Minna Lindgren (s. 1963) on koulutukseltaan musiikkitieteilijä. Ennen vapaaksi toimittajaksi jäämistään hän toimi pitkään Yleisradiossa erilaisissa tehtävissä ja sai mm. Kirkon tiedonvälityspalkinnon vuonna 2007 projektista Jumalainen heinäkuu. Vuonna 2009 Lindgren kirjoitti Helsingin Sanomien kuukausiliitteeseen artikkelin siitä, miten hänen isänsä toivomus saada kuolla ilman viivytyksiä ja turhaa hoitoa oli kaatua hoitokodin ja sairaalan byrokratiaan. Tästä artikkelista Lindgren sai Bonniersin suuren journalistipalkinnon. Kuolema Ehtoolehdossa -teos lienee saanut alkunsa näistä kokemuksista.
Ehtoolehto on helsinkiläinen palvelutalo, jossa alkaa tapahtua kummia. Yksi miesasukas raiskataan suihkussa. Rakastettu nuori kokki Tero kuolee ja toinen työntekijä irtisanotaan. Asukkaiden huoneista viedään tavaroita ja pankkitileiltä velotetaan omituisia maksuja. Tässä riittää ihmeteltävää, etenkin hyväkuntoisella ja suhteellisen selväjärkisellä ydinporukalla. Yksi jäsenistä on 94-vuotias Siiri Kettunen, jonka välityksellä lukija tutustuu henkilöihin ja tapahtumiin.
Siirin lempihuveja on matkustella raitiovaunulla ristiin rastiin, katsella ihmisiä ja rakennuksia. Hän tietää Helsingissä kaikkien tärkeimpien rakennusten arkkitehdit ja omaa vankan mielipiteen talojen kauneusarvoista. Myös jokainen raitiovaunulinja saa häneltä arvosanan tunnelmansa perusteella. Siirin ystävätär on iloluontoinen Irma, joka pitää punaviinistä ja laulamisesta. Porukkaan kuuluu vielä entinen äidinkielenopettaja Anna-Liisa, joka huolehtii kaikkien oikeaoppisesta kielenkäytöstä ja järjestelmällisyydestä. On myös entinen diplomaatti, joka liehittelee Siiriä (ja muitakin naisia).
Palvelutalossa huhut kiertävät. Henkilökunta tuntuu elävän omissa maailmoissaan ja turvautuvan aina vain runsaskätisempään lääkkeiden annosteluun. Yhä useampi asukkaista muuttuu sekavaksi ja joutuu suljetulle dementiaosastolle (mikä useimpien mielestä on paljon pelottavampi asia kuin kuolema). Siinä vaiheessa kun Irmakin ajautuu sairaalakierteeseen, on Siirin ja Anna-Liisan mitta täysi. Onneksi rouvia auttelee Teron hautajaisissa bongattu Mika, joka kaljustaan ja nahkatakistaan huolimatta on ihan oikea enkeli.
Mitä Ehtoolehdossa sitten tapahtuu? Siitä ei ole täyttä varmuutta Kuolema Ehtoolehdossa luokitellaan dekkariksi, mutta sitä se ei oikeastaan ole. Pikemminkin se on vanhustenhuoltoon kohdistuva kritiikki, jossa osansa saavat niin viranomaiset kuin lähiomaiset. Paikoin teos on miltei ahdistava, mutta onneksi reippaat vanhukset osaavat ottaa ilon irti elämästä. Syö ja juo sitä, mistä nautit! Unohda mokat! Rakasta!
kirjan loputtuakaan, koska kertoja-Siirin muisti ja ymmärrys eivät täysin riitä kokonaiskuvan hahmottamiseen. 
Taisin tilata tämän;) Odotan räväkkyyttä eli ihan kaikkea sitä, mitä vanhuksilta ei meillä yleensä odoteta.
VastaaPoista