Kustantaja: Otava 2014
Pajtim Statovci (s. 1990) oli kaksivuotias saapuessaan
perheen mukana Kosovosta Suomeen. Nyt hän opiskelee loppusuoralla yleistä
kirjallisuustiedettä Helsingin yliopistossa ja alkusuoralla elokuva- ja
televisiokäsikirjoittamista Aalto-yliopistossa. Hän voitti Helsingin Sanomien myöntämän
vuoden 2014 kirjallisuuspalkinnon esikoisromaanillaan Kissani Jugoslavia.Kirjassa on kaksi erilaista puolta. Toisaalta on realistinen kuvaus eräästä avioliitosta, joka alkaa yhdestä silmäyksestä vuonna 1980 Kosovossa. Emine on kaunotar, mutta vailla itseluottamusta. Bajram on komea, varakas ja ailahtelevainen perheen pää, joka vie tahtonsa läpi vaikka väkivalloin. Hän on myös albaani, joka joutuu luopumaan urastaan ja omaisuudestaan ja pakenemaan henkensä edestä serbien vyöryessä Pristinaan. Maailman kaikista maista Bajram valitsee turvapaikakseen Suomen, koska sattuu pitämään maan nimestä ja uskoo Pohjoismaiseen hyvinvointiin. Uusi kotimaa on kuitenkin pettymys, sillä Bajramilla ei ole siellä mitään asemaa eikä hänen auktoriteettinsa enää päde. Vaimo uhmaa häntä hiljaisesti ja Bekim-poika niin voimallisesti, että välit katkeavat täysin. Tässä tulevat hyvin esille maiden väliset kulttuurierot vaikkapa tasa-arvokysymyksessä.
Kirjan toinen puoli on salaperäisen kutkuttava ja
tulkinnanvarainen. Kaikki pyörii kahden eläimen eli kissan ja käärmeen
ympärillä. Balkanin alueella kissaa vihataan pahan edustajana, missä roolissa
se Statovcin teoksessakin esiintyy. Bajramin ja Eminen hääjuhlallisuuksissa kissan
naukaisu ennustaa tulevaa kurjuutta ja Bekimin vieraillessa Pristinassa kissan
hellittely on merkkinä vieraantuneisuudesta. Statovci lisää kuitenkin
kierroksen lisää. Bekim hurmaantuu homobaarissa hyvin omalaatuiseen kissaan:
Eikä se ollut mikä tahansa kissa, joka piti leluhiiristä
tai kiipeilypuista tai höyhenhuiskuista, ei alkuunkaan, vaan täysin
toisenlainen kuin kissat, joita olin tavannut… Se loikki tyytyväisenä paikasta
toiseen ja rupatteli tuttavilleen pitääkseen sosiaalisen elämänsä sujuvassa
tasapainossa… Sitten kissa huomasi minut, ja se alkoi hymyillä minulle ja minä
aloin hymyillä sille, ja sitten se nostikin kätensä kauluspaitansa ylimmälle
napille, avasi sen ja lähti kävelemään minua kohti.
Tämä kissa on valloittava, oikukas, itsekeskeinen ja ilkeä. Se muuttaa Bekimin luo, määräilee, vaatii ja omii kaiken. Voisiko tätä tulkita kirjan nimen avulla? Serbit valtaamassa Jugoslaviaa? Entäpä kuningasboa, jonka Bekim ottaa lemmikikseen? Bekim on nähnyt lapsena käärmeisiin liittyviä painajaisia ja lemmikki on ehkä siedätyshoitoa pelkojen voittamiseksi. Itse asiassa käärme tuntuu vastoin yleistä mielikuvaa edustavan kirjassa ainakin aluksi hellyyttä ja uskollisuutta - sehän puolustaa oman henkensä uhalla hoitajaansa väkivaltaiseksi muuttunutta kissaa vastaan. Mutta sitten käärmeen ote käy liian tukalaksi ja omistavaksi ja siitä on päästävä eroon. Niin kuin Bekimin on erottava isästään.
Kissani Jugoslavia kertoo siitä, mistä kaikesta voi selvitä: juurettomuudesta, huonosta ihmissuhteesta, kadoksissa olevasta identiteetistä. Bekim ja äitinsä Emine voittavat pelkonsa, luopuvat taikauskoisista tavoista ja asenteista ja hyväksyvät itsensä. Nämä kaksi tulevat erityisen lähelle, mutta mielenkiintoisia hahmoja on muitakin - ennen kaikkea mystinen kissa. Homo-eroottista teemaa Statovci käsittelee taitavasti ja hienovaraisesti, hieman samassa hengessä kuin Johanna Sinisalo Finlandia-palkitussa romaanissaan Ennen päivänlasku ei voi.
Kissani Jugoslavia on kiehtova kirja, joka monisäikeisyydestään huolimatta pysyy hyvin koossa. On ansainnut palkintonsa ja saa odottamaan lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti