekoittuvat yhdeksi samankaltaiseksi puuroksi lukijalle. Kirjan voisi aivan hyvin tiivistää muutamaan sivuun tai jopa lauseeseen. Niin samankaltaisina päivät toistuvat.
Mutta toisaalta juuri tässä toistossa on kirjan viehätys ja vahvuus.Samastun myös vahvasti siihen tunteeseen, jonka vallassa Rämö on matkan lopussa. Matka on tuntunut paljon pidemmältä kuin neliviikkoiselta.
Tiedä sitten. Ehkä matkaaja tarvitsee väsymystä, stressiä ja vastoinkäymisiä tunteakseen enemmän, vahvemmin,
Itse en ole koskaan tuntenut tarvetta moiseen rääkkiin, mutta onhan tuo matka Rämöltä kunnioitettava suoritus! Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että toisto on kirjan vahvuus. Siinä lukija uupuu samaa tahtia pyöräilijän kanssa.
Poista