Katarina Wennstam ottaa kantaa seksuaalista väärinkäyttöä koskeviin kysymyksiin Madeline Edwards –trilogiassaan. Ensimmäinen osa Tahra käsitteli prostituutiota ja toinen osa Turman lintu naisen alistettua asemaa eri kulttuureissa. Toisaalla on islaminuskoinen kulttuuri, jossa kunniakäsite saattaa vaatia ”pakotettua itsemurhaa” eli joko perheen tyttären tai epätoivotun kosijan uhkailua sellaisella väkivallalla, että oman hengen riistäminen tuntuu helpommalta tavalta kuolla. Tästä aiheesta on jo kirjoitettu paljon, eikä se olekaan teoksen mielenkiintoisin osa. Sen sijaan ajatuksia herättää se, että myös länsimaisessa perheessä saatetaan nainen ahdistaa henkisen tai fyysisen väkivallan avulla katkeamispisteeseen saakka. Toimittaja Maria Allenden ja miehensä Tobiaksen ostamassa omakotitalossa on outo tunnelma, jonka tosin vain Maria aistii. Käy ilmi, että siellä on kuollut nainen väkivaltaisesti. Naisen mies, poliisi, on tuomittu vankilaan vaimonsa murhasta, vaikka hän on jatkuvasti vakuuttanut syyttömyyttään. Louisen kohtalo ei jätä Mariaa rauhaan, vaan hän penkoo tapauksen taustoja Tobiaksen vastustuksesta huolimatta. Paljastuu puistattavaa julmuutta. Mutta miksi Louise alistui kaikkeen ja palasi yhä uudestaan väkivaltaisen miehensä luo? Miksi kukaan ei puuttunut asiaan aikaisemmin – siksikö että mies oli poliisi? Marian kiihkomielinen syventyminen asiaan kärjistää avioparin välejä.
Toinen juonen säie seuraa, miten apulaissyyttäjä Madeline Edwards ja komisario Mats Hjörne selvittelevät nuoren kurdimiehen kuolemaa. Ensi alkuun tapaus näyttää hirttäytymällä tehdyltä itsemurhalta, mutta jokin siinä arveluttaa. Vai onko poliisi epäluuloinen vain siksi, että on kyse kurdiperheestä? Madeline paneutuu työhönsä niin täysillä, että suhde teini-ikäiseen tyttäreen alkaa kärsiä. Mikä on tärkeysjärjestys elämässä?
Missionsa vuoksi Wennstamin teksti saattaa vaikuttaa hieman kärjistetyltä, mutta jännitys säilyy ja loppu yllättää. Ihan hyvä trilleri siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti